Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venetsia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
839
otti diktatuurin sekä nimitettiin V:n tasavallan
presidentiksi. Pian kuitenkin itävaltalaiset
saarsivat kaupungin, ja elok. 1849 sen täytyi
antautua. — Villafranean rauhassa 1859 V. vielä jäi
Itävallalle, mutta kärsittyään Königgrätzin
tappion 1866 viimemainittu valta luovutti V:n
Napoleon III :lle, joka jätti sen tällävälin
muodostetulle Italian kuningaskunnalle; sittenkuin
yleinen V :ssa toimeenpantu kansanäänestyskin oli
puoltanut samaa, toimeenpantiin V:n
yhdistäminen alueineen Italiaan marrask. 1866. [Daru,
,,Histoire de la röpublique de Venise"; Molmenti,
,,La storia di Venezia nella vita privata";
Kretschmayr, ,,Geschichte von Venedig"; Hazlitt,
„The Venetian republic"; Zwiedineck-Siidenhorst,
„Venedig als Weltmacht und Weltstadt".] G. R.
Venetsialainen koulu, mus. V:ksi k :ksi
nimitetään säveltäjäsarjaa, joka välitti 16:nnella vuosis.
alank. kuorotyylin siirtymisen Italiaan. Sen ens.
edustaja oli Willaert, jonka oppilaat ja taaskin
heidän oppilaansa (Zarlino, molemmat Gabrielit,
Merulo y. m.) toistensa jälkeen toimivat Venetsian
Markus-kirkon kuoronjohtajina ja urkureina.
V:n k:n erikoisuutena oli monikuoroinen
sävellys-tapa. Myös kromaattinen harmoniikki sekä
itsenäisen soitinmusiikin, etenkin urkusävellyksen
kehittäminen kuului V:n k:n ansioihin. Kehitys
jatkui 17:unellä vuosis., jolloin Venetsiasta tuli
oopperamusiikin tyyssija (Monteverde, Cavalli
y. m.). I. K.
Venezuela /-epue’-] (virall. Estados Unidos de
Venezuela), liittotasavalta Etelä-Ameriikan
pohjoisosassa, Karaibin meren ja Atlantin
rannikolla, Guayanan, Brasilian ja Kolumbian
ympäröimä. ulottuu 0° 50’-12° 15’ pohj. lev. ja 59°
40’-73° 30’ länt. pit.; virall. 1,020,400 km2,
plani-metrisen mittauksen mukaan 942,300 km2;
2,323,527 as. (1909; arvio 1915: 2,816,484),
2,s km2: llä. — Kartta ks. E t e 1 ä-A m e r i i k k a.
•—- Pinna n rakenteeltaan V. jakautuu
kolmeen osaan: pohjoinen ja luoteinen
poimu-vuoristo, keskeinen Orinocon alanko ja eteläinen
ylänkö. Ensinmainittu, joka välittömästi liittyy
Kolumbian Kordillieereihin, haarautuu V:n
luoteisosassa viuhkamaisesti. Läntisin päähaara,
Sierra de Perijä, kulkee valtakunnan rajalla
pohjoiseen ja koilliseen, päättyen
Goajira-niemimaana kauas mereen, seuraava, Cordillera
de Mörida, suuntautuu koilliseen, jättäen
länsipuolelleen laajan, ennen merenlahtena olleen,
pohjoisessa Maracaibo-lahteen aukeavan
siirroslas-keuman, jonka pohjalla on metsäisen ja soisen
alangon ympäröimä makeavetinen
Maracaibo-laguuni (20,000 km2). Möridan vuoristo on
korkeimmillaan keskiosassaan, missä muutamat
gneissi- ja graniittihuiput työntyvät ikilumen
vyöhykkeeseen (La Concha 4,700 m), ja
mataloituu pohjoiseen päin, liittyen toisaalta Caron
vuorimaahan, josta kapeakannaksinen
Paragua-nan niemimaa ulkonee Maracaibo-lahdeu
itäreu-liukseksi, toisaalta Karaibin meren rannikkoa
seuraaviin, leveyspiirin suuntaisiin Karaibin
vuorijonoihin 1. Eannikko-Kordillieereihin.
Viimemainitut ovat Möridan tertiääristä poimu
järjestelmää vanhemmat; monensuuntaisten siirrosten
välityksellä ovat niiden harjanteet paloittuneet,
ja pinnanmuodoissa kuvastuu pitkäaikainen
kulutus. Jotenkin selvinä esiintyy kumminkin kaksi
pääjonoa, joiden välisessä pitkittäislaaksossa on
840
poikittaiskynnysten erottamia vajoumia.
Pohjoisempi, joka on muodostunut etupäässä arkeisista
vuorilajeista, kohoaa korkeimmilleen lännessä
(Pico de Naiguatä 2,782 m), eteläisempi,
rakenteeltaan kirjavampi (paitsi vanhempia vuorilajeja
myös liitu- ja tertiäärikerrostumia), taaskin
itäosassaan (Turumiquire 2,010 m). Paria-niemimaa
ja rannikon lähistössä olevat saaret ovat
säilyneitä lohkoja pohjoisempana olleista, suureksi
osaksi mereen vajonneista poimujonoista ja
kuuluvat rakenteensa puolesta Karaibin vuorimaahan.
Orinocon laaja alanko, Llanos, johon Orinoco
lukuisine lisäjokineen on syviä laakso
järjestelmiä uurtanut, on 100-400 m yi. merenp. olevaa,
tertiääristen merikerrostumien ja kvartääristen
joki- ja järvilietteideu peittämää tasankoa. Sen
raja edellä selitettyä poimualuetta vastaan on
hyvin selvä; idässä se päättyy jotenkin
jyrkkä-töyryisesti Orinocon suureen suistomaahan, mutta
lounaassa jatkuu sitä keskeytyksettä Kolumbian
alueelle ja etelässä se kohoaa aivan vähittäisesti,
muuttuen Guayanan ylängöksi. Tämän perustana
on ikivanhoista gneisseistä, kiteisistä liuskeista
ja graniiteista muodostunut runko, jonka
enemmän tai vähemmän kuluneella pinnalla on vahva
kerrossarja liitukauden hiekkakiveä ja
konglomeraattia. Mikäli tiedetään on V:lle kuuluva
Guayanan ylängön osa enimmäkseen aukeata,
loivakaartoista seutua, jonka pinnasta kohoaa
yksinäisiä, tasalakeisia hiekkakiviliarjänteitä tai
särmäisempiä graniittivuoria. Korkeimmat
kohoumat lienevät V:n eteläisimmässä osassa, Orinocon
latvoilla (Sierra Maraguaca 2.500 m). —
Ilmasto. Kuumassa alavyöhykkeessä (Herra
ealienle), joka ulottuu 600 m:n korkeudelle ja
johon suurin osa V:aa kuuluu, on v:n keskilämpö
-f 26- -f 27° C (La Guairassa Karaibin meren
rannikolla -+- 27,o°), keskivyöhykkeessä (tierra
templada), joka päättyy 2,200 m:n korkeudelle,
vähintään -f 14° C (Caracasissa 930 m yi. merenp.
25,ä°, Tovarissa, n. 2,000 m:n korkeudella,
-f-14,4°), ylävyöhykkeessä (tierra fria), joka
käsittiiä korkeimmat vuoriseudut, -f- 4° - + 14° C.
Lämpövaihtelut yleensä pienet; rannikolla ovat
lämpimimmät kuukaudet elo- ja syyskuu,
sisämaassa huhti- ja toukokuu: kylmin on
tammikuu. Lumenraja 4,000-4,500 m:n korkeudella.
Sadeaikana (huhtik.-lokak.) tuulee enimmäkseen
lännestä tai kaakosta, kuivana aikana
(marrask.-maalisk.) joutuu V. koillispasadin
vaikutuspiiriin. Sademäärä on pienin L’anos-alueen
keskustassa, ja suurenee sieltä sekä Guayanan ylängölle
että poimuvuoristoon päin. Yleensä V:n ilmasto
on verraten terveellistä, erittäinkin vuorimaassa.
— Kasvillisuus monipuolinen. Vähäsateisilla
tasangoilla on tosin yksitoikkoinen,
korkeamät-täinen savanni yksinäisine puuryhmineen
määräävä, mutta missä sademäärä on suuri tai
jokiverkko tiheä, kasvaa troopillista aarniometsää,
jonka monet hyötykasvit, ennen kaikkea
kiina-ja kautsukkipuut, ovat taloudellisesti tärkeät. —
Eläimistöllä on aito etelä-ameriikkalaiset
piirteet. Alueelle ominaisina mainittakoon
mölyapinat, muurahaiskarhut, laiskiaiset, vyötiäiset,
loistavanväriset linnut ja hyönteiset.
Petoeläimistä tavataan ylimmissä osissa puuma, muualla
jaguaari. Savanneilla lepakkoja, m. m.
verta-imeviä vampyyrejä; joissa kilpikonnia,
kaimaa-neja ja runsaasti monenmoisia kaloja.
Venetsialainen koulu—Venezuela
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
