Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vesiantilooppi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1029
Vesiantilooppi—Vesieläimet
1030
maitten läpi se juoksee. Jos koski tai
kalan-pyyntipaikka ennen annetun tuomion tai muun
laillisen saannin nojalla kuuluu johonkin taloon
yksityisesti taikka on verolle pantu johonkin
taloon yksityisesti kuuluvana, 011 tuo osa
vesialuetta edelleenkin jääpä sille talolle, jolle on
jaettava sen verran vähempi muuta vesialuetta.
On sattunut, että kyläkunnan vesialuetta
aikaisemmin on ositettu talojen kesken ainoastaan
kalastuksen harjoittamista varten, eikä sellainen
ositus estä täydellisen jaon toimittamista.
Jakokunnan vesialueeseen osalliset ovat kaikki
sen talot ynnä taloja jaettaessa syntyneet
manttaaliin pannut tilat. Palstatilat eivät ole
manttaaliin pannut eikä niihin vanhemman
lainsäädännön mukaan kuulunut osaa vesialueeseen,
mutta uudella jakolainsäädännöllä, joka on
astunut voimaan 1 päivänä tammikuuta 1917, on
tässä suhteessa tehty sellainen muutos, että
sanotun päivän jälkeen erotetulla palstatilalla on
osa vesialueeseen palstan suuruuden mukaan
emätilaan verraten. Jos maakirjatalo on jaettu useihin
osiin, toimitetaan siten syntyneitten tilojen välillä
emätilan vesialueen jako kyläkunnan vesistön
lakamisesta annettuja säädöksiä noudattamalla.
Voimassa olevan lainsäädäntömme mukaan
saatetaan lohkomalla tai palstan erottamisella
perustaa vesitiloja. Niinpä voidaan maatilasta
lohkoa sille kuuluva koski tai muu vesialue taikka
osa vesialueesta maatontteineen tai ilman tonttia
itsenäiseksi tilaksi tai palstaksi. Myöskin voidaan
kahteen tai useampiin tiloihin yhteisesti kuuluva
koski tonttimaineen tai ilman tonttia lohkoa
itsenäiseksi koskitaloksi, jolle määrätään oma
maa-kirjanumero ja vero. [Lang, „Eganderätten tili
Finlands vatten", „Föreläsningar öfver
vatten-rätten"; „Föreläsningar öfver Storskiftet";
..Jakoperusteesta kylästä"; Liljenstrand,
«Finlands jordnaturer", „Byggningsbalkarna";
Moring, „Oin vattenverk"; Serlachius, „Sakrätten",
.,Kommentar tili lagen om vattenrätten", „Om
begreppet fast egendom" (Juridiska föreningens
tidskrift 1888), „öfversikt af gällande
lagbestäm-ningar angäende fiskerätt" (J. F. T. 1897),
Moringin edellämain. teoksen arvostelu (J. F. T.
1908); naataja, „Jakolainsäädäntö".] E. Il-s.
Vesiantilooppi (Kobus ellipsiprymnus), n. l,so m
pitkä, lavoilta 1,» m korkea, verraten
pitkähän-täinen (50 cm), komea antilooppi. Sarvet vinosti
ylös- ja taapäiset, hiukan ylöskaartuneet, 80 cm
pitkät. Karva pitkähkö, harmaan ruskea t.
punertava. Nimensä v. on saanut siitä, että se
paraiten viihtyy vesien ja rämeiden läheisyydessä
ja syöksee vaaran uhatessa, mikäli mahdollista,
veteen pakoon. V:t asustavat pienissä parvissa
Etelä- ja Sisä-Afrikassa. Riistaeläimenä se ei ole
erikoisen arvossapidetty. /. V-s.
Vesiarvo, kappaleen lämpötilan kohottamiseksi
lr C:Ila tarvittava lämpömäärä. Kalorimetrisissä
kokeissa on huomioonotettava astian
(kalorimetrin, ks. t.) sekä lämpömittarin v. Jos astian
paino on tn ja sen ominaislämpö e, niin on sen
v =cm, U. S :n.
Vesiasema, sellainen rautatieasema tai
pysäkki, jossa on vesitorni vesisäiliöilleen ja
vedenantolaitteineen veturien vedentarpeen
tyydyttämiseksi. Vesiasemilla on tav. myös
halko-varasto vetureita varten. Vesiasemia on noin
20-30 km päässä toisistaan. E. E. 8.
Vesiasteikko 1. p eeg e li, jokeen, järveen,
mereen y. 1x1. vedenkorkeuden määräämiseksi
pystytetty pystysuora mittaustanko. Nollapisteeksi,
josta vedenkorkeus luetaan, on toisissa valtioissa
valittu alin tunnettu vedenkorkeus, toisissa taas
keskimääräinen vedenkorkeus. —Vanhimmat
tunnetut v:t ovat luultavasti Niilivirrassa jo
ammoisina aikoina käytetyt v:t. vrt. Limnigrafi.
Vesica (lat.), anat., rakko, esim. v. urinaria,
virtsarakko, v. 1. cystis fellea, sappirakko, y. m.
Vesieläimet. V:iin kuuluu edustajia kaikista
eläinluokista; useat suuret eläinluokat ja -lahkot,
kuten sienieläimet, polttiaiseläimet,
piikkinahkaiset, sammaleläimet, lonkerojalkaiset, simpukat,
pääjalkaiset, vaippaeläimet ja kalat elävät
yksinomaan vedessä; alkueläinten, matojen, äyriäisten
ja kotilojen valtava enemmistö asuu vedessä.
Vallitsevan käsityksen mukaan onkin eliiinelämä
saanut alkunsa vedessä, jota käsitystä tukevat
monet seikat, m. m. se, että alemmat eläintyypit
kaikki kuuluvat veden eliömaailmaan.
Suurin moninaisuus veden eläinmaailmaa
tavataan meressä-. Meren eläimiä ovat radiolaarit
ja monikai-nmioiset foraminifeerit, tulirakot ja
monet muut alkueläinryhmät, sieni- ja
polttiaiseläimet muutamia yksinäisiä poikkeuksia
lukuunottamatta, nemertiinit, nuolimadot,
enteropneus-tit ja useat lajirikkaat lahkot muita matorylimiä.
enimmät sammaleläimet, kaikki lonkerojalkaiset.
vaippaeläimet ja piikkinahkaiset, nilviäisistä
kaikki alkunilviäiset ja pääjalkaiset sekä
valtava enemmistö simpukoita ja kiduskotiloja,
niveljalkaisista siima jalkaiset ja suurin osa
muihin lahkoihin kuuluvia äyriäisiä paitsi
kidus-jalkaisia. Selkärankaisista ovat varsinaisia
merieläimiä putkisydämiset ja rustokalat sekä
enemmistö luukalojen heimoja; korkeammista luokista
ovat merielämään täydellisimmin mukaantuneet
merikäärmeet ja merikilpikonnat, hylkeet,
sireeni-eläimet ja valaat sekä pingviinit.
Verrattuna meren eläimistöön on makean
veden eläimistö, jonka jäsenet polveutuvat
osaksi meressä, osaksi maalla eläneistä
esivanhemmista, systemaattisten ryhmien vaihtelevaisuuteen
nähden köyhä. Makeassa vedessä elävät
aurinko-eläimet, useimmat rataseläiinet, samoin useimmat
vesiharvasukaismadot, juotikkaat ja
keuhkokoti-lot, melkein kaikki kidusjalkaiset, vesihyönteiset,
keuhkokalat ja kiillesuomuiset sekä vedessä
elävät tai amfiibiset sammakkoeläimet ja
krokotiilit; lajirikkaita ovat myös juuri jalkaiset, siima
ja ripsieläimet, pienet ripsimadot (Turbellaria
rhahdoocrla) ja sukkulamadot, hankajalkaiset ja
raakkuäyriäiset, vesipunkit ja luukalat.
Yksityisten lajien, sukujen tai heimojen edustamia
makeassa vedessä ovat sienieläimet (Spongilla),
polttiaiseläimet (Eydra), sammaleläimet (Pluma■
telia, Cristatella y. m.), simpukat (Unionidce,
Cycladidce), etukiduksiset ko’ilot (Paludina,
liythinia, Vaivata y. m.), niveläyriäiset f Asettua,
Gammurus), kilpiäyriäiset (jokirapu, jokien
taskurapu), ympyräsuiset gokinahkiainen) sekä
amfiibiset kilpikonnat ja nisäkkäät,
Elämänehdot. V:n elämänehdot
poikkeavat melkoisesti niistä, jotka vallitsevat ilmassa
tai maalla. Tärkeitä veden ominaisuuksia
väliaineena eläinelämälle ovat seuraavat: 1. Veden
paino, joka on n. 800 kertaa niin suuri kuin
ilman: v. ovat senvuoksi monta vertaa suurem-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
