Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wilde ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1253
Wilde-Wildeman
1254
rioitsija, syntyisin Bausken kaupungista
Kuurinmaalta, tuli 1701 Riian katedraalikoulun
konreh-foriksi ja 1704 kaunopuheisuuden professoriksi
silloin Pärnussa olevaan yliopistoon, mutta lähti
1710 venäläisiä pakoon Tukholmaan. V. 1713 W.
nimitettiin valtakunnan historiografiksi, pysyen
»itten tässä virassa kuolemaansa asti. W. oli
oppinut ja tarkka historiantutkija, erittäinkin
Ruotsin oikeudenhistorian alalla. Loppuiällään
hän tuli sokeaksi, mutta harvinaisen muistinsa
avulla hän kuitenkin jatkoi historiallista
tutkimustyötään. Hänen tärkeimmät teoksensa ovat:
..Suecise historia pragmatica, quse vulgo jus
pub-licum dicitur" (1731), „Sveriges beskrifna lagars
grund, art och upprinnelse" (1736), „Praeparatio
hodegetica ad iutroductionem Pufendorffii in
Suetiei status historiani" (1741), „K. Carl XI :s
kallade oinskränkta envälde emot ogrundade
rykten försvaradt" (1742). K. G.
Wilde /ua’ild], Oscar 0’Flabertie
\V i 1 1 s (1856-1900), engl. kirjailija, irl.
syntyperää; hänen äitinsä oli
Irlannin huomatuimpia
naiskirjailijoita. Opiskeli
Dublinissa ja Oxfordissa,
matkusteli Italiassa ja
Kreikassa ja teki 1881-82
luentomatkan
Ameriik-kaan sekä samanlaisen
Englannissa 1883-84 ja
julkaisi 1887-89
kirjallista muotilehteä ,,The
woman’s world". W:n
ensimäiset runot ilm.
kokoelmana „Poems" (1881).
Sittemmin hän julk.
runoelmat ,,The Sphinx",
,,The harlofs house" y. m.
yksityisiä runoja. V. 1883
hän kirjoitti näytelmän „The duehess of Padua",
joka ilmestyi vasta 1904 saks. käännöksenä.
W:n muita teoksia ovat näytelmät „Lady
Win-dermere’s fan" (1892; esit. suom.), „A woman
of no importance" (1895), „An ideal husband"
(1895), „The importance of being earnest" (1895),
lotka kaikki saavuttivat suurta menestystä. —
V. 1893 ilmestyi ,,Salom6" ranskaksi. Vielä
mainittakoon W:n tuotannosta viehättävät
kertomus-kokoelmat „The ha]>py prince and other stories"
(1888; suom. 1907) ja ,,The house of
pomegrana-tes" (1891), järkyttävä romaani „The picture of
Dorian Gray" (1890; suom. 1906) sekä essei- ja
aforismikokoelmat „Intentions" (1891) ja
„Osca-riana" (1895). Hänen „Collected poems" ilm.
1892. W. oli aikoinaan Lontoon seurapiirien
jumaloitu suosikki, joka vietti estetisoivaa
ylellistä elämää, kunnes se 1895 yhdellä iskulla
tuhoutui. Silloin näet hänet tuomittiin
siveellisyysrikoksesta 2 v :n ankaraan
kuritushuone-rangaistukseen, minkä kärsittyään hän
maailmalle kuolleena ja kurjuudessa vietti viimeiset
vuotensa Pariisissa salanimellä Sebastian
Mel-moth. Readingin vankilassa-olon inspiroima on
W:n ilmestyessään ääretöntä huomiota
herättänyt runoelma „Ballad of Reading gaol" (1898)."
Vankeusaikanaan haja myöskin kirjoitti
kuuluisan tunnustuskirjansa „De profundis", joka
ilmestyi hänen kuoltuaan (suom. 1907). W. oli
loistavalahjainen ja ’ säkenöivän nerokas runoi-
Oscar Wilde.
lija, jolle kauneuden ja taiteen palvonta oli
kaikki kaikessa. — W:n kootut teokset on
Englannissa julkaistu loistopainoksena (v.sta 1907
lähtien). [Sherard, „0. W. story of an unhappy
friendship" (1905), „Life of O. W." (1906);
Ingleby, „0. W." (1907); Langgaard, „0. W."
(1906) ; Contesse de Bremont, „0. W. and his
mother" (1911); Douglas, „0. W. and myself"
(1914).] E. W-s.
Wildeman, suom. aatelissuku, polveutuu Lemun
Autisten herrasta ja Maskun tuomarista P i
e-tari Li 11 estä (k. n. 1490), ja sai
myöhemmän nimensä nahkoihin puettua ja keihäällä
varustettua „villiä miestä" esittävästä vaakunas
taan. Hänen pojistaan oli kolme pappismiestä:
Henrik, lehtori Viipurin
dominikaaniluosta-rissa; Arvid, Turun kanunki ja
arkkipresby-teri, 1513 lähettiläs-toimessa Venäjällä,
mahdollisesti niitä Turun pappeja, jotka hukkuivat piispa
Arvid Kurjen kanssa 1522, ja Erik; yksi tytär,
Anna, oli Naantalissa nunnana; suvun jatkaja oli
poika Olavi Pietarinpoika, joka
naimis-liitollaan Anna Juhanantytär Flemingin kanssa
tuli Pernajan Tiusterkylän herraksi. Suku
kirjoitettiin Ruotsin ritarihuoneeseen 1625, mutta
loppui mieskannalta Lundin taistelussa 1676
kaatuneeseen luutnantti Arvid W:iin.
1. Tönne Olavinpoika W. (k. 1584),
Tiusterkylän herra, mainitaan 1545 Viipurin Iin
nueessa, otti osaa Venäjän sotaan 1555-56, jolloin
sanotaan muonamestariksi, oli parikin kertaa
mukana Venäjälle menevissä lähetystöissä, m. m.
Paavali Juustenin tunnetulla onnettomalla
lähet-tiläsmatkalla. Hänen poissaollessaan venäläiset
polttivat hänen kartanonsa, jonka
jälleenrakentamiseksi sai läänityksen Juhana III:lta. V. 1573
taas Viipurin linnaväessä. Haudattu Pernajan
kirkkoon.
2. Arvid Tö n n en poika W. (k. 1617),
Viipurin linnanisäntä, edellisen poika, mainitaan
aikaisimmin Sigismundin hovijunkkarina, on
1595 Venäjän rajaukäyntilautakunnan jäsenenä
ja nimitettiin vuoden alussa 1599 kuninkaan
lai-vastoamiraaliksi Suomeen. Kaarle herttuan
valloittaessa Suomen, onnistui W:n päästä pakoon
Tallinnaan, josta ilmoitti alistumisestansa hert
tualle. V. 1602 hän Liivinmaalla uljaasti
puolusti Viljantia puolalaisia vastaan. Pian hän
onkin Kaarlen uskottuja luottamusmiehiä
Suomessa ja tulee 1603 tärkeän Viipurinlinnan
isännäksi ja koko Itä-Suomen käskvnhaltiaksi, jona
sitten pysyy kuolemaansa saakka. Tosin Kaarle
moittii häntä itsevaltaisuudesta, sanoen hänen
panneen viralta kuninkaan määräämät voudit ja
asettaneen ,,joukon varkaita" sijaan, mutta kun
ankara hallitsija siitä huolimatta säilyttää hänet
paikallaan, osoittaa se parhaiten, että W. oli
saavuttanut. uuden herransa luottamuksen. Otti osaa
Venäjän sotaan ja valloitti 1611 Käkisalmen;" oli
1613 Ruotsin valtuutettuja Viipurissa sopimassa
herttua Kaarle Filipin ottamisesta Venäjän tsaa
riksi ja 1617 Stolbovan rauhanteossa. Varmaan
W. aikanaan oli Suomen kaikkein
huomattavimpia miehiä. Hän näyttää harrastaneen myös
taloudellista kehitystä, etsitti Pernajan Forsbystii
hopeata ja lahjoitti vaimonsa Anna Hannuntytär
Björnramin kanssa Pernajan kirkolle tästä
hopeasta valmistetun kalkin ja öylättilautasen.
Viipurinlinnassa ja Tiusterkylässä näyttävät puo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
