- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1051-1052

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vesiluteet ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1051 Vesimylly-

kät vesikorkeuden sekä vesimäärän vaihteluihin
nähden, vähemmän herkät jäänmuodostukseen
nähden ja helpommin säädettävät
(„regleeratta-vat") kuin vesirattaat. Vesirattaiden kierrosluku
on vielä hyvin pieni, joten yleensä tarvitaan
raskaita ja kalliita hammaspyörävälityksiä
ennenkuin saadaan käyttöakselille sopivan iso nopeus.
Turbiiniakselin nopeus taasen voidaan helposti
saada sopivanarvoiseksi, joten siitä voidaan
johtaa liike suorastaan käyttöakseliin hihnalla tahi
voidaan se suorastaan kytkeä
sähkögeneraatto-riin, mitä menettelytapaa nykyään hyvin paljon
käytetään. E. S-a.

Vesimylly, sellainen mylly, jota käytetään
vesivoimalla, ks. Mylly.

Vesioikeus on niitten lainsäännösten
kokonais-käsite, jotka ovat voimassa luonnonvesistöjen
hallintaoikeudesta. Siihen suureen merkitykseen
nähden, mikä vesistöillä ja vedellä on yhteiskunnan
samoin kuin yksilönkin taloudessa, lainsäädäntö
yleensä ei myönnä rajatonta omistusoikeutta
vesistöihin. Tätä alaa koskeva lainsäädäntö
perustuu sentähden muutamissa maissa siihen
periaatteeseen, että luonnonvesistöt ovat valtion
omat, ja missä taasen yksityinen omistusoikeus
vesistöihin tunnustetaan, on tuota oikeutta
yhteiskunnan etujen vaatimassa määrässä supistettu.
Suomessa voimassaoleva 23 p:nä heinäk. 1902
annettu Vesioikeuslaki on jälkimäisen periaatteen
mukainen ja myöntää yksilölle omistusoikeuden
vesialueeseen. Yleisenä sääntönä on voimassa,
että vesistö kuuluu lähinnä olevan maa-alueen
omistajalle. Vesistöjen jaosta omistajien kesken
ks. Vesialueen jako.

Lakimme tunnustama omistusoikeus
vesialueeseen käsittää vedellä peitetyn pohjan omistuksen
sekä määräämisvallan itse veteen nähden.
Kuitenkin on tuo määräämisvalta meidänkin
lainsäädäntömme mukaan rajoitettu. Niinpä oikeus
kulkea aluksella ja satunnaisesti ankkuroida sekä
lautata metsäntuotteita toisen vesistössä
ulkopuolella varsinaista väylääkin on kaikille vapaa,
missä vesistö on avoinna, (ks. Valtaväyl ä.)
Samoin saadaan toiselle kuuluvasta
luonnonvesis-töstä kotitarpeeksi ottaa vettä sekä vesistössä
kylpeä ja toimittaa pesua, mikäli se voi tapahtua
tuottamatta omistajalle haittaa tai ikävyyttä.
Ainoastaan sellainen umpinainen vesialue, joka
kokonaisuudessaan on yksilön omistaman maan
rajojen sisällä, kuten esim. kaivo, lähde,
lammikko sekä vesistökäsitteeseen kuulumaton pieni
puro, on hänen rajattoman määräämisvaltansa
alainen.

Omistajan oikeus luonnonvesistön käyttämiseen
sisältää oikeuden hyväksensä nauttia vesistön
tarjoamia etuja sekä suojella itseään ja muuta
omaisuuttaan veden aiheuttamalta vahingolta.
Yksilölle tärkein vesistön sellaisenaan tarjoama etu
on nopeasti juoksevan veden, kosken tai
vesiputouksen, synnyttämä käyttövoima. Vanhempi
lainsäädäntömme määräsi, samoin kuin
nykyinenkin, jakokunnan maiden läpi juoksevan
kosken kaikkien jakokunnan asukasten yhteiseksi
omaisuudeksi. Koska kuitenkin vesivoiman
käytäntöön ottaminen edellytti vesilaitoksen
rakentamisen, jota tarkoitusta varten tonttimaa
kosken rannalla oli tarpeen, jäi useimmissa
tapauksissa vesivoiman hyväkseen nauttiminen rannan
omistajan aloitteesta riippuvaksi, llän sai nostan

-Vesioikeus 1052

kysymyksen vesilaitoksen rakentamisesta ja lain
säätämässä järjestyksessä kehoittaa muita
osakkaita ottamaan siihen osaa. Elleivät nämä
suostuneet, voi maaherra myöntää rannan omistajalle
oikeuden lupapäätöksessä määrätyillä ehdoilla ja
tavalla rajoitetun ajan kuluessa yksinään käyttää
vesivoimaa hyväkseen. Jottei vesilaitoksen teko
jäisi rannanomistajan tahdosta riippuvaksi
säädettiin kuitenkin myöhemmin, että maanjaossa
yhteinen tontti oli kosken varrelle erotettava.
Nykyään voimassaolevan v.-lakimme mukaan on
yhteisen kosken osakas oikeutettu saamaan
koskiosuutensa erilleen murretuksi, jos jaon voi
toimittaa niin, että vettä kummassakin osassa
voidaan käyttää liikevoimaksi eikä kosken arvo
jaon kautta sanottavasti vähene. Ellei jako saata
tapahtua, saa osakas, joka tahtoo rakentaa
vesilaitoksen, jos hän yksin tai yhteisesti toisen
osakkaan kanssa omistaa rantatontin,
edelleenkin samoin kuin entisen lainsäädännön mukaan
kutsua muut koskenosakkaat käymään osallisiksi
yritykseen, ja jos he kieltäytyvät siitä, voidaan
hänelle myöntää oikeus toisille osakkaille
suoritettavaa korvausta vastaan rakentaa vesilaitosta
ja käyttää kosken koko vesivoimaa määräajan,
enintään 50 vuotta. Määrätyn ajan kuluttua ovat
toiset kosken osakkaat oikeutetut lunastusta
vastaan pääsemään osallisiksi laitokseen.

Vanhempia vesilaitoksia perustettaessa oli
oikeus niitä varten käytäntöön otettuun
vesivoimaan usein jäänyt tarkemmin tutkimatta, ja
erinäisissä tapauksissa on sen johdosta
osoittautunut epävarmaksi onko laitokseen pidettävä
yhdistettynä omistusoikeus koskeen vaiko ainoastaan,
ja millä ehdoilla, nautinto-oikeus. Tuon
epävarmuuden poistamiseksi myönnettiin uutta v.-lakia
säädettäessä eri asetuksella vanhemman
vesilaitoksen omistajalle oikeus 10 v:n kuluessa
asetuksen voimaanastumispäivästä, 1 p:stä maalisk.
1903, julkisella haasteella saattaa oikeutensa
koskeen tuomioistuimen tutkittavaksi. Sen ohessa on
ennen sanottua päivää rakennetun vesilaitoksen
omistaja oikeutettu lunastamaan laitosta varten
käytäntöön otetun vesivoiman tai, ellei koskea
lain mukaan voida jakaa, koko sen vesivoiman, ja
samanlainen oikeus on suotu sille, jolle sitä ennen
jätetyn hakemuksen nojalla jälkeenpäin
myönnetään perustamislupa. Tuollaisen
lunnstamisoikeu-den edellytyksenä on, että vanha vesilaitos on tehty
asianomaisella luvalla ja että vanhastaan olevan
tai perustettavaksi aijotun laitoksen omistajalla
on oma rantatontti. Sitä vastoin hänen ei
tarvitse olla koskessa osakas, ja lunastaminen on
myönnettävä, vaikkakin laitosta perustettaessa
olisi vesivoiman käyttöoikeus nimenomaan
rajoitettu määräaikaan. Jos taasen vesilaitos kylläkin
on perustettu asianomaisella luvalla, mutta tuo
lupa on annettu kosken muita osakkaita
kuulus-tamatta tai vesivoiman käyttämisen ehtoja ja
tapaa määrittelemättä, voi asianomainen tuomio
istuin vahvistaa laitoksen omistajalle oikeuden
määrätyillä ehdoilla vissin ajan kuluessa
edelleenkin yksin nauttia laitosta varten käytettyä
vesivoimaa, eikä koskea saada tuon oikeoiden kes
täessä jakaa. Sanotunlainen oikeus voidaan
kuitenkin myöntää ainoastaan kosken osakkaalle,
jolla on joko yksinäinen tai muitten kanssa
yhteinen omistus- tai käyttöoikeus tonttimaahan
Kosken vesivoiman käytäntöönottamista varten

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:53:51 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0548.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free