Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Väestö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1607
Väestöntiheys—Väestötilasto
1608
ra. m. väestölisäyksen kannalta avioliiton
merkitystä, keskusteltiin niistä ikärajoista, jotka
avioliiton solmimiselle väenlisäyksen kannalta
olisivat soveliaimmat ja sen vuoksi rangaistuksen
uhalla noudatettaviksi määrättävät. Aivan
yksityiskohtaisia suunnitelmia tehtiin toimenpiteiksi,
joilla valtion tulisi säännöstellä tai edistää
väen-lisäystä (antiikin ominainen käsitys valtion
määräämisvallasta yksityisten asioihin tuli näissä
näkyviin). Myös kysymystä väestön suhteesta
«elatusvaroihin (liikaväestökysymy^) kosketeltiin
(sekä Platon, että varsinkin Aristoteles).
Niinikään esiintyi sekä Kreikassa että Roomassa
väestöpoliittisia toimenpiteitä. Laadittiin
väestö-lakeja, jotka sisälsivät määräyksiä
avioliitto-pakosta, avioliiton solmimisen ikärajasta,
palkkioista lapsirikkaille perheille y. m. Kuuluisin
näistä väestölaeista oli Augustuksen aikainen
lakiryhmä „lex Julia et Papia Poppaea".
16-18 :nnella vuosis. pidettiin väestöä koskevassa
kirjallisuudessa yleensä mahdollisimman suurta
väestön kasvamista toivottavana päämääränä.
Niin oli yleensä laita uskonpuhdistuksen
aikakautena (myös Luther esitti tällaisia mielipiteitä).
18:nnella vuosis. varsinkin tämä käsitys
esiintyi jyrkkänä. Eräs senaikainen kirjailija
(v. Justi) arveli, ettei millään maalla koskaan
voi olla liiaksi asukkaita. Kuitenkin esiintyi
myös kirjailijoita, jotka, Malthuksen
edel.äkävi-jöinä, pessimistisemmin katselivat asioita.
Valtioiden toimenpiteillä oli 17:nnellä ja 18:nnella
vuosis. yleensä merkantilistisen väestöopin leima.
Koetettiin vaikeuttaa naimattomuutta, edistää
avioliittoja ja avioliittojen hedelmällisyyttä,
suhtauduttiin usein lievästi ulkopuolella avioliiton
tapahtuvaan suvin lisäämiseen, vaikeutettiin
maastamuuttoa ja edistettiin maahanmuuttoa.
V.-politiikassa alkoi sittemmin, osaksi Malthuksen
esiintymisen johdosta, osaksi väenkasvun
kiihtymisen takia 18:nnen vuosis. loppupuoliskolla
esiintyä ainakin oireita vastakkaiseen suuntaan.
Eräissä* maissa on pyritty kumoamaan
edellämainittuja säännöksiä, vieläpä annettu
päinvastaisia asetuksia. On koetettu vaikeuttaa esim.
köyhän kansanosan, jolla ei itse ollut varaa
elättää jälkeläisiään, avioliitonsolniimisia. Tästä
huolimatta voi kuitenkin sanoa, ettei 19:nnellä
vuosis. v.-politiikassa enää havaita varmaa
leimaa. V.-opillinen ja v.-poliittinen mielipiteiden
vaihto on 19:nnellä vuosis. suureksi osaksi
ryhmittynyt Malthuksen väestöteorian ympärille,
toisten jyrkästi kannattaessa, toisten
vastustaessa Malthuksen esittämiä väitteitä (ks.
M a 11 h u s). 19:nnen vuosis. erinomaisen nopea
väkiluvun kasvaminen kypsytti Länsi-Euroopassa
vuosisadan alkupuoliskolla oireita suhteelliseen
liikaväestöön (suhteellinen liikaväestö
= ristiriita väestön ja elintarvevarojen välillä
tosiasiallisesti vallitsevissa tuotanto-oloissa ja
elämänvaatimusten tason sekä varallisuuden jaon
samanaikaisella kannalla ollessa;
absoluuttinen liikaväestii = ristiriita väestön ja
elintarvevarojen välillä, vaikka tuotanto- y. m.
suhteet ajateltaisiin mahdollisimman edullisiksi).
Teollisuuden ja kaupan suurenmoinen kehitys on
tässä kuitenkin aikaansaanut parannusta
Länsi-Euroopassa, mutta on kriisi vuosisadan lopulla
siirtymässä Itä-Euroopan maanviljelysmaihin,
mistä m. m. näiden maiden kasvava siirtolaisuus
on ollut yhtenä todistuksena. [Eduard Meyer.
„Die Bevölkerung des Altertums" (1909);
Ludwig Elster, ,,Bevölkerungslehre und
Bevölkerungs-politik" (1909); J. Conrad, „Statistik" (1910) ;
Gottlieb Schnapper-Arndt, ,,Sozialstatistik"
(1908); Carl Ballod, „Grundriss der Statistik"
(1913); Gustav Sundbärg, ,,Bevölkeruugsstatistik
Schwedens 1750-1900" (1907); O. K. Kilpi, „De
sociala klasserna i Finland under 1800-talet och
Eilert Sundts befolkningsstatistiska lag" (Stats
okonomisk Tidskrift, 1915).] O. K. K.
Väestöntiheys ks. Väentiheys.
Väestötilasto, se tilaston osa, jonka esineenä
on väestö. V :sta käytetään myös nimitystä
demografia ja demologia. Jälkimäisessä
tapauksessa v. käsitetään usein samaa
merkitseväksi kuin väestöoppi. Toiset tutkijat rajoittavat
v:n tehtäväksi erityisesti vain väestöä koskevain
tosiasiain kokoomisen ja järjestelmällisen
esittämisen, kun taas väestöilmiöissä vallitsevien
tyy-pillisyyksien, säännönmukaisuuksien,
syy-yhteyksien tutkiminen ja esittäminen muodostaisi
v :sta erotettavan „väestöteorian" (jotkut ovat
tälle osalle ehdottaneet nimitystä
,.populatsioni-stiikka"); tässä tapauksessa olisi „väestöoppi"
nimitystä pidettävä koko väestöä koskevan
tiedon yleisnimenä.
V:ssa käsitellään ensinnäkin väestön tilaa,
s. o. väestön lukumäärää ja ryhmittymistä
fyysil-lisessä, yhteiskunnallisessa, poliittisessa y. m.
suhteissa. Tässä tulevat kysymykseen etenkin
väestön sukupuoliryhmitvs, ikä, siviilisääty, uskonto,
valtionkansalaisuus, aseina talouskunnassa, kieli,
ruumiilliset ja henkiset viat y. m. Ammatti- ja
elinkeinosuhteet, yhteiskunnallinen asema
ammatissa y. m. käsitellään toisinaan v:n, toisinaan
taloudellisen tilaston yhteydessä.
Edelleen v. käsittelee väkiluvun mu
u-t o k s i a. Väkiluvunmuutostilasto käsittelee: 1.
luonnollisista syistä aiheutuvia
muutoksia määrätyn alueen väkiluvussa, kuten
syn-tyväisyyttä ja kuolevaisuutta (tähän liittyy myös
tavallisesti tilasto avioliitoista); 2. muista
syistä tapahtuvia muutoksia väkiluvussa, s. o.
väestön siirtymisiä 1. muuttoja toiselta alueelta
toiselle. Väestön siirtymisissä 1. muutoissa
erotetaan edelleen maan rajojen sisäpuolella eri
paikkakuntien kesken tapahtuvat muutot
(sisäinen muuttoliike) ja maan rajojen ulkopuolelta
maahan tapahtuvat tai maasta ulkomaille
tapahtuvat muutot (siirtolaisuus). Ainoastaan
viimemainitut muutot aiheuttavat muutoksia maan
kokonaisväkiluvussa.
Nykyaikana kootaan eri sivistysmaissa
virallisesti ja määräajoittani pääasiallinen ensiaineisto
v:oon. Varhaisempina aikoina useimmiten näin
ei ollut laita eikä kehittymättömissä maissa
myöhemminkään. Väestön suuruutta ja sen
vaihteluja aikaisempina aikoina on usein ollut pakko
arvioida kaikenlaisten varsinaisesti
ei-tilastol-lista (kuten verotus-, sota- y. m.) tarkoitusta
varten koottujen tietojen ja luetteloiden pohjalla.
Ensiaineistonsa kokoo nykyaikainen virallinen
1. hallinnollinen v. pääasiassa kahta tietä.
Ensinnäkin väenlaskujen (ks. t.) kautta, mikäli
on kysymys väestön tilasta; toiseksi
viranomaisten pitämistä väkiluvunmuutoksia koskevista
rekistereistä.
Suomessa on 18:nnen vuosis. puolivälistä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
