Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viljakkala ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1265
Viljakkala
1266
>attuessa myytiin tai lainattiin tarvitseville.
Täy-dellisimmän muotonsa julkinen makasiinilaitos
sai Preussissa. — Toiseen suuntaan kehittyi
v.-politiikka Englannissa. Siellä valtiollisesti
mahtava tilanomistajaluokka jo keskiajan lopulla
sai aikaan, että viljaa sai vapaasti viedä maasta
ja että sen tuonti kiellettiin, jos viljan hinta
ei noussut vissiin määrään. Huippukohtansa tämä
suojelusjärjestelmä sai 1689 säädetyssä laissa,
joka poisti vientitullit ja määräsi viedystä
viljasta maksettavaksi erinäisissä tapauksissa
vientipalkkion. Tästä oli seurauksena, että
Englanti aina 1760-luvulle pysyi viljaa vievänä
maana. Kun sitten Englannin oma tuotanto ei
enää riittänyt maan viljatarpeen
tyydyttämiseksi, suosittiin kotimaista tuotantoa korkeilla
tuontitulleilla, jotka poistettiin 1846
(täydellisesti vasta 1869). Manterella ruvettiin v:aa
vapauttamaan sitä ehkäisevistä seteistä 1700-luvun
jälkipuoliskolla, samalla kuin säädettiin
suojelus-tulleja. Ruotsissa ja Suomessa v. vapautettiin
1775, Ranskassa vallankumouksen aikana.
Vapaakauppajärjestelmän päästessä valtaan 1800-luvun
keskipalkoilla luovuttiin useissa maissa
suojelus-tulleista; myöhemmin ne kuitenkin jälleen on
useimmissa maissa otettu käytäntöön, ks. V i 1 j
a-tullit.
Myöhemmän ajan vapaan kansainvälisen v:n
edelläkävijänä voi pitää hansakaupunkien ja
Hollannin v:aa. Ne kuljettivat viljaa
Itämeren-maista (Puolasta ja Pohjois-Saksasta) ensin
Alankomaiden kauppakeskuksiin: Briiggeen,
Amsterdamiin, Antverpeniin, joista sitä edelleen
myytiin Espanjaan ja Italiaan. Amsterdam kehittyi
tämän v:n pääpaikaksi, ja siellä syntyi jo
1600-luvulla erityinen viljapörssi.
Kun vielä 19:nnen vuosisadan keskipaikoilla
useimmissa Euroopan maissa Englantia,
Hollantia ja eräitä Välimerenmaita lukuunottamatta
kunkin alueen vii jatarvetta tyydytti lähimmän
ympäristön tuotanto, on nyt Länsi- ja
Keski-Euroopan maiden muututtua yhä suuremmassa
määrässä teollisuusmaiksi ja väkiluvun niissä
suuresti lisäännyttyä asian laita toinen.
Kotimainen tuotanto ei enää riitä näiden maiden
lisääntynyttä kysyntää tyydyttämään, vaan
viljaa on tuotava myöskin kauempana olevista
maista. Kulkuneuvojen ja tietoliikenteen valtava
kehitys onkin tehnyt mahdolliseksi sen, että vii
jaa tuodaan Euroopan markkinoille ei ainoastaan
Venäjältä, Unkarista ja Balkanin maista, vaan
myöskin muista maanosista, Poli jois-Ameriikan
Yhdysvalloista, Argentiinasta, Intiasta,
Kanadasta, Siperiasta. Näin on kansainvälinen v.,
varsinkin vehnän kauppa, kehittynyt alaan
nähden laajimmaksi ja teknillisessä suhteessa
täy-dellisimmäksi kaupaksi. Tässä kaupassa voi
todellakin puhua maailmanmarkkinoista ja
maailmanhinnoista. Paikallisia hintoja ei määrää
paikallisten varastojen ja paikallisen tarpeen suuruus,
vaan koko maailmantuotaiiHon suhde koko
maail-niankysyntään. Nämä maailmanmarkkinat eivät
kuitenkaan enää ole keskittyneet yhteen
paikkaan. Amsterdam on jo aikoja sitten
menettänyt johtavan asemansa. V:n tärkeimpiä
keskuspaikkoja ovat nyt: tuontimaissa Lontoo,
Liverpool, Berliini, Pariisi, Antverpen, vientimaissa
Chicago, Duluth, San Francisco, Pietari, Odessa,
Budapest. V. 011 jo kauan ollut kokonaan yksi-
tyisen yritteliäisyyden varassa. Maailmansota 011
kuitenkin vaikeuttamalla kansainvälistä
tavaran-vaihtoa toistaiseksi tehnyt välttämättömäksi
palautumisen entisten aikojen
säännöittelyjärjes-telyyn, joka kuitenkin osaksi esiintyy toisissa
muodoissa. — Yksityinen v. on joko e f f e
k-tiivikauppaa tai s p e k u 1 a t s i o n i k a u
p-p a a. Edellinen asettaa tehtäväkseen siirtää
tuotantoalueiden ylijäämävarastot kulutusalueille ja
varastoonpanolla tasoittaa myöskin ajallisesti
varastojen ja tarpeen väliset vaihtelut. Se
kiinnittää huomionsa niihin viljamääriin, jotka ovat
käytettävissä määrätyssä paikassa tai määrättynä
aikana, ja samaten määrätyssä paikassa ja
määrättynä aikana esiintyvään tarpeeseen.
Speku-latsionikauppa sitä vastoin ei niin paljon välitä
määrätyn varaston ja tarpeen tasoittamisesta,
vaan pitää silmällä koko maailmaa ja ilmaisee
hinnanmuodostuksessa mielipiteensä siitä, missä
suhteessa maailmantuotanto ja maailmankulutus
kulloinkin ovat toisiinsa. Vilja on suuremmassa
määrässä kuin mikään muu tavara pörssitavaraa.
ja se voi esiintyä sellaisena, koska se voidaan
yhtenäistyttää laatunsa puolesta
(fungibilisee-rata). Nykyaikainen v. 011 suuresti vaikuttanut
sekä viljanhintojen vakaannuttamiseen että
maailmantiiotannon tarpeen mukaiseen tasaiseen
jakaantumiseen. Nälänhätä 011 säännöllisenä
rauhan aikana nyt melkein-mahdottomuus, koska
joka kuukausi joku maapallon osa antaa
ylijäämänsä markkinoille ja johtavat kauppapiirit joka
hetki saavat tietoja siitä, millainen asema on
kaikkialla maailmassa. [Naudö, ,,Die
Getreide-handelspolitik der europ. Staaten vom 13. bis
18. Jahrhundert"; Jurowski, „Der russisclie
Getreideexport, seine Entvvicklung und
Orgaui-sation" (1910) ; „Das Getreide im Weltverkehr",
herausgegeben vom K. K. Ackerbauministerium in
Wien; Ff idricliowicz, ,,Die Technik des
interna-tionalen Getreidehandels"; Ämark,
»Spannmäls-handel och spannmälspolitik i Sverige 1719-1830".]
J. F.
Viljakkala. 1. Kuuta, Turun ja Porin 1.,
Ikaalisten kihlak., Hämeenkyrön-Viljakkalau
nimismiesp.; kirkolle 35 km Siuron asemalta,
samoin Epilän pysäkiltä. Pinta-ala 203,s km2,
josta viljeltyä maata (1910) 3,059 ha (siinä
luvussa luonnonniityt 842 ha). Manttaalimäärä
241/4, talonsavuja 152, torpansavuja 100 ja muita
savuja 331 (1907). 2,705 as. (1915); 596
ruokakuntaa, joista maanviljelys pääelinkeinona
318:11a (1901). 345 hevosta, 1,395 nautaa (1914).
— Kansakouluja 3 (1917). — Teollisuuslaitoksia:
Pakarisaareii saha; Koiviston mylly;
Viljakkalan osuusmeijeri; Kyröskosken paperitehtaaseen
(Hammarin & Kumpp.) kuuluvia
teollisuuslaitoksia (Sonnun kylässä). -— Luonnonnähtävyyksiä:
Kurjen vuori, Koikeroisen järvi y. m. —
2. Seurakunta, konsistorillinen, Turun
arkkihiippak., Tyrvään rovastik.; kuuluu vielä
(1918) toistaiseksi kappelina Hämeenkyröön,
määrätty erotettavaksi omaksi khrakutinaksi sen.
päät. 6 p: Itä marrask. 1906, perustettu
saarna-huonekuntana 1641. Kirkko puusta, rak. 1841-42.
[J. Tengström, ,,Afhandling om. presterl.
tjenst-göringen och aflöningen uti Abo erkestift", II
(Tavastkyro & Viljakkala), Turku 1821; Yrjö
Koskinen, »Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä"
(Suomi-kirja 1851).] L. Il-nen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
