Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viron kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1353
Viron kieli ja kirjallisuus
1354
Historiallisen kertomuksen kansanomaisimmista
edustajista mainittakoon Ed. B o r n h ö h e
(Brunberg) ja A. Saal, edellinen
tosipohjai-sempi ja realistisempi, jälkimäinen pateettisempi
ja seikkailuihin mieltyneempi. Isänmaallisesta
paatoksesta vapaalla, vaatimattomalla novellilla,
arkioloisella rahvaanelämän ja pikkupiirteisellä
vir. maiseman kuvauksella on vain aniharva
edustaja. Näistä on mainittava vain A. K i t
z-l> e r g ja Juhan Lii vv sekä J. M ä n d m e t s.
Näytelmärunous on virolaisessa kirjallisuudessa
erittäin heikosti edustettuna. Näytelmätaidetta
virolaiset ovat innokkaasti suosineet, mutta
taiteellisen johdon ja hyvän kansallisen näyttämön
puutteessa se ei päässyt kohoamaan
seuranäytelmän tasoa korkeammalle eikä myöskään ollut
omiaan antamaan virikettä draamalle. Vasta
viime aikoina on sekä Tarttoon että Tallinnaan
saatu taiteellisia tarkoitusperiä vakavasti
tavoittelevat näyttämöt (ks. alempaa).
Johtavina henkinä v. k :®sa ja
sanomalehdistössä olivat vuosisadan lopulla riitaveljet K. A.
Hermann ja A. G r e n z s t e i n, jotka
kokeilivat mitä erilaisimmilla kirjallisuuden aloilla
luomatta tuskin millään alalla mitään täydellistä,
lie edustavat sitä a viitonta mahtisanailua ja
tuntuvaa selkärangattomuutta, joka oli
ominainen 1880-luvun jälkeiselle polvelle ja joka ei
kyennyt vastustamaan yhä yltyvän
venäläis-tyttämistyön pakkotoimenpiteitä ja sen
tuottamia kiusauksia. Kansan voima näytti
murtuneen, itseluottamuksen puute toi mukanaan
mielenmasennuksen ja resignatsionin, jotka
painoivat leimansa kirjallisuuteenkin.
Alakuloisuus, haaveilu, eleginen hentomielisyys ja valitus
valtaa noiden murheen päivien parhaatkin
lyyrikot : Anna Haavan ja K. E. Söötin.
Vanhemmat runoilijat, jotka vielä joskus
kansallisen romantiikan hengessä koettivat virittää
ontolta kajahtavan huudon: eläköön Vironmaa!,
vajosivat yhä alemmas arkipäiväisyyteen, ja
heidän tuotantonsa hälveni pitkäveteiseksi
opetus-runoksi tai mahtipontiseksi sanahelinäksi.
Vuosisadan lopulla siis vir. kirjallisuus, vailla ilmaa
ja valoa ja ankaran sensuurin mielivallan arinoille
annettuna, ei osoita omistavansa mielenhehkua
eikä intohimoa taistellakseen kansallisen
olemassaolon ja uuden ajan asettamien vaatimusten
puolesta. [A. Ahlqvist, ,,Viron nykyisemmästä
kirjallisuudesta" (1855, Suomi I, 15); K. A.
Hermann, ,,Eesti kirjanduse ajalugu" (1898).
Ylläolevan esityksen pohjana on ollut: Gustav Suits,
,,Die estnische Literatur" (1908, ,.Die Kultur der
Gegenvvart" I,»).]
Uusin aika. Kaikesta Venäjän
tsaari-valtaisesta sorrosta huolimatta osoittautui
Viron kansan vastustuskyky 1890-luvulla
mustimman taantumuksenkin aikana kumminkin sikäli
elinvoimaiseksi, että vir. kansallistunnon
uudestaelvyttäjien W. Reimanin (k. 1917) ja
J. Tönissonin tehostama taistelu
venäläistyttä-mistä ja sen vir. kannattajia vastaan johti
virolaisen rappiosuunnan täydelliseen tappioon.
Uuden taloudellis-sosiaalisen nousukauden
murtautuessa vanhan pakkovaltiojärjestelmän oloihin
ponnahtivat myöskin Viron kansan kahlehditut
elämänvoimat vuosisadan vaihteessa esille
tarmokkaammin kuin koskaan ennen. Alkaa Viron
.sivistyselämän porvarillisten kanta-ainesten aineel-
linen vaurastuminen, yhteiskunnallinen järjes
täytyminen ja valistustyö — Tartossa J.
Tönissonin toimittaman ,,Postimees" lehden kansallisen
romantiikan uudestaankimaltavien tunnustähtien
alla, Tallinnassa K. Pätsin perustaman
,,Teata-jan" taloudellisen rea.’ismin ja perinpohjaisten
yhteiskunnallisten uudistusten vaatimuksen
merkeissä. Alkaa myös Viron köyhälistön liike
yhtyen Venäjän vallankumouksen valtaväylään
(ensimäinen vir. työväenleliti „Uudised").
Viron kirjallisen uudestasyntymisen
lähtökohtana eivät enään ole isänmaallisuus ja
kansallisuus, vaikka Viron kirjallisuuden seuran
(,.Eesti kirjanduse selts") uudestaperustamisesta
1907 meidän onkin kiittäminen pääasiallisesti
vanhan katsantokannan miehiä. V. k:n
uusimman kukoistuskauden edelläkävijänä on
tasasuun-nassa uusien yhteiskunnallisten liikkeiden keralla
varttunut realistinen, kriitillinen ja kapinallinen
luomishenki. Ed. Wilde (s. 1864), kyliättyään
1880- ja 1890-luvulla joukon kevyitä
humoristisia kertomuksia ja perhepakinoita, oli jo vanhan
vuosisadan maatamatavina loppuvuosina alkanut
hakeutua syvemmälle elämän karuun
todellisuuteen („Kiilma’e maale", 1896). Uuden vuosisadan
alussa hän käy täysin tietoisesti käsiksi suuriin
ja vakaviin sosiaalisiin aiheisiin kirjoittaessaan
sarjan Zolan tapaisia, Viron kansallisen
heräämisen edellisiin kansanliikkeisiin nojautuvia
romaaneja kuten „Mahtra söda" (1902) ja „Prolivet
Maltswet"(1906). Samaan aikaan kuin Wilde
kääntyi käsittelemään virolaista joukkopsykologiaa
Viron yhteiskiu>tahistorial’isten kulissien
puitteissa, esiintyi myöskin alkeiskoulunopettaja
Ernst Peterson baltilais-saksalaisten ja
virolaisten maalaispomojen vitsojana ynnä
kauppala-pikkuporvariston tuntijana. Hänen jo hiukan
himmentyneen tendenssikirjailijamaineen parhaita
todistuskappaleita on kumousperäinen satiirinen
kertomus „Rahvavalgustaja" (1905).
Rinnan vir. sivistyneen kansankerroksen
lisääntymisen ja jakautumisen kanssa risteytyy Viron
sivistyselämässä saksalainen, venäläinen,
suomalainen, standinaavilainen ja viimeksi
romaani-lainen vaikutus. Teknillistieteellisen
tuotantotavan työntäessä tieltään vanhoja perintätapoja
Viron maanviljelystaloudessa. hakee uusia suuntia
ja ajan kehityksen tasalla olevia ilmaisumuotoja
myöskin takapajulle jäänyt vir. kirjallisuus.
Täten kohtaa meitä ensimäisten
vallankumousvuosien paikkeilla myöskin „Noor-Eestin"
länsieurooppalaisen kulttuurin ilmakehään pyrkivä
kirjaUistaiteellinen liike. ,.Noor-Eesti" nimisen
kirjailijaliiton ja kustannusyhtiön pani 1905
alulle joukko kirjallisen ja kielellisen ..myrskyn
ja kiihkon" miehiä, joihin liittyi myöskin
kuvaamataiteilijoita. säveltäjiä, yhteiskunnallisten
uudistusten harrastajia. Tämän etupäässä esteetti
siä uudistustarkoitusperiä tavoittelevan ryhmän
runoilijoista mainittakoon Gustav Suits
(s. 1883, runokokoelmat „Elu tuli", ..Tuulemaa")
ja W il lem Gr iin thai (s. 1886, ..Laulud",
„Kauged rannad"), joiden esiintymiselle vir.
taiderunoudessa arvostelu on antanut käänteentekevän
merkityksen: Viron seisahdusajan uinuttavan
yksitoikkoiset runomitat ja -aiheet sanotuin Isuitsin
särkeneen uusilla rohkeilla poljennoillaan,
kirkkailla soinnuillaan, niukkojen runojensa
yhteiskunnallisen ja yksilöllisen äänilaji! täyteläisil ä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
