Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
850
Venäjä (ven. Rossija, ruots. Ryssland, saks.
Russland, engl. Russia, ransk. Russie, lat. Russia),
vielä äskettäin maailman laajin alueellisesti ja
hallinnollisesti yhtenäinen valtakunta, ulottui
ennen vallankumousta 1917 Saksan ja Itävallan
rajoilta lännessä Isoon valtamereen idässä ja
Keski-Aasian reunavuoristoista etelässä
Pohjois-Jäämereen, käsittäen Itä-Euroopan tasangon
miltei kokonaan, Uralin, osia Pohjois-Euroopan
alkuvuorialueesta ja Keski-Euroopan alangosta,
toisin sanoen — hallinnollista nimistöä
käyttäen — Varsinais.-V:n, Suomen ja Puolan 1.
E u r o o p a n-V :n, sekä Kaukaasian, V:n
Keski-Aasian (Turkestanin ja Kirgiisi-arot) ja
Siperian 1. Aas ia n-V :n; kaiken kaikkiaan,
Suomea lukuunottamatta, mutta Kaspian- ja
Aso-van-meri sekä Aral-järvi mukaan luettuina,
21,932,815 km2 (lähes kuudesosa maapallon
man-neralasta), 178,905,500 as. (1915), 8,4 km2:llä.
Katsoen siihen, ettei V:n nykyiseen
hajaannus-tilaan liene lähitulevaisuudessa muutosta
odotettavissa, ja ottaen huomioon sen, ettei edellä ole
asianomaisten hakusanojen kohdalla ollut — ellei
Suomea oteta lukuun — yksityiskohtaista
kuvausta V:n nyt itsenäisiksi tulleista tai
sellaisiksi pyrkivistä osista, tullaan seuraavassa
käsittelemään puheenalaista valtakuntaa
alueellisesti sellaisena kuin se oli ennen
suurvaltain sotaa.
1. Euroopan-V., jonka pinta-ala on
5,054,092 km2 (tästä Varsinais-V. 4,902,560 km2,
V:n Puola 113,819 km2 ja Asovan-meri
saarineen 37,713 km2) 1. puolta Eurooppaa suurempi,
as.-määrä 144,044,400 (1915; siitä Varsinais-V :n
osuus 131,796,800 ja Puolan 12,247,600) 1. lähes
*/s Euroopan koko as.-määrästä ja asutustiheys
keskimäärin 28,7 km2 :llä (Varsinais-V :llä 26,9,
Puolassa 107,5 km2:llä), ulottuu 17°38’:sta it.
pit. 66°8’:lle it. pit. Greenw. (Puolan
länsirajalta Uralin itäpuolella olevan Tobolin laaksoon
on n. 3,200 km) .ja 44° 23’ :sta polij. lev. 69° 57’ :lle
pohj. lev. tai, jos Novaja Zemlja otetaan mukaan,
76°55’:lle pohj. lev. (Genuan leveydellä olevasta
Krimin eteläkär jestä on Kuollan niemimaasta
ulkonevan. Kalasaarennon luoteispäähän n. 2,850 km).
Idässä ja kaakossa rajoittuu Euroopan-V.
aasialaisiin alusmaihinsa. Ulkovaltojen puoleisen
läntisen maarajan pituus on n. 4,600 km, josta
n. 1,400 km tulee Suomen, 1,170 km Saksan,
1,230 km Itävallan ja 800 km Romaanian rajan
osalle. V:ään rajoittuvista meristä, joiden V:n
puoleisten rannikkojen pituus on n. 12,000 km,
ei yhdelläkään ole ensiluokkaista kauppa- ja
lii-kennemerkitystä. Pohjois-Jäämeri, jonka
satamista useat ovat 2’3 vuodesta jäässä ja jolla ei
ole tuottoisaa takamaata, 011 mainituissa suhteissa
suurimmaksi osaksi arvoton, Kaspian-meri on
valtamerestä eristetty, Itämeri ja Mustameri ovat
sisämeriä, joista johtavat salmet ovat muiden
hullussa. Maa-alueen laajuus ja liikennekelpoisen
merenrannikon lyhyys sekä toisaalta asema
Aasian rajalla ja pintamuotojen
yksitoikkoisuus ovat telineet Euroopan-V :stä
puolittain aasialaisen maan, jonka osuus
maailmankaupassa ja -taloudessa on suhteellisesti vähäinen
ja jonka monessa suhteessa merkillinen kulttuuri
ja erikoislaatuinen kansantalous näihin asti tosin
ovat aluettaan laajentamistaan laajentaneet,
mutta vain maitse ja seutuihin, joissa ei länsi-
eurooppalaista kilpailua ole vastassa ollut. Maan
puolustuksen kannalta on sen asema sitä vastoin
verraten edullinen, sillä laajat, emämaahan
välittömästi liittyvät alusmaat ovat, samoinkuin
Pohjois-Jiiämeri autioille tundrarautoineen, hyvänä
suojana sodan sattuessa. Ainoastaan länsiraja,
jonka takana on V:ää korkeammalla
kulttuuritasolla olevia valtakuntia, on strateegisesti
vaa-lallinen.
Rannikot. Jäämerelle viettävä Koillis-V:n
rannikko on laajalti myöhäisten
merikerrostu-main peitossa, matalaa ja vaikeakulkuista.
Ainoastaan jokisuissa on sopivia satamapaikkoja.
Ranta on jäsentelyltään yksitoikkoista (lahdist.a
suurimmat Tseskajan ja Petsoran), saaria on
vähän, mutta ne suhteellisesti suuret (alava
Kolguev Tseskaja-lahden edustalla, vuorisemmat
Vaigats ja Novaja Zemlja Uralin jatkona merelle
päin). Syvälle mantereeseen pistävä Vienanmeri,
jonka suuta Kuollan ja Kaninin niemimaat
reu-naavat, 011 itäosassaan laakarantaista.
Länsirannikko Onega-joen suuta myöten etelässä 011 sitä
vastoin korkeahkoa ja kallioista. Samoin 011 laita
Kuollan rantojen, erittäinkin Jäämeren
puoleisen n. s. Muurmannin rannan, jonka länsiosassa
on muutamia vuonojakin. Vienanmeri on
laivaliikenteelle avoin vain toukok:n lopusta
lokak:hun; Kuollan pohjoisrannalla on sen sijaan,
seurauksena Golf-virran leudontavasta
vaikutuksesta, muutamia vuodet läpeensä avoimia
satamia. Suomenlahden vaakasuora, siluurikerroksista
muodostunut etelärannikko päättyy jyrkällä,
joskin matala n puoleisella töyryllä mereen.
Itämeren ja Riianlahden ratinat ovat yleensä
alavammat ja monessa kohden hiekkakiiiosten
peitossa. Riianlahden suussa oleva saaristo
(Saarenmaa, Hiidenmaa, Muliu, YVorms) liittyy
rakenteeltaan läheisesti mantereeseen. Satamat, joista
useimmat ovat jokisuissa, ovat osan vuotta
jäässä, lukuunottamatta eteläisintä, Libauta, joka
menee jäähän keskimäärin vain kerran neljässä
Vuodessa. Mustanmeren pohjoisrannikko 011 sekin
matala, lukuunottamatta Krimin (Taurian)
niemimaan vuorista etelärantaa; samoin myös
Asovan-meren rannikko. Seurauksena maan vähittäisestä
vajoamisesta ovat useat jokisuistot muuttuneet
pitkulaisiksi, monihaaraisiksi poukamiksi,
limaa-neiksi, joiden suihin virtojen ja aallokon
vaikutuksesta on kasautunut pitkän kapeita särkkiä
tai kannaksia (ven. percsyp). Krimin rannoilla
ei Mustameri jäädy milloinkaan, mutta luoteessa,
Odessan tienoilla, se peittyy sydäntalvella
muutamaksi viikoksi jäähän. Matala Asovan-meri,
josta vaikeakulkuinen Kertsiti salmi vie
Mus-taanmereen, on useita kuukausia jäässä. Samoin
myös Kaspian-meren pohjoisosa, jonka alavan
rannan lähistössä vain pienet alukset voivat
liikkua, mutta johon aukeaa suuren suistomaan
kautta V:n tärkein sisäväylä, Volga. Joen
päähaara on kumminkin siksi syvä, että se soveltuu
satamaksi suuremmillekin laivoille.
Geologinen rakenne ja
pinnanmuodostus. V:ti laaja tasanko on
suurimmaksi osaksi vaakasuorien tai heikosti kaltevien
kerrossarjojen peitossa. Lännessä ovat
varhais-paleozooiset, keskiosassa kivihiilikauden,
koillisessa permikauden, etelässä liitu- ja
tertiäärikau-sien muodostumat vallalla. Muutamin paikoin on
tapahtunut siirroksia, joiden vaikutuksesta eri-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
