Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Verollepano ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
999
Veroluettelo—Veromarkka
1000
kohden aina 190%:iin saakka sekä tästä
edelleen 1 % jokaista arvonnousun 10 kohden. —
Englannissa maa- ja rakennusvero
muodostaa nyk. eräänlaisen tuloveron (ks. t.).
Finanssiasetuksilla 1909-10 on kiinteistön
arvonnousun verotus järjestetty. Arvonnousulla
ymmärretään eroa nyk. kauppa-arvon ja aikaisemman
käyvän hinnan välillä. Tämä ero määrätään:
myytäessä myyntihinnan, vuokratessa tilan
vuokran perusteella lasketun arvon, perinnössä
käyvän arvon ja eräissä tapauksissa aika-ajoittain
tapahtuvissa verotuksissa omaisuuden
veronkanto-aikuisen kokonaisarvon mukaan. Veron suuruus
on 20 % arvonnoususta. Arvonnousun vero ou
myyjän tai vuokran antajan suoritettava ja sitä
varten esitettävä verokomisaarille luovutuskirjat
ja muut tarpeelliset selvitykset. Verosta vapaat
ovat maatalouteen käytetyt tilukset, jos
kauppahinta ei ole tuottavaisuusarvoa suurempi,"
rakennetut pienivuokraiset tontit, jos omistaja on
asunut rakennusta veronmaksun aikana 12 vuotta,
maatalouteen käytetyt 15 acrea (6,oi ha)
pienemmät ja 75 £ halvemmat tilukset, joita omistaja on
asunut ja itse viljellyt vähintään 12 vuotta,
urheiluun käytetyt tai muuten tuottamattomat tilukset,
valtion omaisuus y. m. Vuokran
perääntymisessä on vuokranantajan suoritettava
veroa 10 vuokratun esineen arvosta.
Rakentamattomista alueista on suoritettava
yeroa 1/t % kauppa-arvosta vuosittain. Tästä
verosta ovat vapaat vähäarvoiset tilukset,
tonteiksi jo jaetut alueet, yleisiksi puistoiksi
käytetyt alueet y. m. [J. G. Bonsdorff, „Finlands
kamerallagfarenhet"; A. Meitzen, „Siedelung und
Agrarwesen"; J. Conrad, „Handwörterbuch der
Staatsvvissenschaften"; L. Elster, „Wörterbuoh der
Volkswi rtschaft"; V. Voionmaa, »Suomalaisia
keskiajan tutkimuksia".] E. A. P.
Veroluettelo. V:t ovat virallisia luetteloita,
joissa luetellaan verosubjektit ja kunkin
suoritettava vero (ks. Veronkanto).
Veroluku on Suomen kameraalioikeudessa
käytetty nimitys verollepanotavoissa otetulle
vero-yksikölle, joka maatiloihin nähden on tilan
kameraalista suuruutta eli hyvyyttä osoittava
mitta, minkä mukaan tilan velvollisuudet (verot
ja rasitukset) ja oikeudet (osuus yhteismaihin)
helposti voidaan laskea.
V :t ovat aikain kuluessa vaihdelleet
elinkeinojen ja tuotteiden mukaan. Metsästykseen ja
maanviljelykseen käytetyt aseet ja työkalut ovat
vanhastaan muodostaneet maaveron yksiköitä 1. v :ja.
Niinikään on viljeltyjen maa-alojen tahi tilojen
laajuutta ja arvoa osoittavia lukuja käytetty v :na
j. n. e. Rooman valtakunnassa oli v:na*jugum
ja c a p u t. Jugum käsitti tav. 25 jugerumia
(jugerum = 0,j5j ha viljeltyä maata aina hyvyyden
mukaan ja vastasi arvoltaan 1,000 aureusta
(n. 15,000 mk.) sekä oli 1/8 vapaan perheen
tarvitsemasta täystalosta (centuria). Caput oli
henkilöveron yksikkö ja käsitti irtaimen
omaisuuden, kuten karjan ja myöskin orjat sekä vastasi
niinikään arvossa 1,000 aureusta. Laajalti
käytettynä ikivanhana veroyksikkönä on ollut
kyntö-ase aura (saks. Juchert, engl. carucate, tansk.
plov, Itäinerenmaak. saks. Ilaken, ven. solia 1. plug
ja suom. koukku ja aateri), joka sitten
vaihtui „talo"-luvuksi (saks. Hufe, irl. quarter
ja sen ueljännes tatc, engl. hide ja sen neljännes
virgate, Skandinaaviassa bol ja hemman, ven.
dvor, obsja, vytj ja dym) ja käsitti alkujaan
yhden perheen elatukseen tarvittavan peltoalan,
minkä muokkaaminen voitiin toimittaa yhdellä
auralla.
Metsästysasteella oltaessa suoritettiin Suomessa
ja Venäjän-Karjalassa turkisveroja jousien
mukaan. Tältä ajalta ovat peräisin myöskin
veronahka ja orava (ks. n.), joiden mukaan
vielä maanvil jelysasteelle siirryttyä suoritettiin
maaveroja viljassa ja rahassa. Novgorodin vallan
aikuisia veroyksiköitä Karjalassa ovat aateri
1. aura ja obsja. Aateri vastasi 3 obsjaa ja
obsja käsitti aikaisemmin 4 korobjan
(n. 8 hl:n) kylvöalan, mutta myöhemmin
Moskovan vallan aikana paljon enemmän. 1 jousi
vastasi alkujaan 1 obsjaa ja kaupunkitalo dvor
niinikään 1 obsjaa. Kun auralta tähän aikaan
suoritettiin rahaveroa tengoissa, joita meni
216 novgorodilaiseen ruplaan (n. 100 nyk. ruplaa),
osoitettiin tilan suuruutta myöskin t e n k
a-luvuissa. Ikivanha veroyksikkö myöskin
Varsinais-Suornessa ja Hämeessä on ollut koukku 1. aura.
Ruotsin valta tuo Suomeen lisäksi omia
vero-yksiköitään ja uusia syntyi myöskin, kun
valtiovallan kehitys vaatii yhä uusia veroja, joita
kannettiin monilla eri nimillä sekä usein
samanaikaisten eri veroyksiköiden mukaan. Suomessa
käytettyjä veroyksiköitä edellä mainittujen lisäksi
olivat: bol (ks. t.) ja markanvero
(Ahvenanmaalla), veromarkka (ks. t.) ja sen osat
äyri ja äyrityiuen, savu, tanko (ks.
T a n k o 1 u k u) ja sen osana kyynärä,
pänni (ks. t.), arviopunta (ks. Punta,
vrt. Arviorupla), vanha ja uusi
manttaali (ks. Manttaali), vanha ja uusi
talo, nokka, lehmä y. m. sekä Venäjän
vallan aikana Viipurin läänissä arviorupla
(ks. t.). Näistä on manttaali yleisin, jonka
mukaan tavallisesti määrätään tilan osallisuus
kylän yhteisiin tiluksiin ja suurin osa n. s.
talo- ja manttaaliverosta kuin myöskin
yleisistä rasituksista (onera publica), mutta n. s.
maakirjavero (ks. Maavero) suoritetaan
useimmissa paikkakunnissa toisten v:jen, erittäinkin
talo- ja äyriluvun mukaan. [J. G. Bonsdorff.
„Finlands kameral-lagfarenhet"; V. Voionmaa,
»Suomalaisia keskiajan tutkimuksia".] E. A. P.
Verolähde. V:ksi nimitetään niitä varoja,
joista vero todellisuudessa otetaan taikka joista
lainsäätäjä on tarkoittanut sen otettavaksi.
V :nä tuiee olla ja onkin säännöllisissä oloissa
yksityistalouksien tulot. Poikkeuksellisissa oloissa,
äärimäisen suuren verotarpeen vallitessa, voidaan
toisinaan v:nä käyttää myöskin
yksityistalouksien kantavarallisuutta (ks. Verotus). V:tä ei
ole sekoitettava vero-objektiin eli
veronmäärilä-misperusteeseen (ks. Vero-objekti).
Vero-objekti, jonka mukaan veroja useimmiten
nimitetään, ei aina ole sama kuin v. Näin on kyllä
laita esiin, tuloveroon nähden, mutta ei esim.
tupakkaveroon nähden.
Veromaa ks. M a a n 1 u o n n o t.
Veromarkka Lounais-Suomessa on sama kuin
„markanvero" Ahvenanmaalla ja
„markanmaa"-järjestelmä Ruotsissa sekä „Guldvurdering"
Tanskassa. Se on syntynyt vanhemmalla keskiajalla
merisotavelvollisuuden tasaisempaa suorittamista
varten toimeenpannun verollepanon tuloksena.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
