Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vulkaaniset purkaukset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1513
Vuode- ja asumusero—Vuohennokka
1544
on siihen sovittanut esityksen tällä
tutkimusalalla aikaa myöten saavutetuista tuloksista (6:s
pain., 3 os., 1908-11). W:n mieliharrastus
kääntyi tällä välin yhä enemmän filosofian muihinkin
osiin ja sen viimeisiinkin, metafyysillisiin
kysymyksiin. Jo 1866 hän oli julkaissut
mielenkiintoisen, tieto-oppia valaisevan tutkimuksensa ,,Die
physikalischen Axiome und ihre Beziehung zum
Kausalprincip" (siitä uusi laitos nimellä
,,Prinzi-pien der mechanischen Naturlehre", 1910).
Sitten ilmestyivät hänen suuret teoksensa „Logik"
(2 os., 1880-83, myöhemmät painokset 3 os.),
,,Ethik" (1886, myöhemmin 2 os.), „System der
Philosophie" (1889, myöhemmin 2os.).
Kokoelma-teoksissa „Philosopliische Studien" (1883-1902,
"20 os.) ja „Psychologi=ehe Studien" (v:sta 1905
alk.) on julkaistu mielenkiintoisia VV:n
kirjoituksia sekä lukuisia hänen oppilaittensa hänen
labora-"torissaan suorittamia erikoistutkimuksia.
Kirjoi-t el niiaan W. on koonut kokoelmiin „Essays" (1885,
nen pain. 1906), „Kleine Schriften" (2*os.,
1910-11), „Reden und Aufsätze" (1913). V. 1896
ilmestyi suppeampi sielutieteen esitys „Grundriss der
Psychologie" (10:s pain. 1911); 1901 „Einleitung
in die Philosophie" (5 :s pain. 1909). Iäkkäänä W.
on vielä tehokkaasti ottanut osaa uuden
tieteenhaaran, kansainpsvkologian. perustamiseen
laajalle pohjalle suurella teoksellaan
,,Völkerpsycho-logie" (I ,,Die Sprache", 2 vahvaa osaa 1900;
[I „Mythus und Religion", 3 os. 1905-09; toisessa
painoksessa on näiden kahden pääosan väliin
sovitettu osa ,,Die Kunst", 1908; kolmas pääosasto
on ilmestynyt 1917-18 kolmena osana, nim. .,Die
Gesellsehaft", 2 os., ja ,,Das Reclit"). Sitä paitsi
ilmestyi 1912 yksinidoksinen teos ,,Elemente der
Völkerpsychologie". Vielä W. on viime vuosina
julkaissut m. m. „Die Nationen und ihre
Philosophie. Ein Kapitel zum Weltkrieg" (1915).
W. on universaalinen, tieteellisen tutkimuksen
kaikkia haaroja käsittävä henki. Filosofian
tehtävä on hänen mielestään yhdistää kaikkien eri
tieteiden tulokset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi
ja eheäksi maailmankatsomukseksi; sen pitää
sentäliden joka askelella rakentaa
johtopäätöksensä erikoistieteiden tutkimustulosten
täydelliseen tuntemiseen ja uskolliseen tulkintaan. W.
on, käsittelemällä tässä hengessä filosofian
kaikkia osia, tehokkaasti edistänyt tositieteellisen,
kokemusperäisen tutkimusmenetelmän
voimaansaattamista filosofiassa sekä siten filosofian
kehittämistä ankaraksi, nykyaikaiseksi tieteeksi, ynnä
samalla myöskin filosofisten, laajalle ulottuvain
näkökohtien sovittamista erikoistieteisiin. Hän
on siten antanut arvokkaita herätteitä ja
kehittänyt huomattavia uusia teorioja monilla eri
tutkimusaloilla. Vilkkaaseen mielipiteiden vaihtoon ja
pohdintaan on antanut aihetta esim. hänen
kielipsykologiansa. Myöskin musiikin teorian
tieteelliseen käsittelyyn nähden hänen teoksillaan on
perustava merkitys. Sielutieteessä ja
metafysiikassa W. suosii voluntarismia. Hänen
sielutieteessään on ratkaiseva merkitys ,,apperseptsionilla",
jota hän -käsittää itsetoimivaksi tahtovoimaksi
’(vrt. Apperseptsioni). Todennäköisin
meta-fyysillinen hypoteesi on hänen mielestään, että
olevainen ytimeltään on lukuisain mieltävien ja
tuntevien ,,tahtoyksiöiden" vuorotoimintaa, jotka
puolestaan ovat yhtenäisen, kaikessa vaikuttavan
yleistahdon ilmauksia; eli toisin sanoen: kaik-
keus on suunnattoman laaja kutomus tahdon- ja
mieltämistoimiiltoja, joissa universaalinen
maailmanhenki vaikuttaa ja kehittyy. [König, „W. W.
als Psycholog und ais Philosoph" (1900); Eisler,
„W :s Philosophie und Psychologie" (1902):
Vannerus, „Vid studiet af W :s" psykologi" (1896). |
A. Gr.
Vuode- ja asumusero on tuomioistuimen
toimenpide, jolla eripuraisilta aviopuolisoilta
riistetään määrätyksi ajaksi oikeus elää ja asua
yhdessä. Siihen voidaan Naimiskaaren 14 luvun
1 §:n mukaan tuomita, kirkkolaissa
eripuraisuudesta säädetyn kolmen varoituksen tuloksetta
edelläkäytyä, sittenkuin oikeus kahdesti
tuomitsemalla sakkoja on koettanut saada aviopuolisot
sopimaan, ks. Avioero. S. O. P.
Vuodenajat. Vuosi on varhaisista ajoista
saakka ollut jaettu v:hin, aluksi silmälläpitäen
ainoastaan klimatologisia olosuhteita.
Muinaisegyptiläiset erottivat 3 vuodenaikaa: talven,
kesän ja tulvakauden; indogermaanit alkuaan vain
2: talven ja kesän, myöhemmin 3, lopulta 6.
Monessa tapauksessa uskonnolliset juhlat, jotka
vuorostaan olivat tähtitieteilijäin määrättävät,
merkitsivät v:n alku- ja loppukohtia. Babylonialai
set tiesivät esim. jo 3:nnella vuosis. e. Kr.
jokseenkin tarkkaan määrätä ne neljä
auringonra-dan pistettä, jotka vieläkin ovat (ainakin
astronomiassa) v:n alkupisteinä (suurimmat etäisyydet
ekvaattorista pohjoiseen ja etelään, sekä
ekliptikan ja ekvaattorin leikkauspisteet), mutta vasta
myöhään ajanlasku vakiintui tässä suhteessa.
Auringon kulkuaika talvipäivänseisauspisteestä
(n. 22 p. jouluk.) kevätpäiväntasauspisteeseen (n.
21 p. inaalisk), tähtitieteellinen talvi, on n. 89 p.
6 t., aika kevätpisteestä
kesäpäivänseisauspistee-seen (n. 22 p. kesäk.), tälitit. kevät, on n. 92 p.
20 t., tälitit. kesä, aika kesäpisteestä
syyspistee-seen (n. 24 p. syysk.) on n. 93 p. 15 t. ja tähtit.
syksy n. 89 p. 19 t. Meteorologiassa ja yleensä
jokapäiväisessä elämässä tarkoitetaan v:lla 3:u
kuukauden ajanjaksoja: pohjoisella
pallopuolis-kolla talvi: jouluk.-helmik., kevät:
maalisk-toukok, kesä: kesäk.-elok., ja syksy:
syysk.-mar-rask.: eteläisen pallopuoliskon kesä vastaa
meidän talvea, j. n. e. Ranskan vallankumouksen
kalenterin mukaan yhtyivät jokapäiväisen
elämän v. paremmin tähtitieteellisiin, siinä kun
vuoden alku oli asetettu syyspäivän
tasauspis-teeseen. n. R.
Vuodentulo, kasvivil jelyksestä saatu sato
jonakin määrättynä vuonna.
Useimmiten v vaihtelee
suuresti eri vuosina riippuen
pääasiallisesti kasvuajan
sää-suhteista sekä myös
(talvehtiviin kasveihin nähden) ta!
ven ankaruudesta, ks. myös
Maatalous, palsta 1536.
sekä tärkeimpiä
viljelyskasvejamme koskevia
erikois-artikkeleita.
Vuohennokka
(Scutellti-ria), huulikukkaisheimon
kasvisuku. Pienenpuoleisia
ruohoja, joiden kukissa teriö
ja verliiö ovat 2-huuliset ja
teriön ylähuuli
kypärimäi-nen; heteitä on 4. Meillä 2 Yleinen vuohennokka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
