Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vero ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
989
Vero—Verohintaluettelo
990
rannalla, Taskentista Semipalatinskin vievän
ison karavaanitien ja rakenteella olevan
rautatien varrella, 740 m yi. merenp.; 36,382 as.
(1910), joista suunnilleen 2/3 venäläisiä, loput
muhamettilaisia kansoja (kirgiisejä, tarantseja,
saitte ja y. m.). — Asemakaava säännöllinen;
leveiden katujen varsilla poppeli- ja
hernepuu-istutuksia. 9 kreik.-katolista kirkkoa, 5 moskeiaa,
synagoga; 2 kymnaasia, metsänvartiaopisto,
puutarhakoulu. Arkkipiispanistuin. Tupakka-,
saippua-, nahkateollisuutta; myllyjä. Kuuluisa
omenakaupan keskus. — V:tä ovat maanjäristykset
usein kohdanneet; 1887 tuhoutui kaupunki
melkein kokonaan. J. G. G-ö.
Vero. V:lla käsitetään valtion ja muiden
julkisten yhdyskuntain, kuten kuntain ja
seurakuntain taloudessa sekä finanssitieteessä sellaista
varojen suoritusta, minkä valtio sille tulevan
julkisen vallan nojalla yksipuolisesti määrää
itselleen ja muille julkisille yhdyskunnille
suoritettavaksi omien ja näiden yhdyskuntien
yleisten tarpeiden tyydyttämiseksi. V. voi olla joko
luonnontuotteita tai rahaa. Sitävastoin eivät
työsuoritukset ja palvelukset, joita valtiot tai
kirnuat vaativat, ole veroja. V:lle ominaista on,, että
se on pakkosuoritus, jonka laadun ja suuruuden
sekä suoritustavan määräämiseen yksityisellä ei
ole valtaa. Myöskin on v:lle ominaista, että sitä
kannetaan julkisten yhdyskuntain yleisen
finanssitarpeen tyydyttämiseksi. Aikaisemmin oli
yleistä, että v:oa säädettäessä määrättiin, mihin
tarkoitukseen siitä kertyviä varoja oli
käytettävä. Kuta suuremmaksi ja pysyväisemmäksi
julkisten yhdyskuntain v.-tarve nykyisissä
yhteiskuntaoloissa 011 käynyt, sitä yleisemmin on
tämä v-n erikoisveroluonne hävinnyt. Samoin on
v:n alkuperäinen ylimääräisen suorituksen luonne
kadonnut, ja se on muodostunut vakinaiseksi
tuloksi julkisten yhdyskuntain taloudessa. V :n
luonteesta julkisten yhdyskuntain yleisen
finanssitarpeen tyydyttäjänä johtuu, että yksityiset
veronmaksajat eivät voi saada mitään erikoista
korvausta suorituksestaan. Tässä kohdin v. eroaa
muista julkisoikeudellisista suorituksista:
maksuista (ks. t.) ja entisajan finanssiregaaleista (ks.
Regale), joille m. m. on ominaista, että niitä
vastaa määrätty julkisten laitosten yksityisille
tarjoama erikoinen etu tai hyöty.
Kussakin valtiossa kannetaan aina
useamman-laatuisia v:ja, joiden muoto on kunkin valtion
historiallisesta kehityksestä, sen taloudellisista ja
yhteiskunnallisista oloista sekä lainsäätäjän
noudattamista verotusperiaatteista (ks. Verotus)
riippuvainen. Eri aikoina esitetystä
vaatimuksesta, että valtion verotarve olisi tyydytettävä
vain yhdellä ainoalla verolla (fysiokraattien
maankorkovero, ,,impöt unique",
maareformaatto-rien georgelaisen suunnan ,,paljaaseen
maa-arvoon" kohdistuva „single tax", yleinen
progressiivinen tulovero), jota vaatimusta ei
käytännössä vielä missään ole voitu toteuttaa, on sekä
finanssitiede että eri maiden finanssipolitiikka
ja verolainsäädäntö yleisesti luopunut, ja
verotusolot koetetaan nykyään järjestää säätämällä
ureita v:ja, mitkä v:t keskenään muodostavat
verojärjestelmän (ks. t.).
Nykyään käytännössä olevien v:jen
järjestelmällisessä ja tieteellisessä ryhmityksessä
noudatetaan useita osin selviä ja tyydyttäviä, mutta
osin myöskin vanhentuneita ja epätyydyttäviä
perusteita. Toisistaan erotetaan ryhmityksessä
1 u o n t o i s- ja r a li a-v ;t tai vakinaiset ja
ylimääräiset v:t. Usein käytettyjä
ryhmityksiä on jako subjekti- ja
objekti-v:hin (ks. Subjektivero) sekä jako- ja
y k s i k k ö-v :hin (ks.
Repartitsioni-verot). Tärkein ryhmitys on kuitenkin jako
välittömiin ja välillisiin, joissa
ryhmityksissä kuitenkin useita perusteita käytetään
(ks. Välittömät verot). Tieteellisissä
esityksissä v:ista käytetään useimmiten
systemaattista ryhmitystä, jolloin v:t jaetaan sisäisen
luonteensa mukaan. Tätä perustetta käyttäen
erotetaan toisistaan: 1) tuotto-v:t, joita ovat maa-,
rakennus-, elinkeino-, pääomankorko- ja
työn-tuotto- v. (ks. n.); 2) tulo-v:t, joita ovat
henkilökohtainen v., luokka-v. ja yleinen tulo-v.
(ks. n.); 3) v a r a 11 i s u u s-v:t (ks. t.);
4) varallisuudensiirt o-v :t (ks. t.), joita
ovat kiinteistönsiirto-v :t (ks. t. ja S i j a i
s-vero), irtaimistonsiirto-v :t (ks.
Vekseli-vero ja Väliaikaiset verot), perintö-v:t
ja lahja-v:t (ks. n.); sekä 5) kulutus-v :t (ks. t.
ja Tulli). Liitä näiden eri v:jen
yksityiskohtaiseen järjestelyyn tulee, niin viitataan tässä
asianomaisten hakusanojen kohdalla oleviin
selityksiin. Kirjallisuutta on mainittu art :ssa
Verotus. Y. II.
Verohinnanmäärä ks.
Verohintaluettelo.
Verohinnantaksa ks.
Verohintaluettelo.
Verohinta on hinta, jonka mukaan luonnossa
määrätty osa maaverosta eli veroparseli (ks. t.)
suoritetaan rahassa. Kun monessa tapauksessa
oli edullista niin veronsaajalle kuin
veronmaksajallekin, että veroparselit saatiin lunastaa rahassa,
tuli jo varhain ja ainakin 1600-luvulla tavaksi,
että vuosittain määrättiin hinta, jonka mukaan
tämä lunastus sai tapahtua. Tässä tarkoituksessa
annettiin sittemmin 1700-luvulla eri määräyksiä
eri veroparseleiliin nähden, niinkin, että
muutamille pienemmille parseleille, jotka yleensä
suoritettiin rahassa, määrättiin pysyväinen hinta.
Tavallista kuitenkin oli, että ne verokappaleet,
joita ei vaadittu luonnossa, saatiin suorittaa
veronmaksuvuonna käyvän hinnan eli
vuosivero-hinnan mukaan. Asetuksista veroparselien
lunastamisesta vuosiverohinnan mukaan on erittäin
mainittava kunink. asetus heinäkuun 22 p:ltä 1803.
Vasta myöhemmin tehtiin ero vuosiverohinnan
ja keskiverohinnan välillä. Keis. julistuksessa
maaliskuun 31 p:ltä 1840 säädettiin nimittäin,
että luonnossa määrätyt verokappaleet olivat,
mikäli ne rahassa lunastettiin, suoritettavat
kymmenen viimeisen, eli veronmaksuvuoden ja yhdeksän
edellisen vuoden keskiverohinnan mukaan. Tämän
keskiverohintajärjestelmän kautta vältettiin liian
suurta vaihtelevaisuutta maaveron määrässä.
Varsinaiseen maaveroon nähden on tämä
järjestelmä edelleenkin voimassa. R. E-s.
Verohintaluettelo eli verohinnantaksa on
luettelo maaveroon kuuluvista veroparseleista ja
näille määrätyistä hinnoista siitit varalta, että
ne rahassa suoritetaan (ks. Verohinta).
Vero-hintaluettelot laaditaan läänittäin joka vuosi.
Vuotuiseen verohinnanmääräämistoimitukseen eli
verohinnanpanoon kutsuu kuvernööri edustajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
