Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vero ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
9D1
Veroilmoitus—Verollepano
992
aatelis-, porvaris- ja talonpoikaissäädystä, kaksi
kustakin, sekä asianomainen tuomiokapituli
niinikään kaksi edustajaa pappissäädystä.
Kruununvoudit lähettävät lääninkonttoriin myöskin
tietoja parselien hinnoista kihlakunnissaan. Paitsi
vuoden verohintaa otetaan verohintaluetteloon
keskiverohinta eli keskimäärä veronmaksuvuoden
ja yhdeksän edellisen vuoden verohinnasta, sekä
tästä keskiverohinnasta johtuva veroruplan arvo
rahassa. Keis. kirjeen perusteella syyskuun 13 p:ltä
1878 luetellaan verohintaluettelossa myöskin
kaikki läänien vanhoissa veronosoituksissa
mainitut veroparselit ja näille
verohinnanpanovuo-delta määrätyt hinnat. Verohintaluettelojen tulee
keis. julistuksen mukaan toukokuun 3 p:ltä 1899
olla vuosittain viimeistään lokakuun 15 p:nä
valmiiksi laadittuina toimitetut Senaatin
talousosaston vahvistettaviksi. R. E-s.
Veroilmoitus (deklaratsioni, fassioni)
tapahtuu siten, että verovelvollinen itse ilmoittaa
tulojensa, varallisuutensa tai tuottonsa suuruuden tai
muita seikkoja, joiden nojalla tuo suuruus
voidaan päättää. Tällainen ilmoitus on tärkeä
varsinkin tulo- ja varallisuus- sekä eräissä
tuotto-veroissa. Uudenaikaisissa verolaeissa on
vero-velvo lisille tavallisesti säädetty myöskin
ilmoitusvelvollisuus; ilmoituksen laiminlyömisestä ja
väärästä ilmoituksesta on säädetty rangaistus
(sakkoja y. m.).
Verojyvät muodostavat sen osan maaverosta,
joka voimassa olevan veronosoituksen mukaan
suoritetaan rukiissa ja ohrissa. Jo vanhoista
ajoista on tapana ollut, että jyvissä määrätty
osa maaverosta on, kuten yhä vieläkin,
suoritettu puoleksi rukiissa ja puoleksi ohrissa. Niin
mainitaan tästä m. m. kunink. päätöksessä ja
selityksessä 24 p:Itä joulukuuta 1627. Sanotusta
yleisestä säännöstä on, luonnollisista syistä,
kuitenkin tehty poikkeuksia muutamiin maaosiin
nähden. Verojyvät, samoinkuin veronosoitukseen
(ks. t.) otetut kauratkin, olivat aina
suoritettavat luonnossa, jos kruunu sitä vaati. Siinä
tapauksessa taasen ettei kruunu ollut jyväin
tarpeessa, saatiin ne lunastaa rahassa verohinnan
mukaan, ollen veronmaksaja kuitenkin aina
oikeutettu ne luonnossa suorittamaan. Nämä
pääperusteet vahvistettiin edelleen noudatettavaksi
kunink. asetuksessa heinäkuun 22 p:ltä 1803. Keis.
julistuksessa marraskuun 12 p:ltä 1847 säädettiin
lopuksi, että verojyvät ja kaura olivat, jos niin
vaadittiin, 2/3 osaksi suoritettavat luonnossa ja
’/3 osaksi aina rahassa keskiverejhinnan mukaan,
ja oikeutettiin toiselta puolen veronmaksaja
myöskin suorittamaan ’’l3 tästä viljasta luonnossa,
jollei hän, siinä tapauksessa että luonnossa
maksamista ei vaadittu, tahtonut lunastaa koko tätä
veroa rahassa. Tämä määräys, eitä veronsaaja
voi vaatia 2/s verojyvistä ja kauroista luonnossa
suoritettavaksi ja toiselta puolen, että
veronmaksaja on oikeutettu nämä 2/a aina luonnossa
maksamaan, on yhä edelleen voimassa, vaikkakin
veronosoitus viimemainitun julistuksen jälkeen
on muuttunut. R■ E-s.
Verojärjestelmä. V:ksi sanotaan sen maan
veroja yhteisesti, joka suunnitelmallisesti on
järjestänyt veronsa silmälläpitäen sitä, että eri verot
täydentävät toisiaan ja ovat keskinäisessä
sopusoinnussa.
Verokamari ks. Exchequer.
Verokanta. Jos veroyksikkönä on jokin
rahamäärä ja murto-osa siitä on veromääränä,
sanotaan tätä veromäärää v :ksi (ks. Veroyksikkö
ja Veromäärä).
Verokatasteri. Vtksi sanotaan virallisia
luetteloita kaikista niistä seikoista, joiden mukaan
verotuksessa verosubjektit ja -objektit (ks. n.)
määrätään. V:t ovat tarpeelliset varsinkin
maaverojen toteuttamiseksi (ks. Katasteri),
mutta myöskin tuotto-, tulo- ja
varallisuusverojen alalla.
Verokymmenykset ks. Kymmenykset.
Verolippu ks. Veronkanto ja Veron-
-kantokirja.
Verollepano on sellainen valtiotaloudellinen
toimitus, jossa kansalaisten tulolähteet, irtain ja
kiinteä omaisuus tarkastetaan ja arvo määrätään
tai tuottavaisuus arvioidaan sekä sen mukaan
sitten vero tahi se veroyksiö 1. veroluku
(ks. t.), minkä mukaan on suoritettava yleisiä
veroja ja rasituksia (onera publica). Erittäinkin
maaomaisuus päätulolähteenä ou ammoisista
ajoista ollut kaikissa maissa valtiovallan
verotuksen esineenä. Niinpä jo vanhan ajan
kulttuuri-kansoilla erityiset virastot pitivät huolta maan
mittauksesta ja merkitsemisestä luetteloihin
vero-tustarkoituksessa (ks. Katasteri). —
Raamatussa (1 Moos. 472«) kerrotaan Joosefin maaveron
järjestelystä Egyptissä; silloin määrättiin
J/5 sadosta veroksi, joka sitten pysyi vielä
Rooman herruuden aikana voimassa. Pappien maa
jätettiin kuitenkin verovapaaksi. Samaa
tarkoittanee Herodotoksen kertomus, että Egyptissä
kuningas Sesostriksen aikana maa jaettiin neliön
suuruisiin palstoihin, joista kukin oli 10,000
neliö-kyynärää = kreik. arilra (0,275 ha), mikä oli
vero-yksiö. Jos virta lohkaisi maata jonkun palstasta,
niin omistaja ilmoitti siitä kuninkaalle, joka
lähetti miehiä tarkastamaan ja mittaamaan,
kuinka paljon pienemmäksi maa oli tullut, jotta
omistaja vastaisuudessa suorittaisi veronsa
oikeassa suhteessa alkujaan säädettyyn veroon.
Veron suuruus määrättiin joka vuosi Niilin
tulvan korkeuden mukaan ja jaettiin arurojen
kesken sekä edelleen yksityisten maanomistajien
välillä pinta alojen mukaan. — Babyloniassa
ja Assyriassa oli aikoinaan verotus hyvin
järjestetty ja verotusta varten pidettiin tarkkoja
luetteloja. Suoranaisia rasituksia olivat
sotapalvelus ja yleiset valtiolle suoritettavat päivätyöt.
Määrätvnsuuruiselta maatilalta oli lähetettävä
sotamies, n. s. jousimies. Myöskin temppeleille
suoritettiin kymmenyksiä kaikenlaisista
luonnontuotteista, kuten viljasta ja taateleista.
Persialaisten vallan aikaan oli jo verojen kanto jätetty
yksityisille kauppiaille, joka aiheutti
väärinkäytöksiä ja liiallista kiskomista. — Megastheneen
mukaan (300 e. Kr.) oli Intiassa niinikään
maat mitattu ja veroa suoritettiin */« sadosta. —
Kreikkalaisilla oli myöskin kehittynyt
verotuslaitos, jopa ilmoitusvelvollisuus, ja
kansalaiset olivat jaetut varallisuuden mukaan
veroluokkiin anasy’ntaksis. Tavallisesti verotettiin
vain maaomaisuus, viljelty maa, mutta myöskin
kaikkinainen omaisuus saattoi tulla
veronalaiseksi. Tiluksia ei mitattu, vaan ainoastaan sato
arvioitiin. Peisistratos sääti maaveron 1h<>:ksi
sadosta. Arkontti Nansikos toimitutti uuden
yleisen v:n Attikassa (378 e. Kr.). Silloin arvioitiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
