Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
892
visti Suomen perustuslait ja yhdisti 1811 n. s.
Vanhan Suomen muuhun Suomeen. Ranskan liitto
vaikutti myöskin V:n sisällisiin oloihin.
Aleksanterin tähän aikaan uskotuin neuvonantaja,
Napoleonin hallitusjärjestelmää ihaileva M. S p e r a
n-skij ryhtyi panemaan toimeen
ranskalaismalli-sia uudistuksia hallinnon ja lainsäädännön
alalla. Mutta Ranskan liitolla oli paljon
vastustajia V:n ylimyspiireissä ja ennen pitkää
kylmenivät myöskin Aleksanterin ja Napoleonin
välit, varsinkin sen johdosta että Aleksanteri
pelkäsi Napoleonin aikovan uudistaa Puolan
valtakunnan ja sen johdosta että Napoleonin mielestä
Aleksanteri noudatti kovin laimeasti
manner-maansulkemuspolitiikkaa. Aleksanteri lähestyi
jälleen Englantia, Speranskij joutui epäsuosioon
ja Turkin kanssa tehtiin toukok. 1812 rauha,
jossa V. sai Bessarabian. Sam. v. Napoleon aloitti
sodan V :ää vastaan ja tunkeutui vaikka suurta
mieshukkaa kärsien V:n sisäosiin. Venäläiset
kävivät tätä ,,isänmaallista sotaa" suurella
innostuksella, mutta Borodinon voiton jälkeen
Napoleonin joukot marssivat V:n vanhaan
pääkaupunkiin Moskovaan (syysk. 1812). Moskovan
heti sen jälkeen tapahtuneen palon johdosta
Napoleonin täytyi lokak. lähteä paluuretkelle,
jolla hänen „suuri armeiansa" venäläisten ja
pakkasen hätyyttämänä melkein kokonaan
tuhoutui. Tämän jälkeen Aleksanteri otti tehokasta
osaa Napoleonia vastaan 1813-15 käytyyn
vapaussotaan. Wienin kongressissa 1814-15
Aleksanterin ei onnistunut, niinkuin hän olisi tahtonut,
saada kaikkia puolalaisia alueita eri valtiona
yhdistetyksi Venäjään. Galitsia palautettiin
Itävallalle, Posen Preussille. Sitä ennen oli Persiaa
vastaan käyty sota päättynyt 1813 Gulistanin
rauhaan, jossa V:lle tuunustettiin yliherruus
Georgiassa ja muissa Kaukaasian
ruhtinaskunnissa. Aikaa myöten Aleksanterin vapaamielisyys
hälveni ja hän alkoi ajaa taantumuksellista
politiikkaa; sanomalehdistö ja yliopistot asetettiin
entistä ankaramman valvonnan alaisiksi.
Uskonnollisiin mietiskelyihin antautuneena hän perusti
n. s. pyhän allianssin, joka Metternichin
johdolla otti tehtäväkseen vapausrientojen
tukahut-tamisen koko Euroopassa. Vapausliike levisi
siitä huolimatta V:llekin Ranskasta palanneitten
venäläisten upseerien mukana, jotka olivat
tutustuneet vallankumouksen aatteisiin. He
perustivat salaisia seuroja, joista muutamat jo
suunnittelivat hallitsijasuvun kukistamista ja
tasavallan julistamista. — Aleksanterin äkkiä kuoltua
oli lähin kruununperijä hänen veljensä Konstantin.
Tämä oli kuitenkin jo aikaisemmin ilmoittanut
luopuvansa kruunusta, mutta kun tämä luopumus
ei ollut tunnettu, huudettiin Konstantin
keisariksi Pietarissa. Vasta sitten kuin hän oli
uudistanut luopumuksensa, nousi valtaistuimelle
Aleksanteri I:n nuorin veli Nikolai I (1825-55).
Itsevaltiudelle vihamieliset upseerit saivat silloin
(jouluk. 1825) osan sotaväkeä nousemaan
kapinaan, joka kuitenkin helposti kukistettiin;
kapinan johtajia, n. s. dekabristeja
(joulukuun-miehiä), rangaistiin joko kuolemalla tai
kartoituksella. Nikolain hallitus sai tämän kapinankin
johdosta alusta pitäen jyrkästi vanhoillisen
leiman. Hän tahtoi ylläpitää itsevaltiutta,
virkavaltaista hallintojärjestelmää ja tukahuttaa
alkuunsa kaikki länsimaiset vapausaatteet. Tässä
hänellä oli tehokkaana auttajana keisarillisen
kanslian ,,kolmas osasto", jota santarmikunnan
päällikkö johti. Maaorjuutta Nikolai ilmoitti
edelleen pitävänsä voimassa, mutta
kruununtalon-poikain tilaa parannettiin tuntuvasti hänen
aikanaan; m. m. myönnettiin niiden muodostamille
kyläkunnille jonkinlainen itsehallinto.
Speran-skijn johdolla koottiin ja julkaistiin (1830)
Aleksein ajoista lähtien annetut lait ja asetukset,
ja 1835 erityinen rikoslaki. Julkinen opetus
asetettiin ankaran valvonnan alaiseksi. Euroopassa
1848 tapahtuneitten vallankumousliikkeiden
johdosta supistettiin yliopistoissa opiskelevien lukua,
ja ulkomaille matkustamista vaikeutettiin.
Hallitus osoitti vihamielisyyttä niitä sivistyneitä
kohtaan, jotka terottivat länsimaalaisen
sivistyksen ja vapaamielisyyden merkitystä V:n kansalle
ja jotka ovat tunnetut ,,länsimaalaisten"
(zapad-nilti) nimellä. Suopeammin se suhtautui
slavofiilien (ks. t.) puolueeseen, joka haaveili V:n
suuresta historiallisesta tehtävästä muinaisen
V:n ja kristinuskon paraiinpien traditsionien
säilyttäjänä. Vielä enemmän hallitus suosi tähän
aikaan nousemassa olevaa panslavismia (ks. t.),
jonka päämääränä oli Itävallan ja Turkin
slaavilaisten kansojen saattaminen V:n yliherruuden
alaisiksi. Samalla kuin Nikolai ulkopolitiikallaan
tarkoitti V:n alueiden ja vaikutusvallan
laajentamista, samalla hän tahtoi V:n ulkopuolellakin
esiintyä laillisen hallitsijavallan ja voimassa
olevan yhteiskuntajärjestyksen mahtavana tukena.
Hänellä oli ulkomaisissa asioissa kauan aikaa
paljon menestystä. Persia pakotettiin lyhyellä
sodalla (1826-28) Turkmantsain-rauhassa
luovuttamaan Erivanin ja Nahitsevanin
kaukaasialai-set maakunnat, ja tuli tämän jälkeen yhä
enemmän riippuvaiseksi V:stä. Kaukaasian heimot
jatkoivat kuitenkin edelleen taistelua V:ää
vastaan, m. m. Samylin johdolla. Keski-A&siassa
kukistettiin 1846 täydellisesti kirgiisit. Turkkia
vastaan Nikolai esiintyi alusta pitäen hyvin
jyrkästi. Niinpä hän 1827 Englannin ja Ranskan
kanssa ryhtyi välittämään kreikkalaisten hyväksi,
ja V:n laivasto otti sam. v. osaa Turkin
laivaston hävittämiseen Navarinon satamassa. Seur. v.
V. julisti Turkille sodan ja sen armeiat
tunkeutuivat Paskevitsin ja Diebitschin johdolla
voitollisesti eteenpäin sekä Aasian että Euroopan
puolelle. Adrianopolin rauhassa syysk. 1829
Turkki tunnusti Kreikan itsenäisyyden, luovutti
V:lle Tonavan suussa olevat saaret ynnä useita
Mustanmeren itärannalla olevia linnoituksia,
vahvisti jo aikaisemmin myöntämänsä Tonavan
maakuntain ja Serbian autonomian sekä myönsi
kaikkien valtain kauppalaivoille oikeuden
rauhan aikana kulkea Dardanellien ja Bosporoksen
kautta. Puolassa 1830 syttynyt kapina
kukistettiin verisesti seur. v. Egyptin kapinallisen pasan
hätyyttämänä Turkki teki 1833 V:n kanssa
hyökkäys- ja puolustusliiton, joka toden teolla
saattoi sen Vsn suojeluksen alaiseksi. V:n 1848
levottomuuksien puhjettua Euroopassa V. palautti
järjestyksen Tonavanmaakunnissa ja lähetti
Itävallan avuksi sotajoukon, joka pakotti Unkarin
armeian antautumaan Vilägosissa (1849). V. 1852
Nikolain väliintulo pelasti Tanskan monarkian
eheyden. V. oli nyt Euroopan manteren
valtioista vaikutusvaltaisin, ja Nikolai suunnitteli
Turkin valtakunnan lopullista hävittämistä. Kun
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
