Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vilhelm ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1263
Wilhelmj—Viljakauppa
1264
jensäkin ankarasti, naitettiin vasten tahtoaan
1731 Bayreuthin rajakreivi Fredrikille; suosi
suuresti kirjallisuutta. Hänen jälkeensä jättämät,
ranskankieliset muistelmansa (pain. 1810), joissa
hän veljensä puolta pitäen kuvaa isäänsä
epäedullisesti, ovat ainakin osaksi epäluotettavat.
[Fester, ,,Die Bayreuther Schwester Friedrielis
des Grossen".]
Wilhelmj, August (1845-1908), saks.
viulu-taituri, Davidin oppilas. Suoritettuaan opintonsa
Leipzigin kouservatorissa 1861-64 W. läksi
konserttimatkoille enimpiin Euroopan maihin (m. m.
myös Helsinkiin) sekä 1878-82 maapallon ympäri,
Pohjois- ja Etelä-Ameriikkaan, Austraaliaan ja
Aasiaan. Sai professorin arvonimen 1871. Perusti
Biebrichiin ("Reinin varrelle) viulunsoiton
korkeakoulun, mikä yritys ei kuitenkaan menestynyt.
Toimi v:sta 1894 viuluopettajana Lontoon
Guild-hall-musiikkikoulussa. Julkaisi 1903 T osan
,,Suurta viuluoppijaksoa". W:n soitossa yhtyi
nerokas käsitys korkeaan taituruuteen. I. K.
Vilhelm Sabinalainen (myös: Vilhelm
M o d e n a 1 a i n e n), Sabinan kardinaalipiispa,
piti paavin legaattina 1248 Skenningessä
kirkolliskokouksen, jonka kautta Ruotsin kirkko
liitettiin entistä läheisemmin Roomaan. Vv. 1225-26
V. S. oli paavin legaattina käynyt Li;vin- ja
Vironmaalla näiden maiden kirkollisia oloja
järjestämässä. A. J. P-ä. (K. G.)
Vilhelmsdal. 1. Eräs kruunun säteri Lohjan
pitäjässä, myöhemmin yhdistetty Karilaisten
kartanoon. — 2. Maatila Iisalmen pitäjässä (suom.
Runni, ks. t.), terveyslähde ja hoitola.
Wilhelmshaven [-häfon], Preussille kuuluva,
Oldenburgin alueen ympäröimä kaupunki ja
sota-satama Jade-lalulen länsirannalla, Emsin-Jaden
kanavan päätekohdassa ja rautatien varrella;
35,044 as. (1910). Suuria konetehtaita,
laivaveis-tämö, kuivia ja uivia telakoita. Ensimäisen
Pohjanmeri-eskaaderin asemapaikka. —
Merikyl-pylä.
Wilhelmshöhe [-hoe] (ennen Weissenstein),
kunink. preussilainen huvilinna Hessen-Naseaussa,
4 km Kasselin kaupungista länteen,
Habichtvval-din itärinteellä. Suurenmoisia puistolaitteita,
joissa suihkukaivoja ja kuvapatsaita. Nykyisen
linnan (rak. 1701-98) (Oktogon) muodostaa 70
in:n pituinen, kupukattoinen keskiosa, johon
liittyy kaksi 54 m pitkää sivurakennusta. — W. oli
syyskuusta 1870 huhtikuuhun 1871 vangitun
keisari Napoleon III:xi asuinpaikkana. K-o ll-n.
Wilhem [vile’m], Guillaume L"o u i s, oik.
B o c q u i 1 1 o n (1781-1842), ransk.
musiikkipedagogi. Opiskeli 1801-03 Pariisin konservatorissa ja
toimi v:sta 1810 musiikinopettajana
Napoleon-lyseossa (ent. College Henri IV). Keksimäänsä
laulunopetusjärjestelmää W. käytti ensimältä
kokeeksi vain yksityisopetuksessaan, mutta sovitti
sen sitten myös kouluopetukseen. Tähän hän sai
tilaisuutta yhä laajemmissa piireissä, kunnes
nimitettiin Pariisin koulujen musiikkiopetuksen
yleistarkastajaksi. Perusti Orphäon-nimisen
mieskuoroliiton, johon liittyi kymmeniätuhansia
laulajia. Paitsi omia sävellyksiään (etenkin
B6ranger’n runoihin) W. julkaisi laajan
kuoro-laulukokoelman (Orphöon, 1837-40) sekä useita
laulunopetusoppaita. I. K.
Vilho, Oskar Vilhelm (1840-83),
näyttelijä, alkup. nimeltään Gröneqvist, syntyi
Kuhmalahdella, tuli ylioppilaaksi Hämeenlinnan
lukiosta 1863, tarjoutui ruots. teatteriin, opiskeli
Tukholman teatterikoulussa 1863-64, esiintyi
suomeksi ensi kerran 1865, suoritti yliopistossa
kameraalitutkinnon ja pääsi ylim.
kamarikirju-riksi senaattiin 1869. Kun suom. teatteri
perustettiin 1872, liittyi V. heti sen jäseneksi ja toimi
sen alijohtajana 7 v:n ajan seurueen kierrellessä
kaupungista kaupunkiin. V. esiintyi myös itse
näyttelijänä ja saavutti parhaat ennätyksensä
semmoisissa koomillisissa osissa kuin Sakeuksen.
Aapelin ja Topiaksen (Kiven kappaleissa), Jeppe
Niilonpojan sekä useissa Molieren komedioissa,
varsinkin „Saiturissa" (Harpagon). Hänen
traa-gillisista osistaan oli huomattavin piispa
Nikolauksen Ibsenin ,,Kuniukaanaluissa". Henkisellä
tarmollaan V. voitti ne esteet, mitkä vähäinen
vartalo, heikonlainen ääni ja kalvava rintatauti
hänen menestymiselleen asettivat. Hänen ’
luonteenkuvauksensa oli yksity iskohtaisesti tutkittua,
selväpiirteistä ja voimakasta. V:oa on sanottu
,,suom. näy t/teli jät äiteen perustajaksi"; suom.
teatterin perustamisessa hän oli K. Bergbomin
lähin mies. [Eliel Aspelin-Haapkylä, „Suom.
teatterin historia".] V. 1’.
Vilja, viljalajien (ks. t.) korjatut hedelmät.
Viljakainen, Kalle (1853-1913),
sanomalehtimies; tuli ylioppilaaksi 1872, toimitti v:sta 1880
Viipurissa ilmestyvää lehteä „Ilmarinen" ja
v:sta 1884 tamperelaista „Aamulehteä" v :een 1905.
V. oli v:sta 1894 Tampereen edustajana sääty
-valtiopäivillä ja sittemmin myös jäsenenä
yksi-kamarisessa eduskunnassa; otti myöskin
huomattavaa osaa kunnalliseen toimintaan ja
raittiustyöhön.
Viljakasvit ks. Viljalajit.
Viljakauppa. Sen johdosta, että vilja on
tärkein ravintoaine, 011 sen kauppa vanhimmista
ajoista asti ollut julkisen vallan puolelta
erityisen huomion, aikaisemmin tarkan järjestelynkin
alainen. Aina 1800-luvun keskipalkoille asti oli
maanviljelyksen ja kuljetusneuvojen
kehittymättömyyden tähden aina ja kaikkialla olemassa
nälänhädän uhka, joka aiheutti erikoisen
vilja-kauppapolitiikan leipäviljan saannin turvaami
seksi. Niinpä vanhan ajan Roomassa valtio itse
otti pitääksensä huolen kaupungin väestön vilja
tarpeen tyydyttämisestä. Keskiajan kaupungeissa
tämän asian järjestely niinikään oli tärkeänä
puolena niiden torikauppapolitiikkaa : ympäristön
maanviljelijät saivat myydä ylijäämänsä
ainoa.-taan kaupungin torilla: hintataksoilla,
välikau-pan kielloilla ynnä muilla määräyksillä koetel
tiin turvata kaupunkilaisten etua. Keskiajan
lopulla ja uuden ajan alussa syntyneet
kansallisvaltiot sekaantuivat samalla tapaa v:aan.
Merkantilistista talouspolitiikkaa noudattavat
hallitukset harrastivat etupäässä vientiteollisuuden
edistämistä, ja kun tähän nähden oli tärkeätä,
että tuotantokustannukset pysyivät alhaisina,
koetettiin viljan hinnat pitää huokeina. Sitä var
teu annettiin edelleen viljan vientikieltoja ja v.
pysytettiin tarkan valvonnan alaisena. V:n pakko
järjestely kehitettiin pisimmälle Ranskassa, missä
esim. Colberfin aikana 1669-83 annettiin 29
periaatteellista v.-asetusta. Tasaisen viljansaannin
ja tasaisten liintain turvaamiseksi perustettiin
monessa maassa julkisia makasiineja; hyvinä
vuosina niihin koottiin viljaa, jota huonon vuoden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
