Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Verollepano ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
993
Verollepano
997
taasta tulosta. — Itävallassa yritettiin
jo aikaiseen saada toimeen tilusten
tuotta-vaisuuteen perustuva katasteri (ks. t.),
kuten Lombardiassa 1718 n. s. censimento
mila-nese. Samaan periaatteeseen perustuvat
myöhemmät veronpanosäädökset. Lailla 1817 määrättiin
tilukset mitattavaksi ja puhdastuottavaisuus
arvattavaksi. Katasterin mukaisesta puhtaasta
tulosta oli suoritettava veroa 16%, joka
myöhemmin korotettiin 262/3%:iin. Katasteri
valmistui kuitenkin hitaasti ja täytyi ryhtyä
väliaikaisiin toimenpiteisiin. Katasteri määrättiin
uusittavaksi asetuksilla 1869 ja 1881. Puhtaan
tulon laskemista varten tilukset jaettiin
useampaan kulttuuriryhmään ja 8:aan hyvyysluokkaan
preussilaiseen malliin. Katasteri määrättiin 1869
uusittavaksi joka 15 :s vuosi ja maaveron
pää-summa silloin myöskin uudelleen laskettavaksi
ja puhtaan tulon mukaan ositettavaksi
kruunun-maille, kunnille ja yksityisten tiluksille. Vv. 1882.
1890 ja 1892 annettujen asetusten mukaan
kannetaan rakennuksista eri vero joko
puhtaasta vuokrasta 1. h u o n e k o r o s t a 26 2/s %
tahi h uon el nokan mukaan, jonka määrää
huoneiden luku asunnoissa. Niinpä 1 luokan
asunnoista, joissa, on 36-40 huonetta, kannetaan veroa
440 kruunua ja yhden huoneen asunnoista
2,«o-l,to kruunua. Yleiset rakennukset,
ammatti-huoneet, puodit ja ulkohuoneet v. m. ei asuttavat
rakennukset ovat verovapaat. — Ranskassa
ennen vallankumousta verot ja muut
velvollisuudet rasittivat maakiinteistöä hyvin epätasaisesti.
Vallankumous poisti kaikki erioikeudet ja
kansalliskokous sääsi 1790, että jokaisen
maatiluk-sen tulisi puhtaan tuottonsa mukaan ottaa
osaa yleiseen maaveron (1’impot foncier)
suorittamiseen. Maaveron pääsumman (le principal)
osittelua tilojen kesken ei kuitenkaan voitu
toimittaa. ennenkuin maat oli mitattu jä puhdas
luottavaisuus arvattu, s. o. ennenkuin
täydellinen palstannekatasteri oli valmistettu, joka
monien kokeilujen ja vastuksien jälkeen
valmistui vasta 1850 ja oli aikaisemmin valmistuneilta
osiltaan jo silloin vanhettunut. Tilukset
mitattiin uutta tarkkaa mittaustapaa käyttäen* ja
luokitettiin kukin kulttuuriryhmä (peltomaa,
viinitarha. puutarha j. n. e.) korkeintaan 5:een
hyvyysluokkaan. Puhdas tulo ha :lta oli esim. 1 luo
kan peltomaalta 100 frangia, II luokan 80 frangia
ja III luokan 50 frangia; I luokan viinitarhasta
150 frangia ja II .nokan 120 frangia j. n. e.
Käin saadut arvot verrattiin sitten vielä
maatilojen vuokra- ja kauppakirjojen osoittamiin
arvoihin sen toteamiseksi, että katasteriarvaus
oli suhteellisesti toimitettu koko kunnassa. Jos
tässä tarkastuksessa imeni suurempia
eroavaisuuksia eri tilojen välillä, oli katasteriarvaus
tarkistettava ja tarvittaessa oikaistava.
Rakennusalueille 1. tonttimaille määrättiin sama arvo
kuin I luokan peltomaalle, mutta asetuksella 1890
erotettiin tontti vero yleisestä maaverosta ja sitä
koskeva katasteri on uusittava joka 10:s vuosi.
Tonttivero lasketaan puhtaan
vuokratulo n perusteella. Veron suuruus taas
määrätään joka-aikaisilla finanssiasetuksilla. Sitäpaitsi
kannetaan rakennuksista vielä vanhan v:n 1798
asetuksen mukaan ovi- ja ikkunaveroa
niiden luvun ja laadun sekä paikan perusteella
laaditun erityisen luokkatariffin mukaan.
Saksassa toimitettiin Ranskan esimerkin
mukaan ajanmukainen palstannekatasteri ja
verollepano 1800-luvulla. Niinpä Baierissa 1808-66.
Maaveron perusteena oli maan tu ottava ij
s u u s. Sen ■ selville saamiseksi mitataan
tilukset ja luokitetaan 30 hyvyysluokkaan
keskimääräisen viljasadon mukaan.
Alhaisimman luokan - sato arvattiin, siemen
poisluettuna, Vs Scheffeliksi 1. 27,8 1 jyviä Tarieiverkin
j (0,34 ha) alalta ja vastaten rahassa 1 floriinia.
Korkein arvoluokka oli 30 kertaa kalliimpi.
Nii-| tyt arvattiin siten, että laskettiin 1 -’/3 sentneriä
heiniä vastaavan 1/g Scheffeliä viljaa. Kertomalla
tiluksen pinta-ala hyvyysluokan arvolla saatiin
tiluksen verosuhdeluku, jonka yksiönä oli
1 floriini. V. 1910 annetulla asetuksella
määrättiin vero 4 Pfennigiksi <5 p:iä) veroyksiöltä.
Asetuksien mukaan 1828 ja 1910 lasketaan
r a k e n"n u s v e r o vuokratulon tahi sen
puutteessa tontin p i n t a-a I a n mukaan siten,
että joka aarin lasketaan tuottavan 5 Saksan mk.
! Aariluku kerrottuna 5 :llä antaa verosuhdeluvun.
Asetus v:lta 1910 määrää veron 2 Saksan mk :ksi
okaiselta 100 Saksan mk :lta vuokratuloa, Raken-»
nusvero uusitaan joka 10 :s vuosi. Arvioimisen
toimittavat asiantuntevat arviomiehet. —
Preussissa järjestettiin maavero asetuksilla 1861,
1867 ja 1870. Täydellinen palstannekatasteri
val-niistettiin 1861-65. Tilukset ryhmitettiin siinä
’ peltoihin, puutarhoihin, niittyihin, laidunmaihin,
I metsämaihin, vesialueisiin, autio- ja joutomaihin
sekä 8 hyvyysluokkaan puhtaan (netto)
t uottavaisuuden mukaan. Puhdas tulo
\ Morrjeniliii (0,2553 ha) oli esim. pelloista: I
luokan 120 hopeagroschenia (ä 12,50 p:iä), II
luo-, kan 99 groschenia, III luokan 72 groschenia,
IV luokan 54 groschenia, V luokan 36 groschenia,
VI luokan 15 groschenia ja VII luokan 6
gro-J sclienia. Maaveron summa, joka teki n. 20 %
puhtaasta tulosta, ositettiin sitten näin saadun
puhtaan tulon perusteella maakunnittain ja
edelleen jokaiselle yksityiselle tilukselle. V. 1861
säädettiin myöskin yleinen rakennus- 1.
tonttivero huoneiden käyttöarvon 1.
1 liuonekoron perusteella, joka lasketaan 10:n viime
vuoden keskivuokran tai sen puutteessa arvatun
käyttöarvon mukaan, jota varten rakennukset
l luokitetaan 3 pääluokkaan: I luokan käyttöarvo
011 aina 60 Saksan mk., Il luokan 600 Saksan mk.
ja III luokan 2,250 Saksan mk. Veron suuruus
On asuinrakennuksista 4 % ja
teollisuusrakennuksista 2% arvatusta käyttöarvosta. Verosta vapaat
ovat julkiset 1. yleiset rakennukset,
maatalousrakennukset, raaka-ainevarastohuoneet y. 111.
Asetuksella v:lta 1893 sallittiin käyttöarvon asemesta
käyttää maan ja rakennusten käypää
hintaa perusteena ja raketinuspaikko a saa
myöskin suhteellisesti korkeammin veroittaa. V.
tarkastetaan joka 15 :s vuosi. Valtakunnan lailla
1911 kannetaan veroa myöskin kiinteistön
arvonnousust a, jonka perusteena on
ostoja myyntihinnan ero tahi, jos hintaa ei
tunneta, arvioitu käypä hinta.
Ostohintaan luetaan myöskin myöjän tekemät
lisärakennukset, pysyväiset parannukset, katujen, teiden
ja kanavien rakennukset, korot y. m.
Vero-tariffi on ylenevä ja tekee 10 %
arvonnoususta, kun se nousee aina 10 % :iin saakka, ja
| siitä edelleen 1 % jokaista arvonnousun 20 %
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
