Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäläinen taide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
937
Venäläi
nen laide
938
makkaita vaikutelmia saksalaisilta Roomassa
asuvilta „natsarealaisilta". Vieläkin täydellisemmin
omisti näiden uskonnolliset käsitykset taiteesta
Aleksandr Ivanov (1806-58). Hän tahtoi
yhdistää ven. mystillisyyden, katolilaisuuden ja
protestanttisuuden luomalla Kristuksen kuvan, joka
tyydyttäisi ja sovittaisi kaikki ristiriitaiset
maailmankatsomukset keskenään. Hän teki
sadot-tain harjoitelmia ja luonnoksia, luki
suunnattomat määrät uskonnollista kirjallisuutta ja kysyi
neuvoa jokaiselta, jolla oli jonkinlainen
auktoriteetin maine joko filosofisella, historiallisella tai
taiteellisella alalla. Kahdenkymmenen vuoden
ahkeran työn perästä hänen teoksensa „Kristus
ilmestyy kansan eteen’’ valmistui, mutta se ei
herättänyt erikoisempaa huomiota, ja
epäonnistumisestaan masentuneena Ivanov kuoli vuotta
myöhemmin. Hänen harjoitelmansa osoittavat
kumminkin, että hänestä olisi voinut kehittyä etevä
yleiseuroopp. kyky, ellei venäläisyys olisi
tuke-huttanut hänessä taiteilijaa. Hänen välitön
vaikutuksensa maansa taiteeseen ei ollut ainakaan
aluksi erikoisemmin huomattava: tosin kyllä
monet muutkin — kuten Nikolaj Gay (1831-94),
Konstantin Flavitskij (1830-66), Vasilij Polenov
is. 1844) ja II. Semiradskij (1843-1902)’—
käsittelivät raamatullisia ja antiikkisia aiheita, mutta
niistä puuttuu melkein kaikista syvempi
yksilöllinen käsitys. Vain Ivan Kramskoj (1837-87)
tekee poikkeuksen: hänen uskonnollisissa
maalauksissaan huomaa selvän pyrkimyksen
sisällyksen elävään todenmukaisuuteen ja muodon
välittömään yksinkertaisuuteen. Venetsianovin työtä
laatumaalauksen alalla jatkoi Pavel Fe.lotov
(1815-52) eroten kumminkin siinä suhteessa
edeltäjänsä idyllisestä ihmiskuvauksesta, että hänen
teoksissaan on usein huomattavissa terävä
satiirinen kärki. Seuraavana aikana, 1860-luvulta
lähtien, alkaa ven. taide kuten ven. kirjallisuuskin
muuttua yhä enemmän yhteiskunnallisesti ja
siveellisesti opettavaksi ja tarkoitusperäiseksi.
Tämän katsantokannan pääedustaja oli kriitikko
Pisarjev (1841-68) ja hänen mielipiteensä
herättivät laajalti vastakaikua sekä yleisön että
taiteilijain keskuudessa. Ja jotta tätä taiteen
kasvattavaa tehtävää voitaisiin helpommin ja
tehokkaammin toteuttaa perusti joukko taiteilijoita
1870 erikoisen liiton, jonka tarkoituksena oli
järjestää kiertäviä näyttelyitä ja niiden avulla
,,liikuttaa ihmissydämiä". Tämä liitto, jonka
jäsenet tunnetaan yhteisellä nimellä
„peredviz-niki" (kiertolaiset), on yhä vieläkin olemassa.
Sen johtajia olivat alkuaikoina lahjakas ja ahkera
laatu- ja muotokuvamaalaaja Vasilij Perov
(1834 82) ja ennen mainittu Ivan Kramskoj.
Ete-vimpinä heidän joukostaan ovat lisäksi
mainittavat Konstantin Savitskij (1845-1905), Nikolaj
Jarosenko 11846-06), Vladimir Makovskij
’s. 1846), jotka kaikki valitsivat aiheensa
venäläisestä elämästä ja yhteiskunnallisista oloista,
sekä kaikkia muita huomattavimpana Il ja Repi n
(s. 1844, ks. t.), jonka tuotanto on sekä
monipuolisempaa että taiteellisesti itsenäisempää ja
arvokkaampaa kuin muitten hänen aikalaistensa.
Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat „Iivana Julma
poikansa ruumiin ääressä", „Saporogit
kirjoittamassa herjauskirjettä Turkin sulttaanille",
„Bur-laki" (Volga-alusten hinaajat) sekä monet etevät
— varsinkin Leo Tolstojn — muotokuvat. Aatteel-
lisesti peredvizniki-ryhmän heimolainen oli
myöskin Vasilij Verestsagin (1842-1904, ks. t.), joka
järkyttävillä kuvillaan koetti herättää kammoa
sotaa, ihmiskunnan vitsausta, vastaan.
Ulkonaisesti heihin kuuluva, mutta opettavasta
tarkoi-tusperäisyydestä jotenkin vapaa on sitävastoin
historiamaalaaja Vasilij Surikov (s. 1848), jonka
suuret väririkkaat ja ansiokkaasti sommitellut
teokset „Streltsien mestaus", „Mensikov
Siperiassa", „Bojaritar Morosova" ja ,,Siperian
valloitus" ovat herättäneet oikeutettua huomiota.
Hänen ikätoverinsa Viktor Vasnetsov (s. 1848)
liikkuu osaksi muinaisen Venäjän historian ja
taruston, osaksi uskonnollisen maalauksen alalla
tavoitellen vanhojen ikoonien yksinkertaisen vai
laittavaa tunnelmallisuutta.
Peredvizniki-taiteili-jain tarkoitusperäisyydestä täysin vapautunut on
myöskin Valentin Serov (1865-1911), joka aluksi
tosin otti osaa heidän näyttelyihinsä, mutta
myöhemmin erosi kokonaan heidän piiristään. Hänen
erikoisalanaan on muotokuvamaalaus, ja hänen
teoksensa ovat kauneimpia, teknillisesti ja
kolo-ristisesti etevimpiä ja psykologisesti
sattuvim-pia, mitä ven. taide on koskaan pystynyt
aikaansaamaan. — V:n 1900 vaiheilla erosi
peredvizniki-ryhmästä joukko taiteilijoita erikoiseksi uudeksi
yhtymäksi liittyen tunnetun taiteenystäväu
Sergej Djagilevin 1899 perustaman
aikakauslehden „Mir Iskustvan" ympärille ja asettaen
teoksiaan omissa näyttelyissään yleisön nähtäviksi.
Näihin sesessionisteihin kuuluivat paitsi
Vasne-tsovia ja Serovia myöskin ensimäinen huomattava
maisemamaalaaja, juutalainen Iisak Levithan
(1861-1900), joka erinomaisen hienosti on
osannut tavoittaa ven. maiseman niin vaihtelevan,
milloin uhkean värikkään, milloin karun
alakuloisen tunnelman, rohkea väritaituri Filip
Mal-javin (s. 1869), etevä piirtäjä, kuvittaja ja
muotokuvaaja Leonid Pasternak (s. 1862) sekä suuri
joukko vähemmän tunnettuja kykyjä.
Epäilemättä nerokkain kaikista on kumminkin
merkillinen Mihail Vrubel (1856-1910), jonka koko
elämä oli yhtämittaista traagillista taistelua ja
joka lopulta kuoli mielipuolena ja sokeana
sairashuoneessa. Hän koetteli voimiaan mitä
erilaisimmilla taidealoilla : maalasi tauluja ja suuria
seinä-freskoja, kuvitti kirjoja ja laati teatterikoristoita
sekä yritteli rakennustaiteen ja kuvanveiston
alalla. Mutta vuodesta toiseen hänen
mielikuvituksensa lähinnä hautoi kumminkin ylitä ainoata
tehtävää: hän halusi esittää demonin, langenneen
enkelin, sellaisen ihanan ja samalla kammottavan
olennon kuin Lermontov on kuvannut tunnetussa
runossaan. Tämä ajatus ei jättänyt häntä
rauhaan, hän teki luonnoksen toisensa jälkeen sitä
toteuttaakseen, ja lopulta se sumensi hänen
järkensä, Sillä hänen lopullinenkaan teoksensa ei
häntä tyydyttänyt. Hän turvautui kirkkaimpiin
väreihin saadakseen mahdollisimman paljon
loistoa maalauksiinsa, ja kun nekään eivät enää
riittäneet, sekoitti hän niihin erilaisia
metallijau-heita, jotka myöhemmin ovat sammuttaneet
värien kaiken hehkun. — Viime aikojen ven.
taiteessa on huomattavissa yhä selvempi
vastenmielisyys toisaalta surullisen todellisuuden kuvausta,
toisaalta taas sisällyksetöntä ,,puhdasta taidetta"
kohtaan. Kauneutta ja taiteellisia elämyksiä
etsitään mielellään menneiltä ajoilta, varsinkin
roko-kon ja empiren hienostuneilta tyylikausilta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
