Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vogulin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1431
Vogulin kieli ja kirjallisuus
1432
nee sekä äänneasussa että taivutuksessa ja myös
sanastossa. Suuria eroavaisuuksia on varsinkin
vokalismissa, osittain senvuoksi, että se
etelä-murteessa monin kohdin on säilynyt
alkuperäi-semmällä kannalla kuin muissa murteissa (niinpä
ou säilynyt alkuperäinen ä ja e, jotka muissa
murteissa ovat muuttuneet takavokaaleiksi tai
labiaalidiftongeiksi). Etelämurteessa on korko
joko ensimäisellä tai toisella tavulla, muissa taas
yleensä sidottu ensi tavuun. Kaksikko on
etelä-murteesta miltei jäljettömiin kadonnut, kun se
taas muissa murteissa on säilynyt. Toisten
murteiden preesens-futuurimuodolla on etelämurteessa
ainoastaan futuurin merkitys ja preesensinä
käytetään erästä johdannaista. Muista päämurteista
ovat toisiaan likinnä itäinen ja läntinen.
V. k. on osittain säilyttänyt vanhan erotuksen
etu- ja takavokaalisten sanain välillä siten, että
eräät taivutus- ja johtopäätteet murteittain ovat
etu- tai takavokaalisia sen mukaan, ovatko
liittyneinä etu- vai takavokaalisiin vartaloihin (esim.
nitäl = vaimoton, mutta komtai - miehetön).
Ikivanhoihin äännesuhteisiin näkyvät niinikään
perustuvan sekä v. k:n lukuisat
paradigmaattisesti esiintyvät vokaalivaihtelut että myös sen
murteidenväliset monikirjavat vokaalien
vastaa-vaisuussuhteet. — Nominien taivutus on
rikasmuotoista. Kaasuksia on 4-6, eri määrä eri
murteissa. On myös omistusliitteinen taivutus,
kuten suomessa, mutta kuu eri omistusliitteillä
ilmaistaan paitsi omistajan persoonaa yksikössä,
kaksikossa ja monikossa, samalla myös
omistettujen esineiden määrää niinikään kolmessa
luvussa, on suomen 6:ta muotoa vastaan v. k:ssä
kokonaista 27 muotoa. Komparatiivi ja
superlatiivi ilmaistaan yleensä syntaktisin keinoin;
murteittain on kuitenkin olemassa myös erityinen
komparatiivi-, mutta ei superlatiivimuotoa. Vielä
rikasmuotoisempaa kuin nominin on verbin
taivutus. Moduksia on indikatiivi (jossa
tempukset preesens-futuuri, resp. preesens ja
futuuri), konditsionaali ja imperatiivi.
Taivutuksessa erotetaan subjektikonjugatsioni, jota
käytetään, jos verbi on objektiton tai
epämääräisellä objektilla varustettu, sekä
objektikonju-gatsioni, jota käytetään, jos objekti on määrätty.
Objektikonjugatsionin muodot ilmaisevat, paitsi
tekijän persoonaa kolmessa luvussa, samalla myös,
onko objektina olevia esineitä yksi, kaksi vai
monta. Täten on siis subjekti- ja
objektikonju-gatsionimuotoja kokonaista 36 suomen 6 :ta
muotoa vastaan. Imperatiivi muodostetaan siten, että
nominaaliset possessiivisuffiksit liitetään verbin
vartaloon; merkillinen seikka on, että
imperatiivilla on yksikön l:nenkin persoona. Jos
koettaisimme suomeksi mukailla v. k:n imperatiivia,
saisimme esim. verbistä mennä seuraavat
muodot : meneni (= kunpa menisin! kysymyslauseessa
= pitääkö minun mennä?), menesi (= mene!),
menensä (= menköön !), menemme (= menkäämme!),
menenne {- menkää!), menensä (= menkööt!).
V. k:ssä on persoonallinen passiivi, jonka pääte
vastaa suomen johtopäätettä -pii-vu-; se
tavataan monista intransitiiviverbeistäkin; niinpä
sellainen väittämä kuin ,,minun luokseni tultiiu"
ilmaistaan tällaisella, tulemista merkitsevän
verbin passiivimuodolla. Lauseopin alalta
olkoon mainittu, että adjektiivi attribuuttina käy
pääsanansa edellä eikä taivu, mutta muuten tai-
puu, ja että objekti on joko päätteetön,
nomina-tiivimuotoinen, tai päätteellinen,
akkusatiivi-muotoinen, sen mukaan, kuuluuko predikaatti
subjekti- vai objektikonjugatsioniin.
Vogulimaiden syrjäisestä asemasta huolimatta
ei v. k., varsinkaan sen sanasto, ole säästynyt
vierailta vaikutuksilta. Sellaisia on
varmaan tullut ostjaakkien kielestä, joiden
välittömässä naapuruudessa vogulit luultavasti
aina ovat eläneet. Näiden kielten läheisen
sukulaisuuden vuoksi on kyllä usein vaikea päättää,
johtuuko jonkun sanan yhtäläisyys molemmissa
kielissä alkusukulaisuudesta vai lainasta ja
kumpi jälkimäisessä tapauksessa on toiselleen
lainannut. Kuitenkin on tutkimus jo ehtinyt
osoittaa v. k:stä useita varmoja ostjaakkilaisia
lainoja. Samojedin kielen vaikutus v. k:een
näyttää rajoittuneen tämän pohjoismurteeseen,
jossa samojedilaisia lainasanoja toistaiseksi on
tavattu n. 30. Merkitykseltään ne miltei kaikki
tavalla tai toisella liittyvät poronhoitoon.
Syrjäänistä saatuja lainasanoja (yhteensä
n. 110) on v. k:n kaikissa murteissa, enimmän
(n. 100) näitäkin pohjoismurteessa, kuten on
luonnollista, kuu syrjäänien tärkein kauppatie
Obille vanhastaan on kulkenut pohjoisten
voguli-alueiden halki ja näille maille myöhempinä
aikoina on muodostunut kukoistavia
syrjääuiläi-siä siirtoloitakin. Merkityksensä puolesta
syrjää-niläiset lainasanat ovat sangen vaihtelevia
edustaen karjanhoitoa, maanviljelystä, asuntoa,
kotitaloutta, käsiteollisuutta, kulkuneuvoja, ravintoa,
pukua, ihmisruumista, mytologiaa j. n. e.
Tataarien vuosisatoja kestänyt naapuruus ja
osittainen isännyys ei myöskään ole mennyt
jättämättä syviä jälkiä vogulien kieleen. Kaikkiaan
on tataarilaisia lainasanoja v. k:stä tavattu
paljon yli 300, ja ne kuvastavat miltei kaikkia
ihmiselämän aloja. Huomattava seikka on, että
suuri joukko venäläisperäisiäkin sanoja on
v. k:een tullut tataarin välityksellä.
Voimakkaimpana tataarilainen vaikutus esiintyy
etelä-vogulissa (n. 250 lainasanaa) — tällä alueella
ou pari alkuaan vogulilaista kylää täydellisesti
tataarilaistunutkin —; mutta kaikissa murteissa
se on melkoinen (vähin pohjoismurteessa, n. 50
lainasanaa). Mutta vielä tataarilaistakin
vaikutusta voimakkaampi ja monipuolisempi on ollut
venäjän kielen vaikutus, joka yhä jatkuu ja
joka monin paikoin v. k:tä uhkaa täydellisellä
häviöllä. Pisimmälle 011 kielen venäläistyminen
ehtinyt länsi- ja eteläalueella; parhaiten säilynyt
on pohjoisalue.
Vogulien keskuudessa ovat
kielitutkimuksia harjoittaneet 111. m. Antal Reguly (1843),
August Ahlqvist (1858, 1877 ja 1880), Bernfit
Munkäcsi (1888) ja Artturi Kannisto (1901-06).
Ensimäiset kieliopilliset tiedot v. k:stä antoi
Ahlqvist 1858 parissa matkakirjeessään
(julkaistut nimellä ,,Eine kurze Naehricht liber das
YVogulische", Mölanges Russes III). V. 1890
ilmestyi Ahlqvistin „tJber die Kulturwörter der
obiseh-ugrischen Sprachen" (Suom.-ugr. seuran
aikakauskirja VIII), mutta vasta tekijänsä
kuoltua ,,Wogulisches Wörterverzeichnis" (1891) ja
,,Wogulische Spraclitexte nebst Entvvurf einer
wogulischen Grammatik" (1894, Yrjö Wichmannin
julkaisemana). Reguly ei ennättänyt itse saada
julkisuuteen mitään v. k:n tutkimustensa tulok-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
