Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Villavuona ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1289
Villavuona—’
Villemessant
1290
vinssissä. Madridista koilliseen. Sen luona
ranskalaiset Vendömen johdolla 10 p. jouluk.
1710 voittivat ratkaisevasti Starhembergin
johtamat liittoutuneet.
Villavuona on muinaissuomalaisten
uhrikie-lessä esiintyvä nimitys, jolla tarkoitetaan
keritsemätöntä lammasta. Useimpien kansojen
keskuudessa on ollut tapana käyttää, uhriteuraiksi
ainoastaan nuoria, koskemattomia eläimiä, s. o.
sellaisia, joista ihmiset eivät vielä ole mitenkään
hyötyneet. Tavallisesti jätettiin senvuoksi lammas
kin, joka alunpitäen oli uhriksi aiottu,
keritsemättä. U. Hbg.
Ville f vii], ransk., kaupunki.
Willebrand [-nt], Knut Felix von
(1814-93), vapaaherra, suom. lääkäri, lääket. lis.
ja toht. 1840 (väitöskirjalla „Om indikationerna
tili amputation"); toimittuaan m. m. meriväen
lääkärinä nimitettiin 1843 yliopistoon
sisätautiopin apulaiseksi, v:sta 1856 teoreettisen ja
käytännöllisen sisätautiopin professorina, otti
täysin-palvelleena virkaeron 1874. Jo 1863 W. oli
määrätty v. t:nä hoitamaan lääkintöhallituksen
yli-tirehtöörin virkaa, jossa toimessa hän oli
v:een 1890 asti. — Laajojen ulkomaisten
opinto-matkojeusa vaikutelmia hän sovellutti
kotimaassaan käytäntöön; niinpä alettiin hänen
toimestaan klinikoillamme säännölliset lämpömittaukset
ja maallemme säädettiin pakollinen rokotus.
W:n monista julkaisuista, jotka ilmestyivät
osittain koti- osittain ulkomaisissa aikakauskirjoissa,
mainittakoon vielä hänen professorinviran
saamista varten julkaisemansa tutkielma „Om
bety-delsen af smärtor i hjertgropen" (1856) sekä
lukuisat eri lääkeaineiden ominaisuuksia
käsittelevät tutkielmat kuten jodin lääkearvosta
vilu-’ taudissa, jodista tyfuskuumeen käsittelyssä, secale
oornutumin vaikutuksesta yleensä, tartarus
eme-ticuksen vaikutuksesta kuppataudissa y. m. Myös
silmätauteihin W. kiinnitti erikoista huomiota
julkaisten tältäkin lääketieteen erikoisalalta
tutkimuksia. — W:n toiminnasta lääkärien keskisen
elämän alalla mainittakoon, että hänen
esityksestään kokoontui ensimäinen Suomen yleinen
lääkärikokous Tampereelle 1866. Poikansa
muistoksi hän lahjoitti yhdessä puolisonsa kanssa
yliopistolle 1880 „Viktor von W:n
stipendirahaston", jonka korot annetaan lääkeopin ylioppilaalle
tai kandidaatille. Y. K.
Villefranche /vilfrä’s] (V. sur Saöne),
arrondissementin pääkaupunki Etelä-Ranskassa,
Rhönen departementissa, Saönen laaksossa,
rautatien varrella, 27 km Lyonista luoteeseen; 16,388
as. (1911). — Goottilainen kirkko (13:nnelta ja
14:nneltä vuosis.); kaupunginkirjasto, lyseo;
kauppakamari. Puuvilla- ja koneteollisuutta.
Karja- ja viinikauppaa.
Villehardouin /vilarduä’], Geoffroy de
(n. 1160-1213), ransk. kronikoitsija; oli
Cham-pagnen kreivin Thibaufn marsalkka. V. otti osaa
neljänteen ristiretkeen, joka päättyi 1204
Konstantinopolin valloitukseen ja latinalaisen
keisarikunnan perustamiseen. Hän esiintyi retken
aikana usein taitavana välittäjänä
ristiretkeläis-ten kesken puhjenneissa riidoissa; sai sittemmin
arvonimen „Romaanian marsalkka" ja
läänityk-seksi Messinopolis nimisen paikkakunnan, missä
hän näyttää kirjoittaneen kertomuksensa
Konstantinopolin valloituksesta: ,,La conquete de Cons-
tantiuople"; painettu ensi kerran 1585, paras jul
kaisu N. de Waillyn (1872 ja 1874).
[Sainte-Beuve ,,Causeries du luudi"; Debidour, ,,Les
chroniqueurs".] J. F.
Villele fvilä’l], Joseph (1773-1854), kreivi,
ransk. valtiomies; palveli ensin meriupseerina,
hankki sitten Bourbon-saarella itselleen suuren
omaisuuden. V. 1807 V. palasi Ranskaan, missä
1814 liittyi Bourboneihin; valittiin 1815
kamariin, missä hänestä pian tuli yksi äärimäisten
rojalistieu johtajia. V. 1820 hän tuli
salkuttomaksi ministeriksi, jouluk. 1821
raha-asiainminis-teriksi, syysk. 1822 sen ohessa pääministeriksi.
Viimemainitussa toimessa ollessaan V. m. m. ajoi
perille emigranteille myönnettävän suuren
korvauksen, pyhyydenloukkauslain y. m.
taantumuksellisia säännöksiä, mutta ei sittenkään voinut
tyydyttää hovin ja kiihkeimpien rojalistien vaa
timuksia. Tammik. 1828 V:n täytyi luopua;
hänet nimitettiin pääriksi, mutta pysytteli tämän
jälkeen syrjässä valtiollisesta elämästä. Hänen
muistelmansa „M6moires et correspondance" jul
kaistiin 1887-90. J. F.
Villemain [vilmä’], Abel Frangois
(1790-1870), ransk. kirjailija, tuli 20-vuotiaana
retoriikan professoriksi Pariisin
Charlemagne-lyseoon ja sittemmin normaalikouluun. Julkaisi
vv. 1827-30 pitämänsä luennot ,,Cours de
littera-ture frangaise" (1828-30; 2:nen pain. 1864.
6 nid.). Historioitsijana V. esiintyi teoksissaan
,,Histoire de Cromvvell" (2 nid., 1819) ja
,,Lasca-ris ou les grecs du XV siecle" (1825). Oli
edus-tajakamarissa v:sta 1829 lähtien ja nimitettiin
pääriksi 1832. Tältä ajalta on hänen julkaisunsa
,,Rapport sur 1’instruction secondaire" (1845).
Oli sittemmin opetusministerinä ja ajoi tässä
toimessa läpi jesuiittain karkoituksen. V:n 1848
jälkeen hän pysyi syrjässä poliittisesta elämästä,
toimien Akatemian sihteerinä kuolemaansa
saakka. V:n tuotannosta mainittakoon
„Souve-nirs contemporains d’histoire et de littörature"
(1853), „fitudes de littörature ancienne et
ötran-göre" (1846), ,,Tableau d’61oquence chrötienne au
IV siöcle" (1846), „Histoire de Grggoire VII"
(2 nid., 1873). [Nicolas, ,,V., ses opinions
reli-gieuses et ses variations" (1844); Mirecourt.
„V." (1858); Dubut, „Notice sur V." (1875).]
(E. W-s.)
Willemer, Marianne von (1784-1860),
syntyisin Jung, laulajatar ja tanssijatar,
tunnettu suhteestaan Goetheen. W. tuli Mainin
Frankfurtiin 1798, esiintyen laulajattarena
näyttämöllä ja huvitilaisuuksissa. Meni 1814
naimisiin pankkiirin ja teatterinjohtajan, Jacob von
W:n, kanssa. Sam. v. tutustui ja ihastui Goethe
häneen ikuistaen hänet Suleikana ,,Westöstlieher
Diwan"issa, jonka muutamat runot lienevät
alkujaan W:n kirjoittamia. [Stein, „Goetlies
Brief-\vechsel mit M. v. W." (1908).]
ViHemessant /vilmesä’], Hippolyte
Cartier de (1812-79), ransk. sanomalehtimies.
Tuli Pariisiin 1839, esiintyen följetonikirjailijana
salanimellä Louise de Saint-Loup. Julkaisi
v:sta 1854 „Figaro"ta, ensin kahdesti viikossa
ilmestyvänä aikakauslehtenä, sittemmin v:sta
1865 päivälehtenä. Elämänvaiheitaan V. on
kuvannut 6-nidoksisessa teoksessaan „MGmoires
d’un journaliste" (1867-78). [Faucon, „H. de V.,
par un tömoin de sa vie" (1879).] (E. W-8.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
