Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viikate ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1183
Viikset
:—Viila
1184
tetään myös leikkuu juhlaksi, koska silloin
päätettiin vehnänleikkuu (2 Moos. 23i8, 34ä2). Tänä
yksipäiväisenä juhlana uhrattiin vehnänuutisina
ensimäiset vehnälyhteet tai kaksi hapanta
vehnäleipää (3 Moos. 23i7; 4 Moos. 282a) • Lähinnä se
vastaisi meidän helluntaita, ollen 50: s päivä
happamattoman leivän-juhlan (meidän pääsiäisen)
jälkeen, niin kuin eräät helluntain vieraskieliset
nimitykset (kreik. pentekoste, saks. Pfingsten)
vieläkin osoittavat. A. F. P-o.
Viikset 1. (Nisäkkäillä) ks. Karvat ja
Parta. — 2. Kaloilla v. ovat parillisia tai
parittomia suupielissä tai leuan alla sijaitsevia
lonkeromaisia lisäkkeitä, jotka toimivat
tuntoeliminä. V:iä tavataan monella, pohjalla elävällä
tai täältä ravintoaan etsivällä kalalajilla. P. B.
Viiksinselkä, n. 10 km pitkä, saarekas,
luon-nonihana järvi Ilomantsin pitäjässä, Koitajoen
vesistössä, sen lisäjoen Tolvajoen alajuoksulla.
V:n koillispuolella sijaitsee Melaselän kylä. —
Möhkön ruukin toiminta-aikana kulki V:n kautta
vilkas liikenne Hiidenselän eteläpäähän, siitä
Korpiselille lähtevän maantien suuhun.
Viikuna ks. Viikunapuu.
Viikunapistiäinen (Blasiopliaga grossorum),
pienen pieni äkämäpistiäinen (Cynipidoe), joka
asettaa munansa tavallisen viikunan (Ficus
carica) sikiäimiin ja munimismatkoillaan
kuljettaa siitepölyä hedekukista emikukkiin.
Muillakin FicMS-lajeilla on omat vastaavat
äkämäpis-tiäisensä. vrt. Viikunapuu. U. S-s.
Viikunapuu (Ficus carica), 5-6, harvoin 10 m
korkea, mutta paksurunkoinen puu (villissä
tilassa pensaskin), jolla on tav. sormihalkoiset,
kämmenen kokoiset lehdet ja päärynän
muotoinen hedelmämäinen kukkalapakko (ks. Ficus),
viikuna, jonka väri eri laaduilla on hyvinkin
erilainen. Puuta, jonka kotimaa lienee itäisissä
V älimerenmaissa ja joka usein kasvaa
villiytyneenä, viljellään herkullisten viikunain vuoksi
monina muotoina varsinkin Välimeren
ympäristöllä ja Lounais-Aasiassa, vähemmässä määrässä
esim. Kiinassa ja Meksikossa asti, hyvin
suojatuilla paikoilla t. kasvihuoneissa m. m. Keski-
jopa joskus
Polijois-Euroo-passakin. Viikunoita, joita
puissa kypsyy melkein
kaikkina vuodenaikoina ja
jotka ovat runsaasti
soke-rinpitoisia, käytetään
kypsinä joko sellaisinaan t.
eri tavoin valmistettuina;
yleisesti niitä kuivataan,
ja sellaisina niitä
Suomeenkin tuodaan. Varsinkin
itäisissä Välimerenmaissa
viikunat jo vanhastaan ovat olleet tärkeänä
ravintona sekä ihmisille että eläimille; Raamatussa
puhutaan v :sta monasti, ja kreikkalaiset viljelivät
puuta 9:nneltä t. 8:nnelta vuosisadalta lähtien
e. Kr. suurin määrin ja erikoisella huolella.
Kauppatavarana viikunat, joita voidaan saada
yhdestä puusta vuosittain 70 kg tuoreina eli n. 25 kg
kuivattuina, nykyisin ovat hyvin tärkeitä. Parhaita
ovat Smyrnan viikunat. Kuivattuina ja
paahdettuina viikunat ovat erinomaista kahvinlisäkettä.
— V:n pölyytyssuhteet ansaitsevat erikoisen
mainitsemisen. Osa v.-yksilöistä on emipuita, joilla
emin vartalo on pitkä („siemenkukalliset"
ficus-puut), osa puita, joilla onton kukkalapakon
suulla on hedekukkia, syvempänä
lyhytvartaloi-sia, hedelmättömiä emikukkia („äkämäkukalliset"
caprificus-puut). Pölyytyksen välittää tav. eräs
pieni äkämäpistiäinen (Blastophaga grossorum)
joka munii munansa „äkämäkukkiin", mutta
käy muuimispaikkoja etsiessään myös
„siemen-kukissa" vieden tällöin niihin caprificus-puista
siitepölyä, jonka avulla siemenet kehittyvät. Jo
vanhan ajan kansat koettivat edistää v:n
pölyy-tystä kiinnittämällä ficus-puihin
caprifieus-yksilöiden hedelmäoksia (kaprifikatio). Nykyisin
tätä tapaa käytetään vain vähän, kun viikunat
kypsyvät maukkaiksi ilmankin pölyytystä.
K. L.
Viila (nirha), monihampainen, useissa eri
ammateissa käytettävä, aivan pieniä lastuja
ottava työkalu. V:t ovat erinimisiä, riippuen
niiden suuruudesta, muodosta, terityksen
laadusta, tarkoituksesta, myöntitavasta y. m.
Koneteollisuudessa tavallisimmat ovat:
rouhe-(järeät, karkeat) v:t. Ne ovat suuria, jopa
9 kg painoisia, karkeahampaisia, hammastiheys
70-500 cm2:llä, nelikulmaisia, keskeltä pulleat,
pituus jopa 60 cm; käsi- ja kone-v:t
(puoli-karkeat) ovat litteitä, edelliset suippopäiset
(kärkiviilat), jälkimäiset tasapaksuja ja toinen
reuna hampaaton (pykäläviilat), hampaita
185-1,100 cm2:llä; hienot 1. s i 1 i t- y s-v :t, teritvs
hieno, hampaita 500-2,000 cm*:llä. Muodon
puolesta on nelikulmaisia, litteitä, pyöreitä
^rotan-häntä" on pieni pyöreä, karkeahkoliainpainen v.),
puolipyöreitä ja kolmikulmaisia. Eri
tarkoituksiin käytetään: salia-v:oja, jotka ovat litteitä,
toinen sivu pyöreä (ruots. salia-v.), tai
kolmikulmaisia, särmät pyöreät; puukko-v :oja, jotka ovat
yksisulkaisia 1. -tahkoisia (poikkipinnaltaan
kiilamaisia), tahi kaksisulkaisia 1. -tahkoisia;
avain-v:oja, jotka ovat ohuita ja litteitä
(teritys näissä on yksinkertainen); ransk. 1.
neula-v:oja, jotka ovat aivan pieniä (joista
„linnunkieli" on hieman käyrä, poikkipinna!taan
soikea). Pehmeiden aineiden viilaamiseen
käytetään yksinkertaisesti teritettyjä v:oja (esim.
a pmipuun kukka, l
capri-ficus-puun hedelmätUn
emikukka.
Viikunapuun oksa (a) ja hedelmän läpileikkaus (6).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
