Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
925
Venäjän kieli
ja kirjallisuus <»30
<»30
uin aatteellinen suunta oli suuressa määrin
riippuvainen niistä filosofisista ja sosiaalisista
virtauksista, joihin ajan sivistynyt nuoriso
tutustui Länsi-Euroopassa. 1830- ja 1840-luvuilla
Venäjän sivistyselämän areenalle ilmestyy
tuoreita voimia, jotka ovat saaneet tieteellisen
kou-luutukseusa ulkomailla, syventyneet saks.
filosofiaan, etenkin Schellingin ja Hegelin oppeihin,
ja ihastuneet sosialismin teorioihin. Uusia
aatteita pohditaan innokkaasti etupäässä
yli-opistopiireissä. Niiden avulla muodostetaan uusia,
filosofisesti perusteltuja yhteiskuntaa, siveyttä ja
taidetta koskevia käsityksiä, joista pian alkaa
kehittyä kaksi pääsuuntaa, länsimainen ja
slaa-vilais-ystävällinen suunta (ks. Slavofiilit).
Filosofisista piireistä, joissa saivat henkisen
kasvatuksensa sukupolven huomattavimmat
kirjailijat ja arvostelijat, ovat vaikutusvaltaisimmat
llerzenin (1812-70) sosiaalis-filosofinen piiri
ja S ta n ke vitsi n piiri, jonka keskuudesta
läksi 1840-luvun kuuluisin kriitikko ja
nousevien polvien aatteellinen johtaja Belinskij
(1811-48). Aatteellisten piirien luonne oli
demokraattinen. Venäjän alkutilassa elävä kansa oli
yleisen ihailun esineenä. Maaorjuuden ikeestä
huolimatta se muka oli säilyttänyt puhtaina sille
luonteenomaiset siveelliset hyveet. Sellainen
kansa oli vapautettava orjuudesta. Kansan
ihailua kohottivat tavallaan tehdyt löydöt ja tieteen
saavutukset historian, muinäistutkimuksen ja
ennen kaikkea kansanrunoudentutkimuksen alalla.
Toiselta puolen harrastusta kansan elämään
lisäsivät länsieurooppalaiset idylliset
kansankuvaukset ja yhteiskuntaromaauit (George Sand, Sue,
Dickens). Kaikkien näiden vaikutusten
innostuttamalla nouseva kirjallinen polvi antautuu
palvelemaan yhteiskuntaa, vaatimaan maaorjuuden
I oistc.:nista ja paljastamaan olevien olojen
lalion-neisuutta. Vähän ajan kuluessa ilmestyy
kokonainen sarja teoksia, joiden johtavana piirteenii
on demokraattinen mieliala yhtyneenä
sosiaalisiin tarkoitusperiin. Tästä lähtien ven. romaani
kasvaa kiinni elämään, uskollisesti heijastaen
eri aikakausien ja miespolvien yhteiskunnallisia
virtauksia. ..Taidetta taiteeu vuoksi"
harjoittavat vain muutamat harvat huolimatta kritiikin
vastalauseista. Kritiikki kieltää kaiken
merkityksen sellaisilta kirjailijoilta, jotka suhtautuvat
välinpitämättömästi yhteiskunnallisiin ilmiöihin.
Puhumattakaan romanttisista novelleista (Polevoj,
Bestuzev-Marlinskij, Bulgarin, Kalasnikov ja
(iretä) ei historiallinenkaan romaani, jota
edustavat Zagoskinin (k. 1852) Walter Scottin
mukaan kirjoitettu „Jurij Miloslavski j" ja
Lazetsnikovin teokset, ota menestyäkseen
ylitä vähän kuin V. Odojevskijnkaan
edustamat fantastiset kertomukset (Hoffmannin
mukaan). On itsestään selvää, että poliittisten
olojen painostuksesta yhteiskunnallinen
tendenssi-kirjallisuus usein sai kokea vainoa. Erittäin
turmiollinen oli 1848-55 vuosien reaktsioni, johon
vaikutti pelko, että Länsj-Euroopan
vallankumouksellinen liike siirtyisi Venäjällekin.
Ankaran sensuurin vaikutuksesta henkinen elämä
sei-sattui. Kirjailijoita, joita epäiltiin sosialistisista
tai muista yhteiskunnallisiin reformeihin
tähtäävistä pyrkimyksistä, vainottiin ja rangaistiin
armottomasti. Tavalla tai toisella joutuivat
kärsimään Saltykov, Turgenev, Ostrovskij, Herzen,
,,Petrasevtsit" (ks. P e t f a s e v s k i j),
Dosto-jevskij ja runoilija Plestsejev. Pakosta oli
opittava varovaisiksi. Ahtaat olosuhteet ovat lyöneet
leimansa kirjoitettuun sanaan. Väitetään, että
olojen epävarmuus, joka on pakottanut
keskittämään kaikki henkiset voimat ja siveelliset pyrki
mykset kaunokirjallisuuteen, 011 osaksi antanut
ven. romaanille sen sisällisen voiman, yksir.
kertaisuuden ja sydämellisyyden. Se
yhteiskunnallisten reformien (maaorjuuden
lakkauttaminen, oikeuslaitoksen uudistus y. m.) aika 1855-62,
joka seurasi sortovuosien jälkeen, oli
intensiivisen tuotteliaisuuden kausi. Raikkaat
kevät-tuulahdukset herättivät uutta elämää kaikilla
henkisen työn aloilla. Kirjallisuudessa astuvat
etualalle ,,kansalaismotiivit", kysymykset vasta
saavutetuista kansalaisoikeuksista ja niitä seti
raavista velvollisuuksista.
Kirjallis-yhteiskunnal-lisen kritiikin alalla esiintyy toinen toistaan
radikaalisempia teoreetikkoja. 1850-vuosien
lahjakasta kriitikkoa A. Grigorjevia (1832-64),
joka 10 vuotta ennen Tainea todisteli, että
kirjallisuus 011 aikansa, rodun ja ympäristönsä
tuote, seurasi radikaalinen Dobroljubov
(1836-61), Belinskijn jälkeen Venäjän kuuluisin
kriitikko ja kirjallis-yhteiskunnallisten
kysymyksien pohtija, jonka järkähtämätön rigorismi ei
kärsinyt mitään kompromisseja sosiaalisten
uudistusaatteiden ratkaisussa. Vaatien taiteelta
ennen kaikkea totuutta hän arvostelee kirjallisia
tuotteita sen mukaan, missä määrin ne ovat joko
kehityksen tai taantumuksen välikappaleita. Kiisi
teltävä teos 011 hänelle ainoastaan ulkonaisena
aiheena tutkia niitä yhteiskunnallisia olosuhteita,
joita kirjassa kuvataan. Näin on hän selittänyt
m. m. Ostrovskijn ja Gontsarovin teoksien
yhteiskunnallista merkitystä. Toinen reformiajan
keskusilmiö oli loistavatyylinen Pisarev
(1841-68), joka lausui tuomion vanhanaikaisesta
siveydestä, estetiikasta ja tieteestä, saarnaten
,,ajattelevan realistin" egoistista „tervettä"
maailmankatsomusta, joka ei tunnusta
uhrautuvaisuutta ja siveellisiä tarkoitusperiä.
Samansuuntaisen ,,tieteellis-positiivisen"
katsantokannan edustaja oli Tsernysevskij (1828-89),
jonka mielestä taiteen 011 oltava elämän
palvelija ja joka tendenssiromaanissaan ,.Mitä tehdä?"
kehittää individuaalisen hyvinvoinnin prinsiippiä.
Havainnollisen kuvan Venäjän sivistyneen
yleisön mielialoista ja harrastuksista 1840- ja
1860-lukujen aikana antavat meille Ivan T u r g
e-nevin (1818-83) novellit ja romaanit. Niissä
ilmenee kaikkein selvimmin ylempänä mainittu
elämän ja kirjallisuuden läheinen suhde ja
vuorovaikutus. Pitäen esikuvina Turgenevin luomia
tyyppejä nouseva nuoriso muova’ili niiden mukaan
omat yhteiskunnalliset mielipiteensä. Loistavan
kirjailijauransa alussa Turgenev 1840-luvuu
lopulla taisteli kykynsä koko voimalla
maaorjuutta vastaan esittäen „Metsästäjän
muistelmissa" voimakkaan vastalauseen, jonka
historiallinen merkitys oli sama kuin Beecher Stowen
tunnetun teoksen merkitys neekeri-kysymyksen
ratkaisussa. Sensuuriolojen pakosta Turgenevin
vastalause ei ollut siinä määrin vihan ja
pal-jastuslialun kuin kansaa ihannoivan rakkauden
läpitunkema. Myöhemmin kirjailija ottaa
erikois-alakseen ajan henkisten virtausten tulkinnan.
Herkästi seuraten eri aikakausien aatteita ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
