Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voipaala ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1461
Voipaala—Voiteluhoito
1462
(s. 1869), historiantutkija, talousmaantieteillä,
yhteiskunnallinen toimimies; yliopp. 1886, fil. lis.
1893, pohjoismaiden historian dosenttina v:sta
1903, suom. kauppakorkeakoulun
talousmaantieteen ja taloushistorian opettajana v:sta 1912,
senaatin kulkulaitostoimituskunnan päällikkönä
maalisk.-syysk. 1917, ylimääräinen professori v :sta
1918. V. on innokkaasti ottanut osaa
kansanvalistus- ja raittiustyöhön sekä
työväenrientoi-hin; oli 1907-12 Kansanvalistusseuran sihteerinä.
Teoksia: „Suomen maantiet Ruotsin vallan
aikana" (1893), „Tampereen historia" (IIII,
1903-10), „Suomen talousmaantieto" (1905),
Suomalaisia keskiajan tutkimuksia" (1912),
„Suo-men karjalaisen heimon historia" (1915), y. m.;
julkaissut sitä paitsi useita helppotajuisia
teoksia ja kirjoitelmia, m. m. ,,Sosialidemokratian
vuosisata" (1906-09), „Työ ja tuotanto" (1918).
Voipaala (ruots. Jsliannisberg), kartano
Sääksmäen pitäjässä, lähellä kirkkoa, 29 km Lempäälän
asemalta, 12 km Kuurilan asemalta,
laivaliikeyh-teydessä Hämeenlinnan kanssa. V. on rustisäteri
ja on nykyisin 4 tilan yhtymänä suuruudeltaan
3 1/s manttaalia, 1,200 ha. — V. on ikivanha
kartano; jo 1340 mainitaan siitä Sääksmäen
kirkkoherran Henricus Hartmanin toimittamassa
panna-kirjassa. 1500-luvulla V. oli Stjernkors-suvun
hallussa; 1626 Kustaa II Aadolf lah joitti V :n
muo-nitusmestari Pietari Olavinpojalle, jonka poika ja
pojanpojat (aatel. Rutenhjelm) pitivät tilaa
hallussaan. Seuraavalla vuosis. on isäntinä
Ignatius-ja Voivalenius-sukuisia henkilöitä, kunnes tila
1785 naimisen kautta siirtyi Hannu Henrik
Gri-penbergille. Tämän pojat Odert ja Sebastian
pitivät sitä hallussaan v:een 1842, ja on se
senjälkeen vaihtanut ahkerasti omistajia, kuuluen
m. m. Nervander-, Costiander-, Willgren- ja
Nord-ling-suvuille. Nyk. omistaja V. Nieminen. —
Odert Gripenberg perusti tilalle
kadetti-alkeisopis-ton (lopetettu 1823), kun taas toinen veli,
Sebastian perusti sinne sokeritehtaan ja viljeli
huomattavassa määrin sokerijuurikasta. E. C-g.
Voistio (ruots. Voistis 1. Hagagdrd), kartano
Hollolan pitäjässä, 14 km Järvelän asemalta, 22
km Lahden kaupungista. V. on rustholli,
suuruudeltaan 3 V24 manttaalia. Se on aikanaan
kuulunut m. m. Ugglan, Sederholmin, Palmfeltin,
Heisi ngiuksen ja Paasosen suvuille sekä
Hypoteekkiyhdistykselle. Nyk. omistaja leskirouva Fanny
Finne. V:n päärakennus on n. 100 vuoden
ikäinen. E. C-g.
Voit Ifoit], Karl von (1831-1908), tunnettu
saks. fysiologi, v:sta 1860 professorina
Miinehe-nissä; on tutkinut etenkin
ruuansulatusfysio-logiaa ja julkaissut tältä alalta paljon tieteellisiä
teoksia. V. määräsi laskelmainsa mukaan, että
työmies tarvitsee päivässä keskimäärin
ravinnokseen 118 g munanvalkuaista, 56 g rasvaa ja
500 g hiilihydraatteja. Näitä arvoja nimitetään
yleisesti V:n ruokamitaksi. (Y. K.)
Voiteet. 1. Tekn., ks. Voiteluaine. —
2. Lääket. Pääasiassa kansanomainen nimitys
erinäisille rasvanpitoisille lääkeaineille ks.
Salvat.
Voitelu esiintyy Vanhassa testamentissa
pyhänä vihkitoimituksena. Kuninkaat ja papit
vihittiin öljyllä voitelemalla virkaansa. Myöskin
liitonarkki ja todistuksenmaja olivat voideltavat
(2 Moos. 302e). Uudessa testamentissa mainitaan
öljyllä voiteleminen sekä parannuskeinona
sairaustapauksissa (Mark. 6 i3) että ruumiiden
balsa-moimisvälineenä (Mark. 16i, Joh. 123-7). Jaak.
5i4 kehoitetaan kristityitä parantamaan sairaita
rukouksella ja öljyllä voitelemalla. Tästä on
aikojen kuluessa muodostunut katolinen
sakramentti: viimeinen voitelu (ks. t..). E. K-a.
Voiteluaine, joku jähmeä tai juokseva
rasva-aine, mikä johdetaan kahden toisiaan vastaan
liukuvan kappaleen liukupintaan, helpottamaan
liukumista. Hyvältä v:lta vaaditaan, että siinä
on tarpeeksi rasvaa, ettei se ole liian arka
lämmön muutoksille eikä pian kuivetu eikä pikeenny,
sekä ettei se sisällä happoja tai muita aineita,
jotka syövyttävät’metallia. V:t ovat valmistetut
joko eläinkuntaan (esim. tali), kasvikuntaan
(esim. nauris- ja puuöljy) tai kivikuntaan
kuuluvista aineista (kivennäisöljyt). Tali on
huone-lämmössä kiinteätä ja sulaa 45° :n lämpötilassa.
Sitä käytettiin ennen kuumien koneosien, kuten
höyrysilinterin y. m. voitelemiseen, mutta kun
se, kuten muutkin eläinkunnasta kotoisin olevat
v :t, jo 4 ilmakehän paineessa hajoittuu ja
muodostaa rasvahappoa mikä syö raudan, ei sitä enää
käytetä. Naurisöljyä voidaan käyttää raakana ja
puhdistettuna; raaka öljy on paksumpaa kuin
puhdistettu, joten se paremmin soveltuu
raskaammin kuormitettuja laakereita varten, mutta se
on taipuvainen pikeentymään ja tukkimaan
voi-telureijät. Puhdistettu naurisöljy oli akselien
voitelemiseen ennen tavallisimmin käytetty öljy.
Puuöljy on paljoa kalliimpaa kuin naurisöljy;
se ei pikeenny, mutta voi sisältää happoja.
Kivennäis- 1. naftaöljyt ovat nykyään
tärkeimmät v :t. Niillä on kasviöljyihin verrattuina se
tärkeä etu, että ne eivät pikeenny eivätkä
muodosta happoja; voitelukykyyn nähden ne
kuitenkin ovat kasviöljyjä jonkunverran huonommat.
Kivennäisöljvjä valmistetaan hyvin eripaksuisia,
niin että aina on mahdollista saada kutakin eri
kuormitusta vastaava sopiva öljy. Lämpötilan
kasvaessa kivennäisöljyt nopeammin notkistuvat,
josta syystä usein sekoitetaan kivennäisöljyyn
vähän naurisöljyä. Erityinen laji kivennäisöljyä
ovat n. s. silinteriöljyt, jotka hajoittumatta
kestävät korkeitakin lämpötiloja. Olomuotonsa
puolesta vrt voivat olla joko jähmeitä,
puolijäh-meitä tai nestemäisiä. Jähmeillä ja
puolijäh-meillä v:illa on juokseviin verrattuina se etu,
että ne eivät tipu eivätkä siis likaa lähipaikkoja,
ja että ne aina säilyttävät valmiin v:n luonteen
kuivumatta ja pikeentymättä kuten tekevät
juoksevat v :t. Sitävastoin ne ovat läpinäkymättömät,
niin että niihin mahdollisesti sekoittuneet vieraat
aineet eivät näy, ne eivät juokse liukupintoihin,
vaan ovat niihin saatettavat puristamalla, eikä
niitä voi kerätä ja puhdistaa, vaan käytetty v.
menee hukkaan. — Jähmeä v. on grafiitti, jota
väliin käytetään hienon jauheen muodossa, joko
yksinään tai sekoitettuna juoksevaan v :een.
E. 8-a.
Voiteluhoito, erikoisesti eräs kuppataudin
hoidossa käytetty metodi, jonka tarkoituksena on
ihoa voitelemalla tai hieromalla
elohopeanpitoi-sella salvalla saada ruumiiseen sanottua ainetta.
Tämä v. on vanhimpia, mutta vieläkin
tehokkaimpia kuppataudin hoitotapoja, etenkin koska
täten voidaan saada ruumiiseen mahdollisimman
suuria elohopeamääriä mahdollisimman pienillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
