Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
895
Romaanina kautta ja Tonavan poikki
Bulgaa-riaan. Mutta lieinäk. turkkilaiset pysähdyttivät
venäläisten etenemisen Bulgaariassa. Pahimpana
esteenä oli Länsi-Bulgaariassa oleva Plevna, jossa
Osman pasa sitkeästi torjui venäläisten
uudistuvat hyökkäykset. V:n täytyi kutsua avuksi
uusia joukkoja (kaarti ja Romaanian armeia),
joilla Plevna voitiin saartaa joka puolelta.
Mar-rask. 1877 kukistui Karsin linna Arrtieeniassa,
ja kun jouluk. Osman pasa oli antautunut
Plevnassa, saattoivat venäläiset kulkea Balkanin
vuorten yli ja tunkeutua Konstantinopolia kohti.
San Stefanon valmistavassa rauhansopimuksessa
(3 p. maalisk. 1878) V. sai osan Armeeniaa (sen
mukana Karsin ja Batumin) ynnä Pariisin
rauhassa luovutetun osan Bessarabiaa. Muista tämän
rauhan määräyksistä oli huomattavin se, että
Bulgaariasta oli muodostettava Turkille veroa
maksava ruhtinaskunta, jonka alue oli ulottuva
Tonavasta ja Mustastamerestä Aigeian mereen
ja käsittävä myöskin melkein koko Makedonian.
San Stefanon rauhan tarkoituksena oli
vahvistaa V:n ylivalta Balkanin niemimaalla ja
hankkia sille pääsy Välimerelle Bulgaarian kautta,
josta oletettiin tulevan V:n vasallivaltio. Mutta
Englannin ja Itävalta-Unkarin vaatimuksesta V :n
täytyi suostua siihen, että tämän rauhan ehdot
tarkastettaisiin suurvaltain kongressissa Berliinissä.
Täällä saatiin aikaan (heinäk. 1878) sopimus,
jonka mukaan Makedonia palautettiin Turkille ja
muusta Bulgaariasta muodostettiin Bulgaarian
ruhtinaskunta ja Itä-Rumiilian autonominen
maakunta. Itävalta-Unkari sai pitää hallussaan
valtaamansa Bosnian ja Herzegovinan. Kongressin
päätökset herättivät V :Iiii yleistä suuttumusta ja niitä
pidettiin kansallisena nöyryytyksenä. V:n ja
Saksan välit kylmenivät, ja Saksa ja Itävalta
tekivät V :ää vastaan suunnatun liiton (1879).
Yleinen tyytymättömyys antoi vauhtia myöskin
vallankumoukselliselle liikkeelle. Keisaria
vastaan tehtiin murhayrityksiä, ja Talvipalatsissa
helmik. 1880 tapahtuneen räjähdyksen jälkeen
keisari antoi melkein täydellisen
diktaattorin-vallan Loris Melikoville, joka lupasi mielten
rauhoittamiseksi vapaamielisiä parannuksia.
Aleksanteri olikin jo kutsumaisillaan kokoon
jonkinlaisen valtakunnankokouksen, kun hän 13 p.
maalisk. 1881 sai Pietarin kadulla surmansa
terroristien pommeista. — Hänen poikansa
Aleksanteri III (1881-94) antoi, hiukan epäröityään,
Pobedonostsevin neuvosta, manifestin (11 p.
toukok. 1881), jossa hän julisti aikovansa
säilyttää itsevaltiuden järkähtämättömänä.
Vallankumouksellista liikettä pidettiin tarkasti silmällä,
ja se alkoikin laimeta. Oppilaitokset asetettiin
ankaramman valvonnan alaisiksi.
VenälSiis-kansallinen virtaus alkoi saada yhä enemmän
jalansijaa hallituspiireissä, josta oli m. m.
seurauksena, että Itämerenmaakuntia ruvettiin
suun-nitelmanmukaisesti venäläistyttämään ja
Suomenkin oikeuksia hätyyttämään. V:n
ulkopolitiikka oli suunnaltaan epävarmaa. V. 1884 tehtiin
V:n, Saksan ja Itävalta-Unkarin kesken
Skiernie-uicessä sopimus keskinäisestä
puolueettomuudesta neljännen vallan hyökkäyksen varalta.
Keski-Aasiassa kukistettiin teketurkmeenit (1881),
ja Merv joutui V:n valtaan (1884). Venäläisten
ja afganilaisten kesken syntyneistä selkkauksista
oli seurauksena V:n j» Englannin välien kiris-
tyminen (1885), joka kuitenkin päättyi sovintoon
(engl.-ven. sopimus Afganistanin rajasta 1887).
Balkanilla V:n vaikutusvalta kaikista
ponnistuksista huolimatta heikontui, ja varsinkin
Bulgaaria irtautui läheisestä suhteestaan V:ään. V. 1887
V. ei uudistanut Skierniewicen sopimusta, mutta
sen sijaan V:n ja Saksan kesken oli v:een 1890
voimassa salainen sopimus keskinäisestä
puolueettomuudesta. V:n ja Saksan välit tulivat
kuitenkin aikaa myöten yhä kylmemmiksi. Sen sijaan
V. alkoi lähestyä Ranskaa. V:sta 1887 lähtien
V. sai Ranskasta useampiin miljaardeihin
nousevia lainoja, joita käytettiin osaksi
kivääri-tilauksiin, mutta pääasiallisesti strategisia
rautatierakennuksia ja muita varusteluja varten.
Varsinaista liittoa ei heti syntynyt, mutta suh
teet tulivat yhä ystävällisemmiksi varsinkin
molempien maiden sotilasviranomaisten kesken.
V. 1S91 kävi ransk. laivastonosasto amiraali
Gervais’n johdolla vierailulla Kronstadtissa.
v. 1893 veu. Välimeren laivasto amiraali
Avel-la nin johdolla Toulonissa. V. 1893 tehtiin V:n
ja Ranskan välillä kauppasopimus, 1894
varsinainen liittosopimus. Aleksanteri, joka tahtoi
välttää sotaa, halusi saada Ranskan liitosta
etupäässä diplomaattista tukea Saksan,
Itävalta-Unkarin ja ehkä vielä enemmän Englannin itämaista
politiikkaa vastaan. Balkanilla V. ei kuitenkaan
enää voinut saada takaisin entistä
vaikutusvaltaansa Bulgaariassa, mutta Montenegro ja Serbia
antautuivat sen sijaan kokonaan V:n
johdettaviksi. Etupäässä V:n laaiennuspolitiikka
kuitenkin kääntyi Aasiaan, missä syntyi ristiriitoja
Englannin kanssa (Persiassa, Pamirin ylängöllä
y. m.). Äärimäisessä idässä valmistettiin Korean
saattamista V:n suojelusvallan alaiseksi ven.
kauppasopimuksella (1889). Sittenkuin
Transkas-pian rata oli ulotettu Bukharaan ja
Samar-kandiin (1888), ryhdyttiin 1891 rakentamaan
Eurooppaa Tyyneen mereen yhdistävää Siperian
rataa Ranskasta saaduilla valtiolainoilla.
Etupäässä näillä ranskalaisilla rahoilla ryhtyivät
myöskin raha-asiainministerit Vysnegradskij ja
vielä suuremmassa määrässä hänen seuraajansa
Witte maatalouden etuja laiminlyöden luomaan
V :lle suurteollisuutta. Paitsi suunnattoman
suurilla valtiontilauksilla koetettiin teollisuutta
edistää korkeilla suojelustulleilla (tullitariffi
v:lta 1891), samalla kuin valtion luottoa
parannettiin lainaksi saatujen kultamäärien
tallettamisella valtakunnanpankkiin, jonka seteleitä
siten voitiin pitää paremmassa kurssissa. Tämän
yhteydessä tehtiin pitkälle meneviä rajoituksia
kuntain hallinnossa (talonpoikien käskijöiksi
asetettiin erityisiä päällysmiehiä, eemskie natsahiiki.
1889; uusi kaupunkijärjestys 1892, y. m.), sama
ten yksityisten taloudellisessa toiminnassa (laki
tehdastarkastuksesta 1894. laki paloviinankaupan
monopoliseerauksesta sam. v.). Uuden
talouspoliittisen järjestelmän seurauksia oli kyllä liike
elämän vilkastuminen, mutta toiselta puolen
myöskin v:sta 1891 lähtien maaseudulla yhä
uusiintuvat ja yhä laajemmalle ulottuvat
nälänhädät ja siikeä tullisota Saksaa vastaan, joki
kuitenkin lopulta taipui V:lle jotenkin edulliseen
kauppasopimukseen (1894). V:n ja Saksan välien
kiristyminen antoi (varsinkin v:sta 1888 alkaen)
aihetta sotajoukkojen ja varustusten lisäämiseen,
linnoitusten rakentamiseen Puolassa ja uuden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
