Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Virranmittaaja ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1377
Virranmittaaja—Virsi
1378
johtoon aina samaan suuntaan kulkevan
tasavirran. Induktorikierteen päät on silloin yhdistetty
kahteen vastakkaiseen v.-levyyn, ja harjat on
siten asetettava, että ne vaihtuvat levyltä toiselle
samassa silmänräpäyksessä, kuin virta
induktori-kierteessä muuttaa suuntansa. Nykyaikaiset
induktorit kierretään kuitenkin siten, että virta
kääntämättä kollektorin kautta saadaan
tasavirtana ulkojohtoon, joten v:ää ei enää oikeastaan
käytetä. — V:ksi nimitetään myös yleensä
laitteita, joilla virran suunta voidaan
kädenkäänteessä muuttaa, mikä usein tulee kysymykseen
varsinkin kokeita tehdessä. Tavallisimmat ovat
Pohlin ja F o u c a u 1 t’n v:t. Pohlin v:n
(gvrotroopin) rakenne selviää kuvasta 1. A on
puu- tai paraffiinipohja, jossa on kuusi
elohopealla täytettyä kupposta. Haarukka Iqo
keski-mäinen osa q on lasia ja sen kolinihaaraiset päät
metallia. Haarukka on kuvassa nähtävästä
asennosta helposti keikahdutettavissa keskimäisten
piikkien I ja o varassa nojaamaan piikkineen m
ja p kupposiin g ja f. Metallilanka i yhdistää
kupposet c ja f, lanka h kupposet g ja d. Jos nyt
Kuva 2.
pariston positiivinen napa yhdistetään puristimen
avulla kupposen b ja negatiivinen napa e :n kanssa,
niin kulkee virta tietä ilkcif, edelleen langan r
(ynnä siihen kuuluvien kojeiden) läpi nuolen
suunnassa, sieltä ghdnoe myöten negatiiviseen napaan.
Haarukan tultua käännetyksi toiselle kyljelleen on
sähkövirran tie b:stä jnlien, nuolen vastaisessa
suunnassa r:n läpi fpoe myöten negatiiviseen
napaan. Langassa r on siis virran suunta
käännetty. — Foucaulfn v:n esittää kuva 2. Siinä
on akselinsa ympäri pyöritettävä
sarvikumisilin-teri c siihen liittyvine käyrine metallipaloineen
e ja d. Jälkimäiset ovat johtavassa yhteydessä
kaksiosaisen metalliakselin kanssa, e toisen ja
d toisen osan kanssa. V :ää pyöritettäessä
joutuvat metallipalat vuoron perään pystyvieterien l
ja k kanssa johtavaan yhteyteen. Virta kulkee
jf:stä akselin toisen puolen läpi elirlikd myöten
akselin toisen puolikkaan kautta f:ään. Kun
silinteriä pyöritetään 180°, on virran suunta langassa
r päinvastainen. — Foucaulfn v:ää käytetään
varsinkin induktsionikoneiden yhteydessä.
I. K-nen <£ 17. S:n.
Virranmittaaja. 1. Veden virtailunopeuden
mit.tauskoje ks. H y d r o m e t r i. — 2. Sähkö-v.
ks. Sähköopilliset mittauskojeet.
44. X. Painettu 19.
Virransulkija ks. Virrankatkaisija.
Virransynnyttäjä ks. 11 e o m o o 11 o r i.
Virrantasaaja ks. Reostaatti.
Virrantiheys 1. sähkövirrantiheys,
sähkövirranvoimakkuus niveau-pinnan (ks. S ä
li-köpotentsiaali) kutakin pintayksikköä
kohti.
Virranvoimakkuus (sähkövirranvoimakkuus),
sähköjohdon minkä läpileikkauksen kautta tahansa
1 sekunnissa virrannut sälikömäärä. Samoinkuin
vettä pumputessa vesiputkea myöten sen joka
poikkileikkauksesta virtaa sama vesimäärä
sekunnissa, riippumatta siitä, kuinka laaja putki siinä
kohdassa on, samoin myös sähköjohdon jokaisen
läpileikkauksen kautta täytyy virrata sekunnissa
sama sälikömäärä. V. on siis johdon joka paikassa
sama. V :ta mitataan ampöreissä 1.
sellaisella v:lla, joka aikaansaa 1 coulombin suuruisen
sähkömäärän virtaamisen jokaisen
läpileikkauksen kautta 1 sekunnissa (ks. Ampöre). vrt.
myös O h m i n 1 a k i. U. S :n.
Virrat ks. Virtain pitäjä.
Wirsen [-£’-], Carl David af (1842-1912),
ruots. runoilija ja arvostelija, tuli yliopp. 1860,
teki 1866-67 opintomatkan Ranskaan, julkaisi
1868 väitöskirjan „Studier rörande reformerna
inom den franska vitterheten under sextonde oeh
sjuttonde seklet" ja tuli kirjallisuushistorian
dosentiksi Upsalaan. V. 1870 hänet nimitettiin
ruotsin ja latinan kielen lehtoriksi saman
kaupungin yläalkeiskouluun. Teki 1871-72 matkan
Italiaan, toimi sittemmin jonkun aikaa
luennoitsijana Gööteporissa ja valittiin 1879
Ruotsin akatemiaan, jonka pysyväksi sihteeriksi
tuli 1884. W. esiintyi runoilijana jo
ylioppilas-aikanaan, julkaisten 1863 „Sänger och
berättel-ser af nio signaturer". Hänen myöhemmästä
tuotannostaan mainittakoon ,,Dikter" (1876),
„Nya dikter" (1880), „Frän Bethlehem tili
Golgata" (1882), „Sänger och bilder" (1884), „Vid
juletid" (1887), „I lifvets vär" (1888),
„Vinter-grönt" (1890), „Toner och sägner" (1893),
,,Under furor och cypresser" (1896), „Andliga
sänger" (1898), „Visor, romanser och ballader
samt andra dikter" (1899). W:n runous on
muotokaunista ja yleväsävyistä, hän kuvailee
mielellään romanttisia luonnontunnelmia;
myöhemmin pääsee uskonnollinen ja mietiskelevä
piirre etualalle. Useimmiten hän antaa
runoilleen tendenssiluonteen. Tämä puoli esiintyy
myöskin hänen arvostelevassa tuotannossaan,
joka esiintyy varsinkin „Värt land" lehdessä
ja jossa hän taistelee jyrkästi uudenaikaisia
taide- ja kirjallisuuspyrkimyksiä vastaan.
Näitä arvosteluja on ilmestynyt 1901 kirjassa
,,Kritiker". Erikoisesti huomattavia ovat W:n
kirjoittamat elämäkerrat, joita hän on
julkaissut akatemian aktoissa Böttigeristä, J. G.
Oxen-stiernasta, B. von Beskowista, Franzenista ja
Nicanderista (myöhemmin ilmestyneet yhtenä
teoksena „Lefnadsteckningar", 1901).
[Heiden-stam, „Inträdestal" (Svenska akad.
förhandlin-gar XXIV, 1886); Vetterlund, „Skissblad om
poeter" (1901); Böök, „Essayer och kritiker"
(1913).] E. W-s.
Virsi on uskonnollinen runo, jota yhteisesti
veisataan kristillisen seurakunnan
jumalanpalveluksissa sekä yksityisissä
jumalanpalvelustoimi-tuksissa, kuten kasteessa, vihkimisissä, hautauk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
