Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viron säveltaide - Virpavitsat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1375
myös toimi säveltäjänä, säveltäen suuren joukon
kansanomaisia kuorolauluja, johti kuoroja, oli
laulujuhlissa pääjohtajana, vieläpä toimitti
v:sta, 1885 alkaen vir. inusiikkilehteä ,,Laulu- ja
mänguleht". Hermann on m. m. säveltänyt
tunnetun „Eestlane olen". Muita Hermannin
tapaisia sävelniekkoja, jotka eivät olleet varsinaisia
ammattimiehiä, olivat esim. A. Kunileid, F.
Sae-belman ja A. Thomson.
Virolaisten ensimäkien korkeamman
kon-servatorikouluutuksen saanut ammattimuusikko
oli urkuri Johannes Kappel
(1855-1906), joka opiskeli Pietarin konservatorissa,
urkusoitto-opettajanaau Louis Homilius (k. 1906).
Kappel, joka myös toimi kuoronjohtajana, on
säveltänyt yksin- ja kuorolauluja, joista
jälkimäisistä mendelssohnilaisen jälkikauden
tyyliin tehty tunnelmallinen ,,Öhtul" on tunnettu.
Aikajärjestyksessä seuraava on Aleksander
Läte (s. 1859), joka on opiskellut Dresdenin
konservatorissa Draeseken johdolla. Läte on
kirjoittanut loistavantekoisia lauluja, mieskuoroja
(ilmestyneet eri julkaisuna 1906) sekä
orkesteri-ja kamarimusiikkia. Läten mieskuorot ovat
jotenkin saksalaisia säveliltään (vaikka
sanoiltaan virolaisia), eräänlaista omintakeisuutta
etsiskelevään liedertafeltyyliin. Virolaisten ehkä
miehevimmän, raikkaan, isänmaallisaiheisen
,,Meeste-laulun" tekijä on nainen, Tartossa
musiikinopettajana ja kuoronjohtajana toimiva
Miina Hermann (s. 1861), hänkin Pietarin
konservatorin oppilaita, samoinkuin myös
tallinnalainen urkuri ja kuoronjohtaja
Konstantin T ii r n p u (s. 1865), joka myös on
opiskellut Berliinissä Wilhelm Bergerin johdolla. Tiirnpu
on säveltänyt yksin- ja kuorolauluja, jälkimäiset
saksalaiseen kvartettityyliin ja henkeen tehtyjä.
Huomatuiinpaan asemaan kohonnut vir.
musiikkimies on Berliinin musiikkikorkeakoulun
professori Rudolf Tobias (1873-1918), joka on
kirjoittanut oratorioita („Jonas", „Säälpool
Jordanit"), keskeneräiseksi jääneen „Kalevipoeg"
oopperan, ,,Caprice rapsodique"n orkesterille,
piano-, urku- ja kamarimusiikkisävellyksiä sekä
kuoroja ja yksinlauluja. Myös Artur Kapp
(s. 1878), Rimskij-Korsakovin ja Ljadovin
oppilas, on jo 15 v. ollut vaikuttavassa asemassa
ulkomailla, nim. Astrakaanin musiikkiopiston
johtajana. Kapp on säveltänyt m. m. kantaatin
..Päikesele" ja orkesteriteoksia (m. m.
fantasia"). Suurten muotojen käyttäjiä on vielä
M i h k e 1 L ii d i g (s. 1880), nykyään Tallinnan
Jaanikirkon urkuri, joka m. m. on säveltänyt
,,Lembitu" nimisen sinfonisen runoelman.
Omin-takeisimpia ja huomattavimpia vir. sävelniekkoja
on Ma rt Saar (s. 1882), jolla näkyy olevan
aistia kansansävelmistäkin valita käsiteltävikseen
musikaalisesti mielenkiintoisimpia. Saar on myös
säveltänyt piano- ja orkesterikappaleita. Vir.
säveltäjien nuorimpaan ryhmään kuuluvat vielä:
Peeter S ii da (s. 1883), ,,Vaneinuisen"
sinfoniaorkesterin johtaja Tartossa (säveltänyt m. m.
pianosonaatin) ; Artur L e m b a (s. 1885),
samalla huomattava pianisti, toiminut myös
opettajana Pietarin konservatorissa; Kyrillus
Kreek (s. 1889), joka on sävellellyt
kuorolauluja. Virolaisista laulajista mainittakoon: Aino
Tamm, Paula Brehm, Matilde Liidig-Sinkel,
Lud-milla Hellat Lemba, Ella Masing-Griinberg, Iler-
1376
mina Hellat, Maria Mieler, Nina Rosenberg.
L. Abram-Jakobsohn, Helmi Einer, Amanda
Rebane, Paula Puusepp-Neumann, Leenart
Neumann, Bernhard Hanson. Pianisteja ovat:
Theodor Lemba, Artur Lemba, Linda Perna, Helene
Mehrfeldt, Erika Franz ja vihdoin »johtajia:
K. Tiirnpu, A. Kapp, O. Hermann, M. Liidig,
A. II. Wirkhaus, R. Kull („Estonian"
teatteri-ja sinfoniaorkesteri), A. Topman („Estonian"
musiikkiosasto), I. Aavik (,,Vanemuisen"
sinfoniaorkesteri), I. Simm („Vanemuisen" teatteri),
Adolf Helder, L. Neumann („Eesti helikunstiseltsi
koor") ja K. Kreek.
Tämän yhteydessä huomautettakoon, että
laulujuhl a-aate Suomeen on tullut Virosta,
jossa laulujuhlat (ks. t.) pitkinä sortovuosina
ovat muodostaneet yhdistävän, elähdyttävän
kansallisen voimanlähteen. Ensimäinen vir.
laulujuhla pidettiin 1869, seuraava 1879 (senjälkeen
tiheämmin). [H. Klemetti, ,,Katsaus Viron
säveltaiteeseen", Uusi Suomi 1919, n :o 35.] H. K.
Virpavitsat ks. Virpominen.
Virpi, suutarin pikilanka, pitkä säie.
Virpiompelu, ompelumenettely, jossa pitkä säie
(virpi) vedetään vaatteen läpi pujottamalla
neulaa useampia kertoja ylös ja alas läpi vaatteen,
joten kuvat syntyvät melkein samaan tapaan
kuin kutoessa. U. T. S.
Virpominen on Karjalassa käytetty
karjan-siunaamismeno. Palmusunnuntai-aattona 1.
„virpo-lauantaina" paimenet keräävät virpavitsoja, s. o.
pajunoksia, joilla lyödään tai pirskoitetaan vettii
karjan selkään. Täten uskotaan elukkain
puhdistuvan kaikesta saastutuksesta. Kuten virpa sana
(= ven. verba = pajunoksa) on itse toimituskin
saatu veuäläisiltä, joiden kirkollisiin menoihin se
läheisesti liittyy. U. Ilbg.
Virran jako järjestelmä ks.
Sähkövirran-jako j ä r j estelmät.
Virrankatkaisija ks. Neefin ratas, I
n-duktsionikone ja S ä h k ö merkin
anto-laitteet (soittokello).
Virrankokooja ks. Kollektori.
Viirankääntäjä 1. kommutaattori (lat.
commutä/re = muuttaa, vaihtaa), virran suunnan
muuttaja sähkökoneissa. Rakenteeltaan aivan
samanlainen kuin kollektori (ks. t.).
Induktorikier-teissä syntyvät induktsionivirrat ovat
vaihtovirtoja, jotka esim. kaksinapaisen koneen induktorissa
muuttavat suuntansa kaksi kertaa joka
pyörähdykselle. V. kääntää kuitenkin virran suunnan siten,
että sillä liukuvien harjojen kautta saamme ulko-
Kuva 1.
Virpavitsat—Virrankääntäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
