Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Verisuonihermot ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
977
Verisuon ihermot—Veritaudit
978
johtavat laskimot (vcnce), jotka vähitellen
toisiinsa liittyen keräytyvät isosta kiertokulusta
kahdeksi onttolaskimoksi, pienestä kiertokulusta
keuhkolaskimoiksi. Ylempi o n 11 o 1 a s k i m o
(v. cava supcrior) kerää verta päästä, kaulasta
ja yläraajoista. Se on lyhyt, rintaontelon
yläosan oikealla puolella oleva verisuoni, joka laskee
sydämen oikeaan eteiseen. Ylempi onttolaskimo
alkaa oikean ja vasemman
nimettömän laskimonft). anonyma dextra ,ja sinistra)
toisiinsa liittyessä. Nimettö nät laskimot taas
syntyvät kaulan tyvessä solislaskimon ja sisemmän
kaulalaskimon yhtyessä toisiinsa. S i s e m p i
kaulalaskimo (v. jugularis interna) tuo
verta kaulasta ja päästä, vastaten yhteisen
pää-valtimon haaroittumisaluetta. S o 1 i s 1 a s k i m o
(v. subclavia) taasen kokoaa verta vastaavan
valtimon alueelta, pääasiassa siis yläraajoista, jossa sen
jatkoa nimitetään ensin kainalo-, sitten
olkavarsi- ja lopuksi k y y n ä r- ja
värttinä-laskimoksi (v. <txillaris, bracliialis, ulnaris
ja radialis). Yläraajoissa on sitäpaitsi vahvoja
ihonalaisia laskimoita, joita vastaavia valtimoita
ei ole. Tärkeimmät näistä ovat käsivarren
s i s e m p i i h o 1 a s k i m o (v. basilicu) ja käsi
varren ulompi i h o 1 a s k i m o (v.
cepha-lica). Nyt mainittujen laskimoiden lisäksi tulee
ylempään onttolaskimoon vielä verta rintakehän
seinämästä ja vatsaontelonkin puolelta
paritonta ja puoleksi paritonta
laskimoa (v. azygos ja v. hemiazygos) pitkin.
Alempi onttolaskimo (v. cava inferior)
tuo alaruumiista veren sydämen oikeaan eteiseen.
Se alkaa neljännen lannenikaman seuduilta
selkärangan oikealla puolen kummankinpuolisen
yhteisen lonkkalaskimon yhtymäkohdasta ja
kulkee vatsaontelon takaseinää pitkin ylöspäin,
lävistäen lopuksi pallean ja avautuen sydämeen.
Se saa haaroja vatsaontelosta : m a k s a 1 a s k
i-mot (vv. hepaticce) maksasta, m u n u a i s 1 a
s-kimot (vv. renales) munuaisista ja s i s e
m-mät siemen laskimot (vv. spermaiicic
interna;) miehellä kiveksistä, naisella
munasarjoista. Suoliston laskimot pernalaskimo
(v. lienalis), alempi ja ylempi
suoli-1 i e v e 1 a s k i m o (v. mesenterica supcrior ja
infermr) yhtyvät haiman takana p o r 11 i 1 a
s-k liuoksi (v. portce), joka kulkee maksaporttiin
jakautuakseen maksassa hiussuoniksi. Näistä
hiussuonista alkavat edellä mainitut maksalaskimot.
— V h t e i n en 1 o n k k a 1 a s k i m o (v. iliaca
eotnirmnis) vastaa alueeseensa ja kulkuunsa
nähden samannimistä valtimoa. Se muodostuu
lantio-ontelosta tulevan vatsanpohjalaskimon
(v. hypogastrica) ja ulomman
lonkkalaskimon (v. iliaca externa) toisiinsa liittyessä.
Ulomman lonkkalaskimon jatkona alaraajaan päin
on ensin reisi- sitten p o 1 v i t a i v e-ja lopuksi
etumainen ja t a k i m a i n e n s ä ä r i 1 a
s-kimo (v. femoralis, poplitea, tibialis antcrior
ja posterior). Samoinkuin yläraajassa on
alaraajassakin voimakkaita ihonalaisia laskimoita.
Näistä on vahvin jalka varren iso
iho-laskimo (v. saphcna magna), joka alkaa jalan
selkäpuolisen laskimoverkon sisäosasta ja kulkee
säären ja reiden sisäsivua reiden tyveen, jossa
se yhtyy reisilaskimoon. Muista iliolaskimoista
mainittakoon säären takasivua jalanselän
ulko-osista polvitaipeeseen asti kulkeva j a 1 k a v a r-
ren pieni iholaskimofv. saphena parva).
— Se kohta oikeata eteistä, joka rajoittuu lähinnä
kummankin onttolaskimon päähän, on alkujaan
syntynyt näiden laskimoiden yhteisestä
laajentuneesta osasta laski m oi a a je n n uksesta
(sinus venosus).
Pienen kiertokulun laskimot, k e u h k o 1 a
s-k i m o t, alkavat -keuhkojen hiussuonistosta ja
yhtyvät kummassakin keuhkossa kahdeksi
pääsuoneksi, jotka laskevat vasempaan eteiseen.
Edellä esitetystä säännöllisestä
verisuonijärjestelmästä syntyy paikoin poikkeavaisuuksia. Siten
näemme esim. ettii muutamassa ruumiin kohdassa
(esim. siittimen paisuvainen) valtimot suorastaan
avautuvat laskimoihin ilman hiussuoni verkon
välitystä. Paikoin taas näemme, että valtimo
jakautuu hiussuoniksi, mutta että tästä
hiussuoni-verkosta, n. s. „i h m e v e r k o s t a" (rete
mira-bile) syntyy uudelleen valtimo (esim.
munuais-keräsissä). Aivan samalla tavalla voi myös
laskimo muodostaa hiussuonia, ihmeverkkoja, jotka
keräytyvät uudelleen laskimoiksi (porttilaskimon
haarat maksassa). Sekä valtimot että laskimot
voivat olla toisiinsa yhtyneinä sillantapaisten
y h d y s h a a r a i n, a n a s t o in o o s i e n,
välityksellä. Nämä ylidysliaarat sallivat veren
kulkea verisuonesta toiseen ja tekevät mahdolliseksi
verenkulun silloinkin, kun joku verisuoni on
tilapäisesti kokoonpuristettuna. Tällaisia
yhdys-haaroja on erittäin runsaasti laskimoiden välillä
mutta myös valtimoiden, etenkin suoliston
valtimoiden eri haaroja toisiinsa yhdistämässä.
-—-Pääpiirteissään samat v. kuin ihmisellä tavataan
koko nisäkäsryhmässä. Muiden eläinten vtsta on
tehty selkoa eri ryhmäartikkeleissa. Y. K.
Verisuonihermot 1. vaso motoriset
hermot kuuluvat n. s. sympaattiseen hermostoon.
Ne seuraavat verisuonia muodostaen niiden
pinnalle verkkoja, joista hienommat säikeet
kulkevat verisuonen seinämän lihastoon. Tämän
hermoston tarkoituksena on aikaansaada
supistuminen verisuonen seinämän lihaksissa, mikä
supistuminen puolestaan pienentää verisuonen aukkoa
ja vähentää sen verimäärän suuruutta, joka
verisuonen kautta kulkee. Tällätavoin toimien
voidaan johonkin ruumiin osaan lähettää vähemmän,
samalla kuin jokin toinen ruumiin osa saa
enemmän verta, aina tarpeen mukaan. Jos tällainen
verisuonien putken supistuminen tapahtuu
samanaikaisesti laajemmalla alueella ruumiissa syntyy
veren paineen nousu koko verenkiertoelimistössä.
Y. K.
Verisuonisto ks. Verisuonet ja
Verenkiertoelimet.
Veritaudit. Varsinaisilla v:lla tarkoitetaan
tauteja, joissa pääasiallisimmat muutokset
tavataan verisoluissa ja verta muodostavissa elimissä
(luuytimessä, pernassa ja imurauhasissa). Niihin
kuuluvat: 1. Kaikki anemiat (ks. Anemia
ja Kloroosi), joissa punaisten verisolujen ja
veren hemoglobiininpitoisuuden väheneminen ovat
tärkeimmät oireet, ja riippuvat siitä, että syystä
tai toisesta punaisia verisoluja joko ei muodostu
tarpeeksi paljon tai niitä hajoaa tavallista
enemmän. -— Toisinaan on punaisten verisolujen ja
veren hemoglobiininpitoisuuden väheneminen vain
näennäinen, riippuen siitä, että veriplasma on
lisääntynyt ja siis veren konsentratsioni
vähentynyt (hydremia), kuten voi usein tapahtua
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
