Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti / 853-854 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

vähävetisyys haittaa. Tämän lisäksi laskee
enemmän kuin puolet niistä sellaisiin meriin (kylmä
Vienanmeri, laskujoeton Kaspian-meri), joiden
kansainvälinen merkitys on pieni. — V:n
päävedenjakaja, joka erottaa Itämeren ja Jäämeren
joistot Kaspian-mereen ja Mustaanmereen
päättyvistä, kulkee Karpaateilta pohjoiseen ja
koilliseen sekä seuraa sitten Keski- ja Pohjois-V:n
maanselkiä Uralin juurelle. Merkille pantava on
tärkeimpien jokien säteittäinen ryhmitys Valdain
ympärille. Itämereen virtaavat m. m. Veiksel,
Niemen, Väinäjoki, Narva ja Neva,
Pohjois-Jäämereen ja Vienanmereen Vienanjoki, Mezenj
ja Petšora, Kaspian-mereen Ural sekä V:n ja
koko Euroopan pisin joki Volga, Asovan-mereen
Don, Mustaanmereen Dnepr, Bug ja Dnestr. —
Järviä on runsaimmin Luoteis-V :llä. Laatokka
(18,724 km²) ja Ääninen 1. Äänisjärvi (9,890 km²)
ovat, lukuunottamatta Aasiaan lähemmin
kuuluvaa Kaspian-merta, Euroopan suurimmat. Muista
mainittakoon Peipsenjärvi Itämeren-maakunnissa,
Seesjärvi Aunuksessa, Imandra Kuollan
niemimaalla ja Eltonin suolajärvi Kaspian alangolla.

Ilmasto on mantereinen, vaikkei niin
selväpiirteisesti kuin Siperiassa. Pohjois-Jäämeren ja
Itämeren vaikutus ei ulotu kauas sisämaahan, ja
Mustameri on ilmastollisesti määräävä vain
Krimin etelärannikolla. Korkeusvaihteluista
aiheutuvia paikallisia ilmastopiirteitä esiintyy
ainoastaan Uralissa ja Jaila-vuoristossa. Kesä
on, lukuunottamatta Itämeren ja Jäämeren
rannikkoja, lämpimämpi kuin Länsi-Euroopan
vastaavilla leveysasteilla, talvi on kylmä ja pitkä,
mutta seurauksena kuivasta, tyvenestä ilmasta
verraten siedettävä. Erotus kylmimmän ja
kuumimman kuukauden keskilämmön välillä on
25°-30° (Saksassa 20°, Irlannissa 10°).
Moskovassa on tammikuussa keskilämpö sama kuin
Torniossa, heinäkuussa sama kuin Pariisissa.
Odessassa on talvi kylmempi kuin Itä-Preussissa.
Yleispiirtein katsoen suurenee kesän lämpö
pohjoisesta etelään, talven lämpö taaskin koillisesta
lounaaseen. Tästä johtuu, että suurimmat
vuodenaikojen väliset lämpöerotukset ovat
Kaakkois-V:llä. Verraten lauhkeat ovat talvet Puolassa,
Itämeren-maakunnissa ja Lounais-V:llä,
kylmimmät koillisessa ja Volgan itäpuolella.
Keskilämpö (C-asteissa) on :

.	.	vuoden	lämpi
.	.	kylmim	mim	näiden
.	.	män	män	erotus
.	.	kk.	kk.	.
Vienankau-	pohj.lev.	.	.	.
pungissa	(60°33’ " " )+0,3	-10.8	+ 15,8	26,8
Pietari	(59°56’ " " )+3,7	— 9.8	+ 17,7	27,0
Riika	(56°57’ " " )+6,0	— 5.1	+ 17,9	23,9
Moskova	(55°46’ " " )+3,9	-11,0	+ 18,9	29,9
Kasaani	(55°47’ " " )+3,0	-13,8	+ 19,7	33,8
Varsova	(52°13’ " " )+7,2	— 4,8	+ 18,5	22,5
Kiova	(50°27’ " " )+6,8	— 6,2	+ 19,2	25,4
Orenburg	(51°45’ " " )+3,8	-15,4	+ 21,6	37,0
Odessa	(46°29’ " " )+9,6	— 3,7	+ 22,3	26,6
Astra-	(46°21’ " " )+9,4	— 7,2	+ 25,5	32,7
kaanissa

Vuotuinen sademäärä pienenee yleensä
Itämeren rannikolta itään ja kaakkoon.
Itämeren-maakunnissa se on suunnilleen yhtäsuuri kuin
keskimäärin Suomessa (Pietarissa 475 mm,
Riiassa 538 ), Puolassa hiukan suurempi
(Varsovassa 560 mm, Radomissa 659 mm), mutta
Kaspian alangolla ainoastaan 200-300 mm,
paikoin vähemmänkin (Astrakaanissa 149 mm).
Suurin osa sateesta tulee Pohjois-V:llä kesällä,
Etelä-V:llä keväällä. Poikkeuksena on Krimin
etelärannikko, joka kuuluu Välimeren
ilmastoalueeseen. Siellä kesä on kuiva, talvi sateinen
(Jaltassa vuotuinen sademäärä 508 mm).

Kasvillisuus. Ilmaston samankaltaisuutta
laajoilla aloilla vastaa kasvillisuusvyöhykkeiden
laajuus. Tundraa on puolet Kuollan niemimaasta,
Kanin kokonaan ja koillisrannikko suunnilleen
napapiiriä myöten. Suurin osa Pohjois-V:ää,
Kasaanin, Tulan ja Kiovan kautta vedettyyn
viivaan asti etelässä, on metsämaata, joka monin
paikoin vielä on jotenkin koskematonta.
Puulajiensa mukaan jakautuu metsävyöhyke kahteen
puoliskoon, joiden välinen raja lännessä on
n. 60° pohj.lev., idässä muutamia asteita
etelämpänä, siten että eteläisempi puolisko
kiilanmuotoisesti kapenee itään päin. Pohjoisemmassa
vyöhykkeen osassa ovat havupuut (ennen kaikkea
kuusi) ja koivu vallalla. Viimemainittu
muodostaa yhtenäisiä kasvustojakin. Etelämpänä
olevassa osassa on, seurauksena pitemmästä
kasvuajasta, lehtipuita runsaampi lajitelma. Siellä
kasvaa, paitsi koivua, tammia, lehmuksia (Tilia
argentea ja T. europæa), vaahteria (Acer
campestre ja A. platanoides), pähkinäpuita (Corylus),
jalavia (Ulmus effusa ja U. montana) y. m.
Pyökki, joka Länsi-Euroopassa on niin yleinen,
menestyy vain Puolassa, paikoin Lounais-V:llä
ja Krimin niemimaalla. Metsävyöhykkeen
eteläpuolella seuraa aro. Raja ei ole jyrkkä.
Jokirantoja ja laaksojen varjorinteitä hyväkseen
käyttäen siirtyy metsä monessa kohden kauas
aavikolle. Arovyöhykkeen pohjoisosassa,
mustanmullan alueessa, on heinäkasvien rinnalla
runsaasti kaksisirkkaisia, joista monet eivät ole
varsinaisia arokasveja, mutta etelämpänä käyvät
ensinmainitut, kuten sulkaheinä (Stipa-lajit),
ahonata (Festuca ovina) ja tupsupää (Kæleria
cristata) määrääviksi ja väistyvät vain paikoin
hernepensaan (Caragana frutescens), spireain,
arokirsikan (Prunus Chamæcerasus) ja
kääpiömantelin (Amygdalus nana) muodostamien
pensaistojen tieltä. Arovyöhykettä jatkuu etelässä
meren rannikolle saakka. Ainoastaan Jailan
etelärinteet ovat kesävihannan metsän tai —
alimmissa osissaan — ainaviheriöivän, Välimeren
alueelle ominaisen kasvillisuuden verhoamat.
Kaakossa, Kaspian suolaperäisellä alangolla,
muuttuu aro autiomaaksi, jossa vain jotkut
kuivakko- ja suolakkokasvit viihtyvät. —
Eläimistö on, kuten kasvillisuuskin, suuresti
erilainen V:n eri osissa. Tundroilla elää peuroja,
naaleja, napajäniksiä, tunturisopuleja ja muita
napaseudun imettäväisiä sekä kesäisin runsaasti
vesilintuja. Metsävyöhykkeen eläinkunta on
ihmisen vaikutuksesta muuttunut ja käynyt
harvalukuisemmaksi, vaikkei läheskään niihin määrin
kuin Länsi-Euroopassa. Jalohirviä, kauriita ja
metsäkarjuja tavataan metsäalueen länsiosassa,
karhu ja mäyrä viihtyvät etupäässä sen
pohjoisosassa, hirviä, susia, kettuja, oravia sekä
pohjoismaille ominaisia metsälintuja (tikkoja,
varis-ja kanalintuja y. m.) on kaikkialla. Aroseuduissa
ovat hyppivät jyrsijät, m. m. hyppyrotat,
laumoissa elävät sorkkaeläimet, kuten
saiga-antiloopit, linnuista aroleivoset, trapit ja arokotkat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>