Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vogulien mytologia - Vogulin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1431
Vogulin kieli ja kirjallisuus
1432
Veriuhri. Poro iskettynä hangella, sen kohdalla riippuu
puusta uhriliinoja. Uhraajat rukoilevat. Sosva,
Sar-tynjan kirkonkylä.
saajan ja tilaisuuden mukaan joko
veriuhreja (poro, hevonen, härkä, lehmä, kukko),
esineuhreja (turkiksia, kangasta,
puku-esineitä, nuolia, lusikka, kattila, tinasta valettuja
kaloja, rahaa y. m.) tai ruoka- ja
juoma-uhreja. Määräaikaisia uhreja ei oikeastaan
ole, vaan enimmäkseen uhri toimitetaan jonkun
aiheen sattuessa, esim. syntymän ja vaimonoton
yhteydessä, sairauden- ja kuolemantapauksissa,
pyyntikauden alkaessa, karhunpeijaisissa, noidan
määräyksestä, tai aivan aiheettakin, milloin
kansaa koolle sattuu. Uhria annettaissa tehdään
kumarruksia ja luetaan u h r i r u k o u s, jossa
uhraaja tuomastaan lahjasta huomauttaen esittää
haltialle pyyntönsä. — Jos haltia uhreista
huolimatta ei anna apuansa uhraajalle, voi hän tältä
saada osakseen sangen törkeätä sättimistä. Haltia
silloin suuttuu ja vetoaa Maailmaa katsovaan
mieheen, joka asianhaarain mukaan joko antaa
sättijän haltialle vaivattavaksi tai riistää
haltialta uhrin. (Jos Maailmaa katsovaa miestä
itseään on loukattu, niin hän vetoaa äitiinsä,
Knltas’-eukkoon.) Uhria ei aina telidäkkään
umpimähkään. Usein tyydytään (esim.
sairau-dentapauksissa) vain uhrilupa ukseen, joka
täytetään ainoastaan, jos apu saadaan (veriuhria
luvattaessa leikataan tuohesta pieni uhrieläimen
kuva ja sidotaan uhriliinan kulmaan).
Kuten ostjaakkien, niin myös vogulien
uskonnollisissa toimituksissa on noita sangen tärkeä
henkilö. Hän on välittäjä ihmisten ja
henkimaailman välillä, joka saattaen itsensä
hurmos-tilaan syömällä kärpässieniä, noitarummulla,
kanteleella tai kulkusella, hankkii kysyjälle tiedon
taudin ja huonon pyyntionnen syystä ja
parannuskeinosta, kadonneesta esineestä j. n. e. Arpoen
kirveellä, pyssyllä, tuliraudalla y. m. hän voi myös
ennustaa tulevia asioita. Mutta noita voi myös
aikaansaada ihmisille vahinkoa, tuottaa taudin
ja kuolemankin toimittamalla sitä varten uhrin
Maailmaa katsovalle miehelle tai muulle mahtavalle
suosijalleen. Noidanlahjat antaa, Sosvan
vogulien käsityksen mukaan, Maailmaa katsova
mies. Asianomainen henkilö tällöin yhtäkkiä
kaatuu tiedottomana maahan ja saa tässä tilassa
nähdä kaikki haltiat, samalla hänelle ilman muuta
selviää noidan tehtävät. Etelävogulit kuitenkin
väittävät, että noidantaidon voi hankkia itselleen
erityisellä menettelyllä, samoinkuin myös voi
eräillä tempuilla siirtää noidanlahjat vainajalta
itselleen, ks. Vogulin kieli ja
kirjallisuus, Vogulit, Ostjaakkien
mytologia.
[Kirjallisuutta: Aug. Ahlqvist, „Unter Wogulen
und Ostjaken" (1885) ; M. A. Castren,
„Föreläs-ningar i finsk mytologi" (1853) ; Gluskov,
„Tser-dynin vogulit" (ven., Etnogr. Obozr. XLV), X. L.
Gondatti, „Karhun palvelus luoteis-Sipcrian
vierasheimoisilla" (ven., Moskovan luonnon- ja
kansatieteellisen seuran „Izvestija" XLVIII, 2),
sama, „Mansien pakanallisten uskomusten jälkiä"
(ven., sam. paik.) ; N. Haruzin, „Karhuvala ja
karhunkunnioituksen totemistiset perusteet
ost-jaakeilla ja voguleilla" (ven., 1898, Etnogr.
Obozr.), P. Hunfalvy, „A vogul föld es n6p"
(„Vogulien maa ja kansa", 1864), P. Infantjev,
„Uralilaista majavaa tavoittamassa" (ven., 1894,
Vjestnik Jevropy), sama, „Matkustus
metsäihmi*-ten luo" (ven., 1898) ; A. Kannisto, ,,Vogulien
näy-telmätaiteesta" (1907, Valvoja); J. Krohn,
„Suo-men suvun pakanallinen jumalanpalvelus" (1894);
B. Munkäesi, „Vogul nepköltösi gyiijtemeny",
ITI, Bevezetes" (,,Kokoelma vogulilaista
kansanrunoutta", I II, Johdanto", 1892), sama, „t?ber
die heidnische Religion der Wogulen" (1893,
Ethnol. Mitteil. aus Ungarn, III) ; K. Nosilov,
,,Vogulien luona" (ven., 1904), G. Novitskij,
„Lyhyt kuvaus ostjaakkikansasta" (ven., kirj.
n. v. 1715, julk. 1884) ; J. G. Ostroumov,
„Vogulit-mansit" (ven., 1904, Materialy po izutseniju
Permskago kraja) ; H. Paasonen, „t?ber die
urspriingliehen seelenvorstellungen bei den
fin-nisch-ugrischen völkern" (1909, Suom.-ugr.
seuran aikakausk. XXVI) ; U. T. Sirelius,
„Ostjak-kien ja vogulien hautaustavoista ja heidän
käsityksestään elämästä kuoleman jälkeen" (1902-03,
Suomen Museo) ; M. Waronen, „Vainajainpalvelus
muinaisilla suomalaisilla" (1898); K. F.
Karjalainen, „Jugralaisten uskonto" (1918).] A. K.
Vogulin kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
V. k., vogulien (ks. t.) puhuma
suomalaisugrilaiseen kielikuntaan kuuluva kieli, lähintä
sukua ostjaakin ja unkarin kielille, joiden
kanssa se muodostaa n. s. ugrilaisen
kieliryhmän. Harva ja hajallinen asutus laajalla
alueella sekä vähäinen kanssakäyminen verraten
läheistenkin asuma-alojen kesken, osaksi myös eri
tahoilta tulleet vieraat vaikutukset ovat tehneet,
että v. k. on jakaantunut lukuisiin sangen suuresti
toisistaan eroaviin murteisiin. Päämurteet
ovat.: eteläinen murre Tavda-joella
(alamurteita Janytskovan, Tsaiidyrin ja Gorodokin
murteet), 2) itäinen murre Kondnn
jokialueella (alamurteita ala-, keski- ja ylä Kondam.
3) länsi m urre Pelymka- ja Vogilsk-jokien
alueilla sekä Lozjvan ala- ja keski juoksulla
(alamurteita Pelymkan, pohjois- ja etelii-Vagilskin
sekä ala- ja keski-Lozjvan), ja 4) pohjoinen
m urre Lozjvan ja Pelymkan latvoilla,
Sosva-joella sekä Obilla Sosvan laskun tienoilla
(alamurteita ylä-Lozjvan ja Sosvan murteet).
A. Kanniston keräämien tietojen mukaan oli
vogulintaitoisia eri murrealueilla vv. 1901-06
eteläisellä 325, itäisellä 1,991, läntisellä 243 ja
pohjoisella n. 2,500 henkeä. Eniten erikoistunut
on eteläinen murre, jonka suhde muihin
murteisiin keskinäisen ymmärrettävyyden kannalta on
tuskin lähempi kuin suonien viroon. Eroa ilme-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
