Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäläinen taide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
935
Venäläi nen laide
938
yleisen roopp. kyky 011 Mark Antokoljskij
(1842-1902), joka taiteessaan yhdistää ylevän
plastillisen muotokäsittelyn ja syvälle tunkeutuvin,
sattuvan realistisen luonteenkuvauksen. Hänen
tunnetuimpia luomiaan ovat „Jermak, Siperian
valloittaja", ,,Kahlehdittu Kristus", „Kuoleva
Sokrates" ja varsinkin vaikuttava ,,Iivana
Julma", jota on pronssinen kappale Pietarin
Aleksanteri III:n museossa ja marmorinen
Moskovan Tretjakov-galleriassa. Häntä melkoisesti
nuorempi ruhtinas Pavel Trubetskoj (s. 1867), joka
elää ulkomailla, edustaa sitä aivan nykyaikaista
maalauksellis-impressionistista suuntaa
veistotaiteessa, joka ei välitä niin paljon muotojen
viimeistelystä kuin valon ja varjon elähyttävästä
luonnollisen todenmukaisuuden vaikutuksesta.
Hänen kauneimpia töitään ovat lapsia ja eläimiä
kuvaavat erittäin eloisat ryhmäkuvat. Pietarissa
on hänen muovailemansa Aleksanteri III: n
ratsastajapatsas. Muista nykyaikaisista ven.
kuvanveistäjistä ovat niinikään herättäneet huomiota
Mihail Popov (1837-98), Matvej Tsisev, Leopold
Perustani (s. 1859), Vladimir Beklemisev (s. 1861)
ja Fedor Kamenskij.
Maalaustaide. Ven. maalaustaiteen
juuret ulottuvat yhtä etäälle kuin
rakennustaiteenkin, sekin on bysanttilaista perintöä. Mutta
tiedot sen varhaisimmista vaiheista ja kehityksestä
ovat toistaiseksi jotenkin ylimalkaisia ja
horjuvia, sillä vasta viime vuosina 011 alettu
kiinnittää taidehistoriallista mielenkiintoa muinaisven.
maalauksen tuotteiliin: vanhoihin syrjäseuduilta
kerättyihin ikooneihin (pyhimyskuviin) ja
vanhojen kirkkojen seinämaalauksen alta
paljastettuihin freskoihin. Niissä pyhimyskuvissa, joita
nykyään näkee ven. kirkoissa ja koleissa, 011
pääosana ohut koristeltu kulta- tai hopealevy, johon
011 leikattu reijät vain sen alla olevan maalatun
kuvan kasvoja ja käsiä varten. Tämä tapa pääsi
vallalle vasta 17:nnellä vuosis., sitä ennen ei
tällaista metalliverhoa kuvan peitteenä käytetty.
Sillä ei siis ole mitään merkitystä muinaisven.
taiteen tuotteita tutkittaessa. — Vanhimmilla
pyhimyskuvilla — 14:nneltä vuosis. — on vielä
kaikissa suhteissa puhtaasti bysanttilainen leima.
Mutta jo 15:nnellä vuosis. kehittyi Novgorodissa
ja Moskovassa täysin omintakeinen tyyli
samaten kuin samoihin aikoihin Italiassa, jonka
taidetta ven. kirkollinen maalaus osaltaan
muistuttaa. Kun tämä saattoi alunpitäen jatkaa
kehitystä vanhojen vakiintuneitten traditsionien
pohjalla, ei siinä huomaa mitään aloittelijoiden
teknillistä hapuilemista, vaan 011 sekä piirustus ja
sommittelu että muoto- ja värikäsittely
harvinaisen varmaa ja itsetietoisen taitavaa. Sen
yksinkertaisuus ei ole avutonta taitamattomuutta, vaan
omaperäistä tyylittelyä. Nimeltä tunnetaan vain
harvoja muinaisven^ maalaajia; yksi etevimpiä
oli Andrej Rublev (1370-1430), erään
moskovalaisen luostarin munkki. Ilänen pyhimyskuvansa,
joista yksi ainoa: „Pyh. Kolminaisuus" 011
säilynyt meidän aikoihimme asti, olivat jo hänen
eläissään niin suuressa maineessa, että muuan
kirkolliskokous julisti ne muille taiteilijoille
esikuviksi. Seuraavalla vuosis. siirtyi taiteellinen
painopiste pääasiallisesti Moskovaan, jossa
kehittyi kukoistava maalauskoulu. Siitä huolimatta
sen tuotteet ovat taiteellisessa suhteessa
novgo-rodilaisia heikompia: kirkon yhä kasvava vaiku-
tus aiheeseen ja käsittelyyn nähden pakotti sekä
sommittelun että värityksen noudattamaan
määrättyjä ahtaita tavanomaisia kaavoja. Uusia
vaikutelmia saivat ven. maalaajat 17:nnellä vuosis.
Ukrainasta ja Puolasta; huolimatta papistosta,
joka asettui vastustamaan tällaista „luterilaista"
ja ,,latinalaista" taidetta, sai se kumminkin
aikaan siksi huomattavan muutoksen maalaajien
taiteellisissa käsityksissä, että vanha
kirkkomaalaus menetti kaiken merkityksensä. Tämän uuden
suunnan voitolle pääseminen 011 etusijassa yhden
ainoan miehen, keisarillisen hovimaalaajan Simon
Usakovin (1626-86) ansiota. Ja täydellisen lopun
muinaisven. pyhimyskuva-maalauksesta tekivät
Pietari Suuren uudistukset; hiukan enemmän
elinvoimaa oli freskomaalauksella, jota Moskovan
rinnalla harjoitettiin myöskin maaseutukaupungeissa
Jaroslavissa, Kostromassa ja Rostovissa aina
l7:nnen vuosis. loppuun saakka.
Pietari Suuren noustua Venäjän valtaistuimelle
alkoi ven. maalaustaiteellekin uusi aika. Se
vapautui yksinomaisesta kirkon palveluksesta la.;
jentaen aihealueitaan ja tehtäviään länsimaisten
mallien mukaan, vaikkakin menettäen samalla
suurimmaksi osaksi kansallisen
omintakeisuutensa. Aluksi harjoitettiin vain
muotokuvamaalausta, joka 18:nnen vuosis. jälkipuoliskolla
saavutti huomattavan taiteellisen kypsyyden. Sen
aikaisista muotokuvaajista, jotka varsinkin
keskittyivät Katariina II-.n loistavan hovin
ympärille, 011 ennen muita mainittava Aleksej
Antro-pov (1716-95) erittäin todenmukaisten teosti-nsa
vuoksi. Vuosisadan suurin taiteilija tällä alaila
oli kumminkin ukrainalainen Dmitrij Levitskij
(1735-1822), joka sirosti ja sattuvasti kuvasi ven.
rokoko-ajan kaunottaria. Oivallisia muotokuvia
maalasivat niinikään Orest Kiprenskij
(1783-18;6| ja Vladimir Borovikovskij (1757-1826).
Uusklassillista suuntaa, joka muualla Euroopassa
vallitsi 18:nnen vuosis. lopussa ja 19:nnen alussa,
edustavat monitaitoinen kreivi Fe ’or Tolstoj
(1783-1873), maalaaja, piirtäjä, kuvanveistäjä ja
mitalitaiteilla, joka erityisesti saavutti mainetta
kuvittajana, Grigorij Ugrjumov (1764-1823) sekä
varsinkin hänen oppilaansa Aleksei Jegorov
(1776-1851) ja Vasili) «ebtijev (1777-1855), jotka
valitsivat aiheensa joko antiikin tarustosta,
Raamatun kertomuksista tai. osaksi myöskin Venäjän
historiasta. Varsinaisen laatumaalauksen ja
kan-sanelämänkuvatiksen ensimäisenä edustajana
ansaitsee Aleksej Venetsianov (1779-1847)
mainitsemista, vaikka hän jäikin tällä alalla vielä
pitkiksi ajoiksi jotenkin yksinäiseksi ilmiöksi.
Suurimman maineen saavutti 19:nnen vuosis.
alku-kymmenillä kumminkin Karl Brvlov (1799-1852).
saksalaisperäinen, varhaiskypsä taiteilija. Hänen
Roomassa 1833 maalattu pääteoksensa ..Pompejin
viimeinen päivä" herätti Italiassa ja Venäjällä,
jopa muuallakin Euroopassa ennen kuulumatonta
huomiota ja ihastusta, jota nykyään on sangen
vaikea käsittää. Sillä huolimatta
piirustuksellisista ja sommitelmallisista ansioistaan ovat
Brylovin historialliset maalaukset sisällöllisesti
sangen onttoa ja teatterimaista tehonfavoittelua.
Paljon onnistuneempia ovat hänen monet
vauhdikkaasti maalaamansa muotokuvat. Samoilla aloilla
kuin Brylov liikkuivat myöskin Petr Basin (1793
1877) ja Fedor Bruni (1799-1875), jotka romant
tisiin, raamatullisaiheisiin teoksiinsa saivat voi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
