Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
928
186 Venäjän kieli ja kirjallisuus <»30
<»30
yhteiskunnallisia pyrkimyksiä hän antaa niille
havainnollisen muodon kuuluisissa
romaaneissaan, joista ,,Hudin" ja „Aatelispesä" kuvaavat
1840-luvurv väsynyttä, elämään kykenemätöntä,
velton maatila-elämän hemmottetemaa miespolvea,
„ Aattona" retormiajan idealistisen nuorison
toivorikasta ja elämän-iloista mielialaa ja ,,Isät
ja lapset" 1860-luvun radikaalisia aatteita ja
ristiriitaa vanhan ja uuden
maailmankatsomuksen välillä. Tyyliltään ovat Turgenevin teokset
V. k:n korkeimpia saavutuksia. Tekijän
hienostunut taiteellinen maku ja kyky eritellä
sielu-elämän salaisiinpia liikkeitä ja vivahduksia on
antanut hänen teoksilleen paikan
maailmankirjallisuuden ensimäisten joukossa. 1840-luvulla
esiintyvistä kirjailijoista, jotka raivasivat tietä
demokraattisille mielipiteille, on toiseksi
kuuluisin Grigorovits (1822-99), joka teoksissaan
»Derevnja" ja ,,Anton Goremvka" antoi
ensimäisen realistisen kuvauksen rahvaan alimman
kerroksen raskaasta, oikeudenturvaa vailla
olevasta elämästä. Samoihin aikoihin alkoi
kirjallisen uransa Pisemskij (1820-81),
kansanelämän naturalistinen kuvaaja ja säälimätön
realisti, joka ei löydä ihmisissä mitään hyvää ja
puhdasta. Salt y kovin (= S t s e d r i n, 1826-89)
terävä satiiri paljasti koko aikakauden
lahonnei-suuden ja synkän todellisuuden, jossa rehoitti
virkamiesten mielivalta ja lah jomisjär jestelmä.
Ajan demokraattisen hengen ja
länsieurooppalaisten esikuvien (Victor Hugo ja George Sand)
innostuttamalla M. Dostojevskij (1821-81)
kirjailijauransa alussa kuvailee etupäässä
kojeina ja sorrettuja ihmisiä, näyttäen heissä jaloja
ja inhimillisiä piirteitä. Inhimillinen sääli
onnettomia kohtaan, usko ihmiseen ja hänen
sydämensä puhtauteen eivät jätä itse kovaa
kokemilta kirjailijaa hänen myöliemmissäkään
teoksissaan, jotka hän kirjoitti Siperian
rangaistussiirtolasta palattuaan. Pakkotyö vaikutti häneen
ratkaisevasti. Se antoi tilaisuuden tutustua mitä
erilaisimpiin rikoksellisiin luonteihin ja tutkia
näiden sielunelämää ja itsetajuttomia yllykkeitä.
Tästä lähin kirjailija, joka luonnostaan oli
sairaalloisen herkkä, kiinnittää yhä enemmän
huomiota epänormaalisiin ihmisiin,
rikoksentekijöihin, ruumiiltaan ja sielultaan sairaalloisiin
ilmiöihin ihmeteltävän tarkasti ja
hämmästyttävän syvällä psykologisella tuntemuksella esittäen
ristiriitojen repimää sisäistä elämää ja
intohimojen taistelua. Hänen laajoissa, muodollisesti
huolimattomasti kokoonpannuissa teoksissaan
tavataan ahdistavan raskaiden psykologisten
erittelyiden ja häikäilemättömän alastomien
todellisuuskuvien ohella tekijän oman sairaalloisen
mystisismin merkkejä. Aaterikas tekijä etsii
..totuutta" sairaalloisista sieluista, tahtoo
näyttää kansalle sen synnit ja virheet ja ohjata
sitä uudelle »rakkauden ja totuuden" tielle.
Totuuden etsiminen ja elämän suurien
kysymyksien pohtiminen ovat ominaisia toisellekin
nerokkaalle psykologille ja suurelle kirjailijalle Leo
T o 1 s t o j 11 e (1828-1910), jossa alkuperäiseen,
jaloon ajatteli jaan ja moralistiin -yhtyy taiteili
janero. Taiteellisessa suhteessa onnistuneimpina
voimme pitää Tolstojn varhaisemman
kehityskauden hiomia, joista useimmilla on autobiografinen
merkitys. Niistä päättäen heräsivät kirjailijassa
jo varhain pyrkimykset siveelliseen puhtauteen
ja kysymykset elämän tarkoituksesta, Jumalasta,
onnesta ja kuolemasta. Hänessä kehittyy
vilpitön myötätunto talonpoikia, omia maaorjiaan,
kohtaan ja halu tehdä työtä kansan hyväksi.
Kansan-ihailu muuttuu pian yksipuoliseksi:
todellisen onnen ja tyydytyksen voi saavuttaa
ainoastaan »yksinkertaistumalla", sulautumalla
kansan luontoa lähellä olevaan elämään.
Varhaisemman kehityskauden korkein saavutus on
jättiläismäinen eepillinen maalaus Napoleonin
sodasta ja samalla Aleksanteri I:n koko
aikakauden kuvaus »Sota ja rauha", jossa tekijä
samalla esittää mielipiteensä kansan
kollektiiviselta psykologiasta ja sen vaikutuksesta
historian kulkuun. Se terve elämänilo, joka
henkii eepoksessa, on jo kadonnut 1873-76
ilmestyneestä »Anna Karenina"sta, jossa sen
sijaan vallitsevat sielun rauhattomuus, epäilykset
ja kalvavat kysymykset elämän tarkoituksesta.
Myöhemmässä tuotannossaan Tolstoj kokonaan
antautuu pohtimaan uskonnollis-filosofisia ja
yhteiskunnallisia kysymyksiä alistaen taiteen
niiden levittämisen palvelukseen. Tendenssi pistää
räikeänä esiin niissäkin väsymättömän
totuuden-etsijän myöhemmän kehityskauden teoksissa, joita
pidetään tekijän nuoruusajan taiteen myöhäisinä
heijastuksina: »Ivan Iljitsin kuolema",
»Pimeyden valta", »Kreutzer-sonaatti" ja
»Ylösnousemus".
Huomattava sija niiden kirjallisten
kuuluisuuksien joukossa, jotka 1850- ja 1860-luvuilla
kohottivat V. k:n mainetta, on I.
Gontsa-tovilla (1812-91) ja A. O s t r o v s k i j 11a
(1823-86). Edellinen antoi »Oblomovissaan" niin
havainnollisen, tekijän temperamentin eepillistä
tyyneyttä ja objektiivisuutta todistavan
kuvauksen maaorjuuden synnyttämästä veltostuneesta,
tylsistyneestä ja elämään kelpaamattomasta
ihmistyypistä, että jokainen tunsi itsessään
Oblo-movin. Aikakauden luonteita ja henkisiä
virtauksia kuvaa myös taiteellisesti heikompi
..Obryv" (»Jyrkänne") ; etenkin sen naistyypit
astuvat lukijan eteen ihmeellisen elävinä ja todel
lisuutta vastaavina. Venäjän uusimman
kirjallisuuden huomattavin näytelmänkirjoittaja Ostrov
skij avasi ven. taiteelle sille ennen
tuntemattoman maailman: kauppiassäädyn. Hän
paljastaa sen keskuudessa vallitsevaa henkistä pimeyttä
ja raakuutta ja esittää sen itsetyytyväisen
omavaltaisuuden ja petoksen psykologiaa. Ajan
etevin runoilija oli N. Nekrasov (1821-77),
»runoilija-kansalainen", kansan kärsimysten
laulaja. »koston ja murheen runottaren" ankara
edustaja, joka ruoski loassa ja tyränniudessa
elävää sukupolvea vaatien uusien elämän
muotojen luomista. Huolimatta runoissa vallitsevasta
pessimismistä, 011 niiden pohjasävel kuitenkin
rohkaiseva. Hänen puhtaasti lyyrillisillä ja
eepillisillä runoillaan 011 pysyvä merkitys
kirjallisuudessa. Erittäin liikuttavia ovat ne runot,
joissa tekijä kuvailee naisia ja lapsia.
Toivoton pessimismi 011 johtavana motiivina synkän
Nikitinin (1824-61) heikon ja sorretun
surullista kohtaloa esittävissä runoissa. Etevä
lyyrikko Aleksej Tolstoj (1817-75) 011
kuuluisa historiallisista draamoistaan, jotka kuulu
vat Y. le.ti parhaimpien joukkoon. Puskinin
idealistisin traditsioneja pitivät yllä Mej (1822-62),
A. Majkov (1821-971, Polonskij (1820-9S»,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
