Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
904
halunsa. Suomessa suoritetut
rautatierakennukset näyttivät viittaavan siihen, että V. pyrki
Ruotsin ja Norjan kustannuksella ulottamaan
valtaansa Atlantin merelle. Kiinassa tapahtuneet
sisäiset häiriöt ja vallankumous käänsivät
kuitenkin V:n ulkopolitiikan vähäksi aikaa itään
päin. V. käytti näitä häiriöitä hyväkseen
tehden m. m. Japanin kanssa heinäk. 1912 uuden,
kiinalaisia alueita koskevan sopimuksen ja
saattaen vaikutusvaltansa alaisiksi mongolit, jotka
pyrkivät V:n suojelukseen. Turkin ja Italian
välisen sodan yhteydessä astuivat taas
eurooppalaiset kysymykset enemmän etualalle. V:llä
aloitettiin hurja kiihotus Itävalta-Unkaria vastaan,
jota pidettiin V :n ja kaikkien slaavilaisten
pahimpana vihollisena ja jonka tuhoaminen oli
välttämätön Balkanin kysymysten oikealle ratkaisulle. V:n
Itävalta-Unkarin vastaiselle politiikalle tuli
näihin aikoihin vielä uusikin vaikutin. Itä-Galitsian
ukrainalaiset olivat edustuslaitosta koskevien
uudistusten kautta saavuttaneet puolalaisten
kustannuksella lujemman valta-aseman ja paremman
tilaisuuden ajaa kansallisia rientojansa, mikä
seikka vaikutti elähyttävästi Vmkin sorrettuihin
ukrainalaisiin. V:n hallituksen mielestä oli sen
vuoksi Itä-Galitsian valloitus välttämätön
ukrainalaisen separatismin (mazepismin)tukahuttami.seksi.
Tätä varten koetettiin saada aikaan „sovintoa"
puolalaisten kanssa. Eräät puolalaiset piirit,
etupäässä aateliset tilanhaltijat, ei ainoastaan V:llä,
vaan Itävallassakin, olivatkin taipuvaisia
toimimaan siihen suuntaan, että kaikki puolalaiset
maat yhdistettäisiin V:n valtaan, kun vain
ukrainalainen väestö jätettiin puolalaisten
armoille. Sekä Itä-Galitsiassa että muissakin
Itävalta-Unkarin slaavilaisissa maakunnissa
harjoitettiin pitkälle menevää kiihotusta
Itävalta-Unkarin vastaista paloittelemista varten. Maalisk.
1912 V. sai Bulgaarian ja Serbian kesken aikaan
liiton, joka oli V:n puolelta suunniteltu
Itävalta-Unkaria vastaan käytävän sodan varalle. Mutta
Bulgaaria ja Serbia, joihin yhtyivät myöskin
Montenegro ja Kreikka, aloittivatkin omin päin
sodan Turkkia vastaan. Tämän sodan aikana
V. „koetteeksi" pani armeiansa
liikekannalle Itävalta-Unkaria vastaan, mutta koetti
samalla yhdessä muiden suurvaltain kanssa
ehkäistä yleistä eurooppalaista
yhteentörmäystä. Toiselta puolen V:n ei onnistunut
johtaa Balkanin liittoa eikä päästä
riidanratkaisi-jaksi Bulgaarian ja muiden liittolaisten välien
rikuttua. V:n diplomatia oli taas kärsinyt
tappion, mutta sitä innokkaammin se jatkoi
varustelujansa Itävalta-Unkaria vastaan. Ranskan kanssa,
jota oli säikyttänyt Saksan arrneian
vahvistaminen, sovittiin uusi miljaardilaina, joka
myönnettiin sillä ehdolla, että strateegisten rautateiden
rakennuttamisia joudutettaisiin. V:n varustelut
edistyivät kuitenkin hitaasti, ja sillä välin
hermostutti N’: n valtiomiehiä yhä enemmän Saksan ja
Itävalta-Unkarin vaikutusvallan vahvistuminen
Balkanin niemimaalla ja Turkissa. V. lisäsi v:n
1914 alkupuolella Itävallan rajalla olevia
joukkojansa ja V:n ja Saksan sanomalehtien kesken
syntyi kiivas väittely, joka antoi Y :ii sotaministerille
Suhomlinoville aiheen julkisesti vakuuttaa V:ii
sotavalmiutta. Tuli sitten 28 p. kesäk. 1914
Itävalta-Unkarin perintöruhtinaan murha, minkä
johdosta Itävalta-Unkarin ja Serbian välit
rikkuivat. V. asettui kannattamaan Serbiaa
ja ryhtyi panemaan sotajoukkojansa
liikekannalle. Kun se Englannin yllyttämänä ei
peruuttanut tätii toimenpidettänsä, julisti Saksa sitä
vastaan 1 p. elok. 1911 sodan. Elok. 5
p:nä seurasi Itävalta-Unkarin sodanjulistus;
lokakuun lopulla alkoivat vihollisuudet Turkin
puolelta ja 19 p. lokak. 1915 V. julisti sodan
Bulgaariaa vastaan. V:llä oli sodassa aluksi
jonkun verran menestystä. Venäläiset hyökkäsivät
Itä-Preussiin ja Galitsiaan pyrkien talvella 1915
Karpaattien kautta Unkariin. Syyskesällä ja
lopulla syksyä 1914 he kuitenkin jo kärsivät
suuria tappioita Itä-Preussissa (Tannenberg y. m.)
ja Puolassa, mutta vasta toukokuusta 1915 sota
sai heille pysyvästi epäsuotuisan käänteen.
Heidät karkoitettiin suurimmasta osasta Galitsiaa
ja Puolasta ja saksalais-itävaltalaiset joukot
tunkeutuivat Kuurinmaalle ja Länsi-Venäjälle.
Duumassa, joka kutsuttiin kokoon elok. 1915,
enemmistö kyllä osoitti isänmaallista mieltä j«
kannatti sodan jatkamista, mutta vaati samalla
duumalle vastuunalaisen ministeristön
asettamista. Keisari ei kuitenkaan suostunut tähän
vaatimukseen. Vanha Goremykin, joka oli lielmik.
1914 tullut ministeripresidentiksi, luopui kyllä
lielmik. 1916, ja tämän jälkeen tapahtui tiheään
sekä pääministerin- että muiden ministerien
muutoksia, mutta uudet ministerit eivät
nauttineet duuman luottamusta. He noudattivat
edelleen vanhoja virka- ja sortovaltaisia
menettelytapoja; mutta osoittautuivat yhä
kykenemättö-mämmiksi johtamaan asioita niissä vaikeissa
oloissa, joihin valtakunta oli joutunut.
Hallitukselle arveluttavinta oli, että elintarvepula alkoi
kärjistymistään kärjistyä rautatieliikenteessä
vallitsevan sekasorron ja hallituksen
ristiriitaisten määräysten johdosta. Tyytymättömyys levisi
sellaisiinkin piireihin, jotka tähän asti olivat
olleet itsevaltiuden tukena. Siitä oli m. m.
ilmauksena hallitsijan perheessä suurta suosiota
nauttivan ,,pyhimyksen", irstailevan talonpojan
Raspu-tinin joulukuun lopussa 1916 tapahtunut murha
Tämä mies oli ennen muita edustanut niitä
,.pimeitä voimia", jotka olivat pyrkineet duuman
selän takana johtamaan V:n kohtaloita.
Tällaisissa oloissa oli vallankumouksellinen liikekin
taas saanut tuulta siipiinsä ja jalansijaa itse
armeiassakin, jossa harjoitettiin kiivasta
yllytystä. Kun maalisk. 1917 nälänhätä näytti
uhkaavan Pietarin väestöä, alkoi työväki panna
loimeen mielenosoituksia ja katulevottomuuksia.
jotka 12 p. kehittyivät ilmi kapinaksi.
Sotaväenosastot, jotka lähetettiin mielenosoittajia
vastaan, menivät näiden puolelle. Duuma, jolle
juuri samaan aikaan oli annettu hajaantumia
käsky, ei totellut sitä, vaan liittyi sekin
kumous-liikkeeseen. Se asetti maalisk. 12 p.
toimeenpanevan komitean, joka puolestaan asetti väliaikai
sen hallituksen. Tämän jäsenistä mainittakoon
pääministeri ruhtinas Lvov, sota- ja
meriministeri Gutskov, ulkoasiainministeri Miljukov.
oikeusministeri Kerenskij. Maalisk. 15 p:nä
Nikolai II luopui omasta ja poikansa puolesta
V: n valtaistuimesta veljensä Mikaelin hyväksi.
Viimemainittu ei kuitenkaan katsonut voivansa
ottaa sitä vastaan, vaan luovutti täyden vallan
väliaikaiselle hallitukselle, jonka tuli hoitaa
asioita siksi kunnes kokoon kutsuttava perus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
