Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vogulin kieli ja kirjallisuus - Vogulit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1437
Vogulit
1438
Vogulilainen kanteleen („dombran") soittaja Kondalla.
satukaan, kerta kaikkiaan määrättyyn muotoonsa
kiteytynyt; pysyväistä on vain sisällyksen
pääjuoni sekä eräät perinnäiset sanontatavat, kuvat
ja epiteetit, mutta muuten sanamuoto on
kokonaan laulajan kulloinkin itse sovitettavissa.
Toiselta puolen taas satukin käyttää laulun
kaunis-tuskeinoja, rytmiä, kertoa ja alkusointua. Rytmi
on yleensä trokeinen, mutta säkeiden tavumäärä
vaihtelee. Kerto, jota vogulilainen laulu
käyttää, on sanakertoa: jälkisäkeessä toistuvat
kaikki esisäkeen sanat yhtä tai paria lukematta.
Harvinaisempaa kuin kerto 011 alkusointu.
Vogulien kansanrunoutta 011 ensimäisenä
kerännyt Reguly. Hänen keräelmistään julkaisi
Hun-falvy tutkimuksissaan ,,Egy vogul monda" ja
,,A vogul föld 6s n6p" muutaman näytteen, mutta
suurin osa niistä jäi suljetuksi aarteeksi, kunnes
Munkäcsi’n matkallaan 1888 onnistui ne selvittää.
Nämä sekä Munkäcsi’n omat erittäin laajat ja
arvokkaat keräelmät ovat ilmestyneet neljänä
osana nimellä „Vogul nepköltösi gyiijtemöny"
(,,Kokoelma vogulilaista kansanrunoutta"). Muista
vogulien kansanrunoutta koskevista kirjoituksista
mainittakoon: N. L. Gondatti, „Karhun palvelus
koillis-Siperian vierasheimoisilla" (ven.,
Moskovan luonnon- ja kansatieteellisen seuran
,,Izvestija" XLVIII, 2) ; A. Kannisto, „Vogulien
Läy-telmätaiteesta" (Valvoja 1907, sama saksaksi
Finn.-iigr. Forseh. VII), sama, „Beiträge zur
kenntnis der wogulischen folklore und
dialekten-kunde" (1908, Finn.-ugr. Forseh. VIII), ks. myös
Vogulit, Vogulien mytologia, O s
t-jaakin kieli, Ostjaakkien
kansanrunous. A. K.
Vogulit (vog. mend’s’i, mäns’i) kuuluvat
suo-malais-ugrilaisten kansain ugrilaiseen haaraan
muodostaen ostjaakkien kanssa n. s.
obin-ugrilai-sen ryhmän.
Leveneminen ja lukumäärä. V.
asuvat nykyään kaikki Uralin itäpuolella, nim.
Toboljskin kuvernementissa Obilla n. 366
henkeä, Sosvalla 1,832, Kondalla 1,991, Tavdalla 325,
Pelymkalla 117, Vagilskissa 64, Lozjvalla 43,
sekä Permin kuvernementissa Lozjvalla 148,
yhteensä n. 4,886 henkeä (vv. 1901-06); vogulin
kieltä taitamattomia sellaisissa vogulikylissä,
joissa venäläistyminen ei vielä ollut täydellinen,
oli Toboljskin kuvernementissa Kondalla 70,
Tavdalla 255, Pelymkalla 30, Vagilskissa 27,
Lozjvalla 74, Permin kuvernementissa Lozjvalla
12, yhteensä 468 henkeä. Aikaisemmin v:n
asuma-ala on ulottunut paljon lännempään. Vielä
n. 70 vuotta takaperin asui v:eja Petsoran
latvoilla ja venäläistyneitä vogulikyliä on tänä
päivänäkin Permin läänissä paitsi Verhoturjen myös
Tserdynin (Ust-UIs), Kungurin (Babenki ja
Koptsik), Krasnoufimskin (Klenovskoje, Talitsa.
Morozova, Oljhova, Nakarjakova ja Krasnojarsk)
ja Irbitin (Krasnoje ja Iljensk) piirikunnissa.
Sitävastoin Obilla (Kunovatin, Kotskin,
Podgor-najan ja Obdorskin volosteissa) vogulilainen
asutus, joka etenkin Ljapinin alueelta jatkuvasta
siirtolaisuudesta yhä laajenee, on verraten
myöhäistä. V:n aikaisemmista asuinsijoista ,ks.
lisäksi J u g r a.
Antropologiansa ja luonteensa,
samoinkuin kielensä ja kulttuurinsakin puolesta
v. ovat ostjaakkien läheisiä sukulaisia. Tyyppi on
Gondatti’n mukaan säilynyt pulitaimpana
Uralilla; idempänä, lähellä Obia, siinä havaitaan
jälkiä sekaantumisesta ost jaakkeihin, pohjoisessa,
Jäämeren puolella, samojedeihin. Tavdan v:ssa
Sosvan voguleja veronkantokokouksessa Njaksimvol’in
kirkonkylässä.
taas näyttää olevan sangen paljon tataarilaista
verta. Antropologisia mittauksia on suoritettu
Permin, Sosvan ja Ljapinin vogulialueilla yhteensä
noin 88 henkilöstä. Niiden mukaan on keskipituus
Permin alueella 154 cm, jalkojen keskipituus
89,43 cm, rinnan ympärysmitta 91,68 cm;
pääkallon indeksi 77,s cm; tukan viiri musta,
tumma, tumman- tai heleänruskea tai vaalea;
silmien väri usein harmaa, harvemmin sininen,
ruskea tai vaaleanruskea. Keskipituus on Sosvalla
157 ja Ljapinilla 156,» cm, jalkojen pituus
Sosvalla 73,5, Ljapinilla 74,1 cm, pääkallon
indeksi Sosvalla 78,36, Ljapinilla 78.22 cm; tukan
väri prosenteissa Sosvalla: vaaleita 2,70,
ruskeita 21,62, tummia 75,68, Ljapinilla vaaleita 0,
ruskeita 13,16, tummia 86,34; silmien väri
prosenteissa Sosvalla: vaaleita 2,70, sekavärisiä 21,62,
tummia 75,68, Ljapinilla vaaleita 0, sekavärisiä
23,68, tummia 76,32. Tavdan v:t ovat muita v:eja
huomattavasti kookkaampia.
Puku. Tähänkin nähden pitää miltei
yksityiskohtia myöten paikkansa se, mitä on sanottu
ostjaakeista. Pohjoisten v:n talvi-, osittain
kesä-pukukin on taljainen, eteläisten kankaasta
ommeltu. Naisten nokkoskankaiset paitaleningit
koristettiin ennen rikkaalla ompelukirjauksella;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
