Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vesiallas ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1027
Vesialueertjako
1028
jakokuntaan kuuluviksi. Maamme
vesioikeuslain-säädäntöä saatettaessa kehittyneitten
olosuhteitten vaatimalle kannalle pidettiin sen vuoksi
tarpeellisena määrätä, että vesistöt olivat
jakokuntien kesken lopullisesti jaettavat, ja säädettiin
23 p:nä heinäk. 1902 annetussa laissa välirajasta
vedestä ja vesialueen jaosta, että raja vedessä,
paitsi aavaa merta vastassa, oli viipymättä
käytävä. Sam. p:nä annetun Kalastussäännön
mukaan tuli kuvernöörin, kalastusten
tarkastelijan esityksestä, pitää huoli siitä että
maanmittarit määrättiin käymään jakokuntien vesirajoja.
Sen jälkeen ovatkin kautta maan vesistöjen rajat
kyläkuntien välillä jaolla vahvistetut. Useampia
taloja käsittävän kylä- 1. jakokunnan vertaisina
ovat tuollaisessa rajankäynnissä yksinäistalo,
kruunulle erotettu liikamaa, kruunun yhteismaa
sekä kaupunkeihin yhdytetyt tilat.
V:sta ovat nykyään voimassa säädökset M. K.
’2 luvun 4 §:ssä, edelläsanotussa laissa sekä 26 p:nä
lokak. 1916 jakolaitoksesta annetussa asetuksessa.
Vleisenä sääntönä on noudatettava, että
jokainen jakokunta vallitsee sitä osaa vettä ja
vedenalaista pohjaa, joka on lähempänä omaa rantaa
kuin toisen. Jos siis vesialue on pitkinpäin kylien
välillä, kuuluu se puoleksi kummallekin ja
rajalinja käy keskellä vesialuetta. Samalla puolella
vesistöä olevien jakokuntien vesiraja on
vedettävä maarajan päätykolulasta siten, että vesirajan
joka kohta on saman matkan päässä kummankin
jakokunnan rannasta ja jos silloin syntyy
mutkikas rajalinja, on se oikaistava, mikäli
mahdollista, suoraksi. Jakokuntien välillä juoksevassa
koskessa on rajalinja, kuten ylempänä on
huomautettu, keskellä koskea, mutta samalla on
säädetty, että kummankin puolen omistajalla on yhtä
suuri osa kosken vesimäärään. Kun usein sattuu,
että toisella puolella koskea juoksee enemmän
vettä kuin toisella, saattaa siis toisen puolen
omistajalla olla oikeus hyväksensä käyttää rajansa
ulkopuolella juoksevan veden käytinvoimaa.
Yksityinen omistusoikeus on suuriin vesialueisiin
rajoitettu siten, että jos selän pituus ja leveys
on 8 km tai enemmän, ei kylä vallitse sitä
ulommalta kuin 500 metriä siltä kohdalta rantavettä,
josta tavallisen vedenkorkeuden aikana kahden
metrin syvyys alkaa. Ulompana olevan saaren
ympärillä on kylällä samanlainen
rantamatala-oikeus. Se osa suurta selkää, joka ei ole
yksityisen omistusoikeuden alainen, kuuluu valtiolle,
jos selkä on merta, ja, jos se on sisävesistöä, selän
ympärillä oleville kunnille yhteisvetenä.
Jakokunnan vesirajoja määrättäessä on ennen
laillisesti hankittu omistusoikeus vesialueeseen
jätettävä loukkaamatta. Missä vanhastaan on raja
määrätty ja pyykitetty, on sitä edelleenkin
noudatettava, ja jos iso selkä laillisella perusteella on
luettu kylään kuuluvaksi, jää se edelleen
yksityisomaisuudeksi. Samoin on yksityiseen tilaan
tuomioistuimen päätöksen tai ylimuistoisen
nautinnan nojalla kuuluva oikeus mylly- tai
kalastuspaikkaan tai kalastukseen jääpä pysyväksi.
Kuitenkin tuollainen nautintaoikeus on hyväksyttävä
ainoastaan siinä tapauksessa, että nautittu
paikka sijaitsee tai kalastusta on harjoitettu
ulkopuolella sen jakokunnan rajoja, jossa tila on,
ja että, mikäli kalastuspaikkaan tulee, sen rajat
ovat täysin varmat. Jollei yksityistä oikeutta
ole rajankäynnissä hyväksytty, on kanne siitä j
puhevallan menettämisen uhalla nostettava koi
men vuoden kuluessa rajankäynnistä. Kalastus
oikeuden vieraassa vedessä saavat veden omista
jat lunastaa R. K. 17:4:n määräämillä ehdoilla
ja poikkeuksilla.
Kun isossajaossa kylän tilusten yhteisomistus
jaettiin osakasten kesken, jätettiin vesialue, missä
sen ympärysrajat olikin pyykitetty, jokseenkin
poikkeuksetta jakamatta. Vielä nykyinenkin
jakolainsäädäntömnie myöntää vesialueen
jättämisen isossajaossa toimittamatta, jollei tuota aluetta
katsota voitavan sopivasti maatilusten jaon
yhteydessä osittaa. Kuitenkin on yhteiseen
vesialueeseenkin nähden voimassa lainsäädäntömme
yleinen periaate: „olkoon sillä valta, joka jakaa tah
too". Vedenjakoa haetaan kirjallisesti
maaherralta, joka tutkittuaan asian ja havaittuaan, että
jako voidaan toimittaa, lähettää asiakirjat läänin
maamittarille toimitusmaamittarin määräämistä
varten. Jos vesialueen kaikki osakkaat haluavat
jakoa, on se tehtävä; jos taasen toinen anoo
jakoa, mutta toinen vastustaa anomusta,
määrätään yhteinen vesialue jaettavaksi ainoastaan
siinä tapauksessa, ettei jako tuota muille haittaa,
jotavastoin hakemus on hyljättävä, esimerkiksi
jos jaon kautta vesialue tulisi ositettavaksi niin
pieniin lohkoihin, ettei niissä voitaisi järkiperäistä
kalastusta harjoittaa. Vesialuetta jakokunnan
osakasten välillä toimitettaessa määrätään
kullekin osakkaalle tuleva osuus vesialueesta aivan
toista periaatetta noudattamalla kuin
jakokuntien välirajoja avattaessa. Osakkaat näet saavat
vesialuetta kyläosansa, tilojensa manttaalin,
eivätkä maatilusten rajojen mukaan. Vedenjako
laissa oleva säädös siitä, että kukin osakas,
mikäli mahdollista, on saapa vesiosuutensa oman
rantansa alaiseen palstaan, tarkoittaa siis
ainoastaan lohkojen sijoitusta eikä jaon perustetta.
Jaettava alue on siitä toivottujen etujen mukaan
jyvitettävä, ja esimerkkeinä jyvityksessä
huomioon otettavista eduista mainitsee lainsäädäntö
kalastuksen, järvirehun, malmin-, kiven-,
saven-tai hiekanottopaikan sekä edullisen ankkuri- ja
lastauspaikan. Ellei jaettavasta alueesta riitä
kaikille osakkaille erikseen tuollaisia etuja, voivat
osakkaat sopia siitä, että määrätty nuotta-apaja
t. muu edellä mainitunlainen paikka jaon jälkeen
kin on jääpä yhteiseksi.
Jaettavaan vesialueeseen kuuluva koski on poh
jineen, kalastuksilleen, käyttövoimilleen ja muine
etuineen muun vesialueen jaosta erotettava ja
erikseen jaettava. Kosken jaosta säädetään
Vesi-oikeuslaissa, että asukas on oikeutettu saamaaD
osansa siitä erilleen murretuksi ainoastaan siinsi
tapauksessa, että vettä kummassakin osassa voi
daan käyttövoimaksi tarkoituksen mukaisesti
käyttää ja ettei kosken etuisuus jaon vuoksi
sanottavasti vähene. Jos kuitenkin kosken
vesivoima harkitaan olevan sen kalastusta vähempi
arvoinen tai koski voidaan jaossa määrätä sen
viereisen rannan omistajalle ilman että siitä
muille osakkaille syntyy haittaa, saatetaan koski
jakaa muun vesialueen yhteydessä. Järvi, joko
kokonaisuudessaan on saman tilan alueella ja on
yhteydessä tilan ulkopuolella olevan vesistön
kanssa ainoastaan sellaisen puron kautta, jota
myöten kala ei voi sanottavassa määrässä kulkea,
kuuluu yksinomaan sille tilalle, ja samoin
mainitunlainen puro kuuluu niille tiloille, joitten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
