Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voikukka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1447
Voimakenttä—Voimansiirto
1448
ku in edellämainitut n. s. komponentit 1. o s
a-voimat yhteensä. Resultantin etsimistä
sanotaan komponenttien yhdistämiseksi.
Komponenttien vaikuttaessa samaa suoraa myöten on
niiden resultantti = komponenttien summa, jos ne
vaikuttavat kaikki samannepäin, muissa
tapauksissa saadaan resultantin suuruus siten, että
samannepäin vaikuttavat voimat lasketaan yhteen
ja suuremmasta summasta vähennetään pienempi.
Resultautin suunta on suurempaan summaan
kuuluvien komponenttien suunta. Kahden samaan
pisteeseen vaikuttavan ja kulman keskenänsä
muodostavan voiman resultanttia (diagonaali- 1.
lävistäjävoimaa) esittää sekä
suuruudelleen että suunnalleen vaikutuspisteestä
lähtevä lävistäjä siinä suunnikkaassa, jonka sivut
esittävät mainittuja voimia. Siten esim. AC (kuva
1) on komponenttien AB ja AD resultantti.
Suunnikasta AliCD sanotaan
voimain-suunnikkaaksi. Samoin kuin kahden tai useamman
voiman sijasta voidaan käyttää yhtä ainoata voimaa,
saattaa päinvastoin yhden voiman tilalle asettaa
kaksi tai useampia voimia, joiden yhteisvaikutus
on sama kuin alkuperäisen voiman teho.
Jälkimäistä menettelyä sanotaan voimain
erottamiseksi komponentteihin. Jos esim. edellytetään
voimaa AC alkuperäiseksi, niin voidaan sen sijalle
ottaa voimat AB ja AD. Voimain erottaminen ei
ole kuten voimain yhdistäminen täysimääräinen.
Onpa esim. mahdollista piirtää äärettömän monta
suunnikasta, joilla on määrätyn suuruinen
lävistäjä. Komponentteihin saattaa sentähden liittää
lisäehtoja. Niinpä joko komponenttien suunta voi
olla tietty, tai niiden suuruudet, tai toisen
komponentin suuruus ja suunta. — Kahteen kiinteästi
toisiinsa yhdistettyyn pisteeseen (kuten jähmeän
kappaleen kahteen pisteeseen) vaikuttavat voimat
AD ja BE (kuva 2) voidaan yhdistää, jos ne
siirretään voimain suuntaviivojen leikkauspisteeseen
C. Resultantin CL suuntaviivan jokaisella
pisteellä on se ominaisuus, että komponenttien
staattiset momentit (ks. Momentti) siihen
pisteeseen nähden ovat yhtäsuuret. Yhdensuuntaisista
voimista voidaan johtaa samanlainen sääntö,
vaikkei niiden suuntaviivat leikkaakkaan toisiaan.
Siinä tapauksessa on kuitenkin resultantin
määräämisestä toisiakin erikoissääntöjä olemassa. Jos
r.äet komponentit K ja L (kuva 3) ovat suoraan
yhdensuuntaiset (vrt. K ö y s i k u 1 m i o), on
resultantin R suunta sama kuin näiden ja sen
suuruus = komponenttien summa.. Resultantin
suuntaviivan ja komponenttien vaikutuspisteiden
yhdistysjanan AC leikkauspiste B sijaitsee niin,
että K. AB - L. BC. Vastakkaissuuntaisten
voimien K ja L (ks. kuvaa 4) resultantti R on =
komponenttien ero ja sen suunta suuremman
voiman suunta. Resultantin suuntaviiva leikkaa
komponenttien vaikutuspisteiden yhdistysviivan
jatkoa isomman voiman puolella pisteessä C niin,
että K. AC = L. BC. Kahdella
vastakkaissuuntaisella, ylitäsuurella voimalla ei ole mitään
resultanttia. Sellaiset voimat muodostavat
voimaparin. Voimapari pyrkii kiertämään
kappaletta, johonka se vaikuttaa, kunnes voimain
suuntaviivat muodostavat suoran
vaikutuspisteiden yhdistyssuoran kanssa. — Useamman kuin
kahden voiman resultantti saadaan (paitsi alussa
mainituissa tapauksissa) siten, että ensin yhdistetään
kaksi voimaa, sitten näiden resultantti ja kolmas
voima j. n. e. Yhdensuuntaisten voimain
resultantin vaikutuspistettä sanotaan näiden
keskipisteeksi.— Edellä esitetyt säännöt v. y:stä
ja e:sta pitävät paikkansa liikkeisiin, nopeuksiin
ja kiihtvväisyyksiinkin nähden. V. S:n.
Voimakenttä ks. Sähkökenttä ja
Magnetismi.
Voimakone ks. Moottori.
Voimanmittaaja ks. Dynamometri.
Voimanmittari, voimanmittaaja, ks.
Dynamometri.
Voimansiirto. V :oa käytetään suuressa
määrin teollisuudessa, sekä jaettaessa voimaa
(oikeammin työmäärää 1. työtarmoa) teollisuuslaitoksien
käyttökoneesta eri työkoneisiin, että siirrettäessä
sitä pitempiä matkoja paikasta toiseen.
Tehdaslaitoksissa voima yleensä siirretään moottorista
hihnoilla tai köysillä käyttöakseliin, ja siitä
taasen hihnoilla eri työkoneisiin. Pitempiä matkoja
siirrettäessä käytetään siirtämiseen
rautalanka-köysiä, painevettä, paineilmaa tai sähköä.
Siirto-akselilla (transmissioniakselilla) ei voi siirtää
voimaa pitkiä matkoja laakerien kitka kun
pienentää siirretyn tarmon määrää niin, että
laskujen mukaan kahden km:n johdon päässä jo
koko tarmo on kulunut, joten ei jää mitään
käytettäväksi. — Köysijohtoja käytettiin ennen
jokseenkin yleisesti, vaikka tarmon häviö
niissäkin on verraten suuri; 5 km:n siirtomatkalla
lasketaan n. 40% hävinneen, 10 km:n matkalla
yli 60 %. — Painevedellä voidaan siirtää voimaa
verraten pitkiä matkoja, jopa 30 km.
Voima-asemalla silloin on pumppu, joka työntää veden
johtoa pitkin käyttöasemille; jotta tiiliä asemalla
työkoneet voisivat toimia riippumatta toisistaan
sekä voima-aseman pumpusta, ei pumppu työnnä
painevettä suoraan näihin työkoneisiin, vaan
johonkin nesteakkumulaattoriin 1. kokoojaan,
josta se tarpeen mukaan otetaan. Jos
käyttö-asemalla tarvittava paine on verraten pieni,
2-5 ilmakehää, aikaansaadaan tämä painamalla
veden korkeammalla olevaan altaaseen, jolloin
aina 10 m:n korkeudenero suunnilleen vastaa
yhden ilmakehän painetta. Kun korkeampaa
painetta halutaan, käytetään avonaisen altaan
asemasta nesteakkumulaattoria, minkä muodostaa
pystyputki, jonka yläpään sulkee ohjattujen
painojen kuormittama mäntä: haluttu paine saadaan
lisäämällä tai vähentämällä männän kuormitusta.
Painevesi-v :ssa häviää kitkan vaikutuksesta —
mikä on melkein sama eri välimatkoillakin, kun
johtoputkien avaruus valitaan suhteelliseksi
välimatkan pituuteen — keskimäärin n. puolet
voima-aseman työtarmosta. — Kun paineilmaa
käytetään v.-välineenä, tarvitaan voima-asemalla
puristuskone (kompressori) ja puristeilma sitten
johdetaan putkissa käyttöpaikkoihin. Tällöin on
huomattava, että puristettaessa ilma tuntuvasti
kuumenee. Jos esim. 1 m3 yhden ilmakehän
paineista ja 20° C lämpöistä ilmaa puristetaan,
muuttuvat ti’avuus ja lämpötila siten, että 2
ilmakehän paineeseen puristettaessa tilavuus on
0,oi m3 ja lämpötila 85°, 5 ilmakehän
vastaavat arvot 0.j2 m3 ja 195°, 8 ilmakehän vast.
0.23 m3 ja 258°. Ilma tavallisesti puristetaan
useissa erisuurissa silintereissä peräkkäin, mikä
on edullisempi kuin puristaminen samassa
silinterissä määräpaineeseen asti; ilman suuri
lämpeneminen on vesijäähdytyksellä tehtävä vahingot-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
