Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venetsia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
835
Venetsia
837
tehdii arvonsa perittäväksi suvuissaan
valituttamalla poikansa kanssahallitsi joikseen, mutta 1032
kiellettiin tämä. — Doget alkoivat valtioasioissa
kysyä vain ylimysten neuvoa; yhteisen kansan
osanotto supistui dogen vaaliin sekä sodan ja
rauhan päättämiseen. — V. sai 1000-luvulla yhä
laajennettuja kauppaoikeuksia Itä-Rooman
keisarikunnassa, mutta varsinkin ristiretket
kartuttivat V:n kauppaa ja merivaltaa. Tasavalta näet
toimitti maksua vastaan ristiretkeilijöille laivoja,
elatus- ja sotatarpeita ja hyötyi suuresti Syyrian
satamain avaamisesta kaupalle. V:n sisällisissä
oloissa ylimysvalta yhä kehittyi. 12:nnen vuosis.
lopussa järjestettiin suuri neuvosto (consiglio
maggiore), jonka jäseninä oli 480 aatelismiestä
ja jonka käsiin joutui korkein valtiovalta.
Kor-keimmiksi hallintovirastoiksi tulivat pieni
neuvoskunta 1. Signoria, johon alkuaan kuuluivat
vain doge ja kuusi neuvosta, neljäkymmenmiehet
(quarantia), joilla oli tuomio-oikeus mutta myös
valtiollisia oikeuksia, sekä senaatti (consiglio de’
pregadi), joka varsinkin johti ulkopolitiikkaa.
Nämä virastot rajoittivat suuresti dogen valtaa.
Neljännellä ristiretkellä doge Enrico D a
n-dolo auttoi ristiretkeilijöitä valloittamaan
Konstantinopolin 1204, ja V. sai nyt perustetun
latinalaisen keisarikunnan kaupan käsiinsä sekä
Kandian ynnä useita muita saaria.
Kauppa-kateus aiheutti sitten pitkällisiä sotia V:n ja
Genovan välillä; kun kreikkalainen keisarikunta
uudistettiin 1261, ja genovalaiset saivat siinä
kauppaoikeuksia, tunkivat he venetsialaiset
syrjään. Samalla V:n kauppa kärsi siitäkin, että
Syyria näihin aikoihin jälleen joutui
muhamettilaisille. V. 1299 tehtiin Genovan kanssa V:lle
epäedullinen rauha. — V. 1297 tasavallan
aristokraattinen valtiosääntö täydennettiin ison.
neuvoskunnan sulkemisella: uusien sukujen edustajia
ei enäii laskettu sen jäseniksi; tätä oikeutta
nauttivien perinnöllisten aatelissukujen (nobili)
nimet kirjoitettiin myöhemmin n. s. kultaiseen
kirjaan. Valtiomuodon muuttamiseksi tehtyjä
yrityksiä kukistettiin ankarasti; sellaisten
ehkäisemiseksi asetettiin kymmenmieskunta (consiglio
de’ dieci), joka tuli pysyväksi laitokseksi 1335.
V. 1355 se kukisti doge F a 1 i e r i’n yrittämän
valtiokaappauksen. 1500-luvulla säädettiin
kym-inenmiesten avustajoiksi kolme
valtioinkvisiitto-ria. — Genovan kanssa jälleen syttyneessä sodassa
tämä V:n vaulia kilpailija vihdoin ratkaisevasti
voitettiin 1379 (Chioggian meritappelussa) ; 1381
tehtiin V:lle edullinen rauha. — Nyt alkaa V:n
onnellisin aika. Useita kaupunkeja alueineen
Italian mannermaalla valloitettiin kuten Vicenza,
Verona, Padova (1404-05), lisäksi Brescia, Ravenna
v. m.; Dalmatsia, joka tällä välin oli joutunut
Unkarille, saatiin takaisin 1420, ja useita saaria
hankittiin. V:n hallitusta johti tähän aikaan
taidoHa Francesco Foscari (1423-57),
jonka kuitenkin kymmenmieskunta väkivaltaisesti
pani viralta. V. 1489 Kyproksen viimeisen
kuninkaan leski, V :sta syntyisin oleva Catarina
Cor-naro, luovutti tämän tärkeän saaren tasavallalle.
Kauppa ja teollisuus olivat tuottaneet V:lle
suuria rikkauksia, tieteet ja taiteet, varsinkin
maalaustaide, kukoistivat niinikään täällä. Kuuluisa
oli V:n kirjasto; V:n maalarikoulun etevimmät
edustajat olivat Tizian ja Paolo Veronese. —
Ylimystön hallitus oli verrattain lempeä, paitsi
milloin sen oma valta oli kysymyksessä; verot
esim. olivat vähäiset. V:n hallitseva luokka
osoitti myös kauan aikaa isänmaanrakkautta ja
valtiotaitoa. V. säilytti osan entistä
kauppamer-kitystään senkin jälkeen, kun Intian meritie oli
löydetty 1498.
Osmanien eteneminen alkoi kuitenkin tuottaa
V:lle yhä suurempia tappioita: erinäisissä
rauhanteoissa 1400- ja 1500-luvuilla V:n täytyi
luopua useimmista omistuksistaan Välimeren
itäosissa säilyttäen kuitenkin Kandian, Kyproksen
ja Joonian-saaret. Itse Italiassa V:aa uhkasi
suuri vaara, kun 1508 paavi, keisari, sekä
Ranskan ja Espanjan kuninkaat yhtyivät Cambrain
liittoon tasavallan kukistamiseksi; kuitenkin V:n
onnistui hajoittaa vihollisensa; luovuttamalla
erinäisiä alueita se teki rauhan heidän kanssaan. —
V. 1570 turkkilaiset valloittivat Kyproksen;
V. tosin liitossa Espanjan, paavin ja Genovan
kanssa myötävaikutti Lepanton voittoon 1571,
mutta ei kuitenkaan saanut Kyprosta takaisin.
V. 1645 syttyi uusi sota Turkin kanssa, joka
päättyi 1669 Kandian menetykseen.
Turkkilaisten kärsittyä suuren tappion Wienin edustalla
1683 V. vielä kerran kokosi voimansa ja yhtyi
liittoon keisarin, Puolan sekä Venäjän kanssa
voittaakseen takaisin menetetyt alueensa; sen
sotapäällikkö, sittemmin dogeksi korotettu
Francesco Morosini saavutti ruotsalaisen
Königsmarckin avulla loistavia voittoja, ja
Karlo-\vitzin rauhassa 1699 V. sai Morean sekä eräitä
saaria ja kaupunkeja (Dalmatsiassa). Uuden
sodan jälkeen Morea kuitenkin taas menetettiin
Passarovvitzin rauhassa 1718; V. säilytti sen
sijaan vielä Korfun ja Dalmatsian.
Tämän jälkeen V:n voimat alkoivat riutua eikä
se enää näytellyt itsenäistä osaa Euroopan
politiikassa. Sisällisissä oloissa velttous ja
tapain-turmelus pääsivät valtaan. Ranskan
vallankumouksen seuraukset tuottivat vihdoin vanhan
tasavallan perikadon. Ensimäiseu liittokunnan
sodassa V:n hallitus koki pysyä puolueettomana,
mutta Napoleon Bonaparte, tehtyään alustavan
rauhan Itävallan kanssa, julisti V:aa vastaan
sodan 1797. Turhaan tasavalta muutti
valtiosääntönsä kansanvaltaiseksi; suuri neuvoskunta
hajaantui ja doge Manin luopui arvostaan.
Siitä huolimatta ranskalaiset miehittivät V:n, ja
Campo-Formion rauhassa lokak. 1797 tasavallan
alue Ailige-joesta itään ynnä Dalmatsia annettiin
Itävallalle, Adigen länsipuolinen alue taas joutui
Cisalpiiniselle tasavallalle (sittemmin Italian
kuningaskunnalle) ; tähän yhdistettiin
Press-burgin rauhassa 1805 myös Itävallan osuus.
Wienin rauhassa 1809 Istria ja Passerino
liitettiin n. s. Ulyrian maakuntiin. Ensimäisessä
Pariisin rauhassa 1814 V. alueineen jälleen tuli
Itävallalle, joka yhdisti kaikki it. maakuntansa
Lombardian-Venetsian kuningaskunnaksi.
Italian vapausliike 1847 sai V:nkin valtaansa:
vaadittiin parannuksia valtiomuodossa ja
hallinnossa; Itävallan hallitus kuitenkin antoi jyrkän
kiellon. Maalisk. 1848 syttyi kapina, johtajana
asianajaja D a n i e 1 e Manin, ja itävaltalaiset
pakotettiin poistumaan V:sta, joka julistettiin
tasavallaksi. Väliaikaisen hallituksen johtoon
astui Manin. Heinäk. kansalliskokous päätti
yhdistää V:n Sardiniaan, mutta Kaarle Albertin
tappion jälkeen erottiin Sardiniasta, ja Manin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
