Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vogulit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1437
Vogulit
1439
Tuohinen kesäteltta Sosvalla.
Ylälozjvalaisen poronhoitajan leiri talvikotineen.
viitoissa oli runsaasti tinaheloja; kaula- ja
rinta-koristeet tehtiin erivärisistä helmistä.
Pohjoisalueella pitävät nuoret miehetkin palmikkoja.
Tatuoimista havaitaan pohjoisvoguleilla
samoissa ruumiinosissa kuin ostjaakeillakin.
Rakennusten kehitys on samanlainen
kuin ostjaakeilla. Erikoista mainitsemista
ansaitsevat naisten „pikkutuvat", pienet hirsipirtit tai
keilakodat, joissa naiset viettävät synnytys-,
lapsivuode- ja kuukautisten ajan. Tavallisimmin
tähän tarkoitukseen kuitenkin käytetään vanhaa
ränstynyttä asuintupaa, jonka perhe on
hylännyt rakennettuaan uuden. Etelässä, jossa
maanviljelystäkin harjoitetaan ja pidetään karjaa, on
myös riihiä (Tavdalla), navettoja (etupäässä
lampaita, mutta myös lehmiä varten) ja eräänlaisia
karja-aitauksia (etupäässä hevosia, mutta myös
lehmiä varten).
Soittimia on kolmea laatua: luinen
„liuuli-harppu", 5-kielinen ,,dombra" ja 9-kielinen
,,kurki" 1. „joutsen" (ks. Ostjaakit).
Tekniikka, elinkeinot ja
asutuksen luonne ovat samanlaiset kuin ostjaakeilla.
Pääasiallisimpana toimeentulon lähteenä ovat
kalastus ja metsästys. Poronhoitoa harjoittavat
vain Sosvan ja ylä-Lozjvan vogulit, jotka
lähettävät porolaumansa kesäksi Uralille (v. 1903 oli
poroja v:lla kaikkiaan n. 4,000). Maanviljelys on
pääelinkeinona Tavdalla, jossa kasvatetaan ruista,
ohraa, kauraa ja vehnää. Kondalla, Pelymkalla,
Vagilskissa ja ala-Lozjvalla viljanviljelys
nykyään rajoittuu muutamiin harvoihin kyliin,
Talvitupa ylä-Lozjvalla. Vasemmalla leivinuuni.
Kondan voguli metsälle menossa.
mutta 011 ennen ollut yleisempää. Tavallisimpia
viljelyskasveja ovat peruna ja nauris, joita, paitsi
mainituilla seuduilla, viljellään myös
keski-Lozjvalla, sekä pellava ja hamppu, joita
erityisesti Pelymkalla viljellään joka kylässä. Sosvan
ja ylä-Lozjvan v:lla ei ole minkäänlaista
maanviljelystä. Hevosia pitävät ala-Sosvankin v.;
Kondalla ja etenkin Tavdalla niitä on runsaasti;
sitävastoin lehmiä ja lampaita on vähän, Sosvan
ja ylä-Lozjvan v:lla ei lainkaan. Sikoja pidetään
oikeastaan vain Tavdalla. Tuntuvana
tulolähteenä ovat hyvinä vuosina paikoitellen
sembra-männyn pähkinät (varsinkin Vagilskissa ja
ala-Lozjvalla) ja puolukat (etenkin ala-Ivondalla).
11 u o k a. V. ovat lihansyöjiä. Paitsi
peuran, hirven, naudan, hevosen ja metsälintujen
kelpaa ravinnoksi myös karhun, jäniksen ja
oravan, vieläpä hätätilassa saukon ja soopelin liha.
Heinäkuussa leikataan poroilta kernaasti niiden
keskenkasvuiset sarvet, jotka suurella
nautinnolla syödään. Lämmintä verta juodaan
semmoisenaan ja pehmeät lihaosat syödään kernaasti
raakana. Sianlihaa ei yleensä syödä muualla
kuin Tavdalla. Kala, myös raaka, on suurimman
osan vuotta tärkeimpänä ravintona.
Kasviravinnosta mainittakoon jälttä ja vehkan (CaUa
palustris) juurakko.
K 111 k u- ja k u 1 j e t u s n e u v o t ovat samat
kuin ostjaakeilla. Poroa käytetään vetojuhtana
Uralilla, ylä- ja keski-Sosvan alueella ja
ylä-Lozjvalla, muualla hevosta. Sosvalla tilapäisesti
myös koiria.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
