Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Villavuona ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1291 VVillemiitti-
Willemiitti, valkea tai kellertävä
romboedri-nen kivennäinen, kokoomukseltaan
sinkkisili-kaatti, Zn2Si04. Om.-p. 4,i. Tavataan
sinkkimal-meissa Altenbergissä Aachenin luona sekä
Stir-Iingissä ja Franklinissä New Jerseyssä. P. E.
Willems, Jan Frans (1793-1846), belg.
kielentutkija ja runoilija, oli n. s. flaamilaisen
liikkeen (ks. Flaamilaiset)
varsinainen uranaukaisija ja johtaja. Hänen
tieteellisen työnsä ja kirjallisen toimintansa
päämääränä oli flaamilaisen kansallistunnon
herättäminen ja alankomaalaisen kirjakielen
levittäminen ja arvoon saattaminen sivistyneiden ja
rahvaan keskuudessa. Suoranaisesti on hän tätä
tehtävää edistänyt isänmaallisilla runoilla,
kirjoituksilla ja puheilla, mutta välillisesti myös siten,
että hänen kehoituksestaan monet kirjailijat
alankomaalaiskielisillä teoksillaan tekivät tämän
kirjakielen tunnetuksi. W. on julkaissut suuren
määrän keskialankomaalaisen kirjalHsuuden
tuotteita, jotka osaksi ovat ilmestyneet
erikoispainoksina. osaksi hänen aikakauskirjassaan ,,Belgisch
Museum" (1837-46). 77. S-liti.
Villena fvilje’na], Enriquede (1384-1434),
esp. kirjailija ja oppinut. Oli sukua sekä
Kastilian että Aragonian kuningashuoneille, toimi
jonkun aikaa Calatravan ritarikunnan
suurmestarina, omistautuen kuitenkin pääasiassa
kirjallisille ja tieteellisille harrastuksille. V. oli
harvinaisen monipuolinen tietomies ja omisti ajan
oloihin nähden suurenmoisen kirjakokoelman,
joka kuitenkin kuningas Juhana II :n käskystä
poltettiin, koska se muka sisälsi jumalatonta
kirjallisuutta. V. harrasti näet innokkaasti
alkemiaa ja astrologiaa, joutuen sen johdosta
taikurin maineeseen ja monien tarujen ja legendojen
keskipisteeksi. V. 1412 hän uudisti Barcelonassa
rappiolle joutuneen runoakatemian ,,Consistorio
de la gaya ciencia"; hän kirjoitti myöskin
teoksen trubaduurirunoudesta „Arte de trobar ’
(1414), josta kuitenkin on säilynyt vain
katkelmia. V:n painettuja teoksia ovat gastronominen
tutkielma ,.Arte cisoria" (1423, pain. 1766) ja
kertomus Herkilleen urotöistä ,,Los trabajos de
Hercules" (1417, pain. 1483). Käsikirjoituksina
ovat lisäksi säilyneet „Tratado de la consolaciön"
(1423), „E1 libro de la lepra", ..El libro del
adjamiento" (1425), ^Eneidin kuuden ensimäisen
laulun suorasanainen käännös sekä käännös
eräistä Danten „Divina commedia"n osista.
[Cotarelo, ,,Vida y obras de don E. de V."
(1896).] ’ E. W-s.
Villeneuve (vilnö’vj, Pierre Charles
Jean Baptiste Sylvestre (1763-1806),
ransk. amiraali; meni 1778 •sotalaivaston
palvelukseen ja tuli 1793 laivanpäälliköksi; oli 1798
mukana Abukirin taistelussa, niistä hänen
onnistui pelastaa laivansa. V. 1804 V. vara-amiraalina
johti Hanskan Välimeren-laivastoa; lokak. 20 p.
1805 hän Trafa^arin kohdalla ryhtyi
taistelemaan Nelsonin johtamaa engl. laivastoa vastaan,
mutta joutui tappiolle ja vangiksi. Päästyään
sotavankeudesta V. turhaan koetti saada
Napoleonia vakuutetuksi syyttömyydestään ja surmasi
sitten itsensä.
Villeroi [viirun’J. 1. Nicolas de N e u
f-ville, seigneur de V. (1543-1617), ransk.
valtiomies; kävi Henrik III:n hallitessa ministerinä
neuvotteluja hugenottien kanssa; oli Ilenrik IV :n
-Williamson 1292
ja Ludvig XIII:n aikana ulkoasiain johtajana:
jätti jälkeensä muistelmia: ,,M6moires d’4tat
depuis 1567 jusqu’en 1604", julkaistu 1622.
2. Frangois d e* N e u f v i 11 e, V:n herttua
(1643-1730), sotapäällikkö, edellisen pojanpojan
poika; tuli Pfalzin perintösodassa 1694 Ranskan
marsalkaksi, mutta kärsi sekä tässä että Espan
jan perimyssodassa tavallisesti tappioita saaden
soimanimen „suuri sotajoukkojen hävittäjä".
Siitä huolimatta Ludvig XIV suosi häntä
suuresti nihiittäen hänet testamentissaan valtio
ministeriksi, Ludvig XV :n kasvattajaksi ja hoi
hoojahallituksen jäseneksi. Ludvig XIV:n kuo
leman jälkeen hän oli myöskin regentin suosiossa,
mutta karkoitettiin 1722 juonittelujen johdosta
hovista, jonne kuitenkin jonkun ajan kuluttua
sai palata. J. F.
Villi, nimitys, jota Saksassa (saks. tvild) ja
joskus muuallakin (esim. ruots. vilde) käytetään
sellaisista eduskunnan jäsenistä, jotka eivät
lukeudu millinkään järjestettyyn puolueeseen.
Villi-aateli, nimitys, jota Jaakko Teitti (ks. t.)
1550-luvulla tekemässään valitusluettelossa käyt
tää niistä varsinaisen vapaasäildyn ulkopuolella
olevista henkilöistä, jotka tavoittelivat sen
etuoikeuksia. Siihen kuuluivat melkein kaikki
vähänkin huomattavammassa asemassa olevat
virkamiehet, aatelisiin naimisiin päässeet
talonpoikaispojat y. m.
Williams [ui’ljomz], Monier (1819-99».
engl. sanskritisti, v:sta 1860 sanskriitin professo
rina Oxfordissa, perusti tähän kaupunkiin „In
dian Institute"n Intiaa koskevien tieteellisten
opintojen keskusahjoksi. W. on m. m. julkaissut
.sanskriitin sanakirjan ja kieliopin. Teoksessaan
.Jndian uisdom" (1875, 4:s pain. 1893) hän on
antanut esityksen intialaisten uskonnollisesta,
filosofisesta ja eetillisestä elämästä. Hänen
muista lukuisista julkaisuistaan mainittakoon
vain: ..Indian epic poetrv" (1863), ,.Hinduism"
(1878), „Modern Tndia and the Indians" (1878).
.,Brahmanism and hinduism; religious thought
and life in India" (1883, 4:s pain. 1891),
„Bud-dhism in its connection \vith brahmanisni and
hinduism" (1889).
Williamsburg [ui’ljamzl)5g], useiden pienten
kaupunkien nimi Yhdysvalloissa. Tärkein niistä
Virginian länsiosassa, Richmondista kaakkoon
oleva, joka ennen vapaussotaa oli Englannin
siirtomaahallinnon paikkana ja sitten, v:een 1779.
Virginian pääkaupunkina. Toukok. 5 p. 1862
valloittivat sen Yhdysvaltojen joukot Mac Clella
nin johdol’a.
Williamson [ui’ljamsanj, Alexander W i 1
liam (1824-1904), engl. kemisti. Opiskeltuaan
m. m. Liebigin luona Giessenissä hän tuli 1855
professoriksi Lontoon University Collegeen, missä
virassa toimi v:een 1887. Vuosina 1850-60 hän
vaikutti suuresti orgaanisen kemian kehitykseen,
julkaisten tutkimuksia, joilla oli yleinen merkitys
ja pysyvä arvo. W:n tärkein työ oli sekä yksin
kertaisten että yhdistettyjen eetterien muodostu
inisen ja molekylirakenteen selvittely. Pitäen
vettä eetterein perustyyppinä kehitti W. tyyppi
teoriaa yleensä ja edisti täten monien muidenkin
orgaanisten yhdistysten molekylirakenteiden ja
varsinkin molekylisuuruuksien tuntemista. W:n
muut työt käsittelivät ketonien valmistusta
(happoklorideista ja sinkkialkyleista), yhdistys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
