Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Väkijuomalainsäädäntö ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1621
1621 Väkijuomalainsäädäntö 141
1623
jäi ainoastaan panimon oikeus myydä tuotettansa
korittain sekä oikeus kaupungissa pitää yhtä
vähittäismyymälää. — Suuremmassa määrässä
kuin mallasjuomat jäivät kunnallisen
kielto-oikeuden ulkopuolelle miedommat väkijuomat
(viinit). Ne olivat yleisen
elinkeinolainsäädännön alaisia, kunnes 1895 julkaistiin asetus, joka
säännösteli niitten vähittäismyyntiä. Maalla
sallittiin sitä ainoastaan muutamissa
poikkeustapauksissa hallituksen luvalla. Sen
harjoittamisesta kaupungeissa sisälsi mainittu asetus kaksi
ristiriitaista määräystä, joista toinen myönsi
kaupunkikunnille oikeuden päättää viinien
vähittäismyynnin sallimisesta, toinen taas määräsi, ettei
kerran annettua laillisesti hoidettua
vähittäis-myyntioikeutta voida ottaa pois. Myöhemmin
yleisen mielipiteen painostuksesta voitti
jalansijaa se tulkintatapa, jonka mukaan kaupungeilla
katsottiin olevan oikeus kokonaan kieltää
viinien vähittäismyynti alueellaan. Viinien
anniskelua mainittu asetus ei koskenut lainkaan;
erinäisten vanhojen määräysten mukaan se jäi
hallintoviranomaisista riippuvaksi.
Pyrkimys yleiseen kieltolakiin, joka
raittiusliikkeen edistyessä kasvoi yhä voimakkaammaksi,
tuli erittäin kuuluvana ilmoille v:n 1900
valtiopäivillä. Kun tehdyt aloitteet eivät tällä kertaa
sen enempää kuin ennenkään vieneet mihinkään
käytännölliseen tulokseen, koettivat raittiuden
harrastajat kunnallisen kielto-oikeuden avulla
päästä toivomaansa päämäärään. Monien
valmistelujen jälkeen saatiin asia esille vv:n 1904-05
valtiopäivillä, jotka, asetuttuaan sille kannalle,
ettei säännöllinen lainlaadintatyö silloisissa
valtiollisissa oloissa saattanut käydä laatuun,
eivät saaneet siinä mitään ratkaisua aikaan. Sen
jälkeen seurannut suurlakko antoi yleisen
kieltolain vaatimukselle sellaisen kantavuuden, ettei
suuri yleisö enää tyytynyt kunnalliseen
kielto-oikeuteen. Yksikamarisen eduskunnan ensimäisellä
istuntokaudella teki yhteensä 113 edustajaa
esitys-ehdotuksia. joissa asetuttiin yleisen kieltolain
kannalle. Niitten nojalla eduskunta sittemmin 13 p:nä
lokak. 1907 hyväksyi lakiehdotuksen, jonka
mukaan alkoholinpitoisten aineitten alkuvalmistuksen
tuli olla sallitun ainoastaan lääkinnöllisiin,
teknillisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Kun kävi
selville, ettei tämä lakiehdotus tulisi saamaan
asianomaista vahvistusta, hyväksyi eduskunta 15 p:nä
marrask. 1909 uuden kieltolakiesityksen, jossa
oli otettu huomioon eräitä niistä muistutuksista,
joita eduskunnan aikaisempaa tätä asiaa
koskevaa päätöstä vastaan oli tehty. Samoihin
aikoihin joutui Suomen senaatti maamme oloille
vieraitten henkilöitten käsiin, jonka jälkeen
eduskunnan kieltolakiehdotus, kuten useat muut sen
päätökset, vuodesta vuoteen jäivät asianomaista
hallituksen käsittelyä vaille. Ratkaisun asia sai
vasta sitten, kun suuren vallankumouksen
jälkeen maaliskuulla 1917 muodostui kotimaisista
miehistä kokoonpantu senaatti. Kun eduskunta
tehdyn välikysymyksen johdosta oli ilmaissut
kantansa kysymyksessäolevan lakiehdotuksen
vahvistamis järjestyksestä, sai se senaatin
ehdotuksesta Venäjän väliaikaisen hallituksen
vahvistuksen 29 p:nä toukok. 1917. Täydellisenä se astuu
voimaan 1 p:nä kesäk. 1919. Sen mukaan
väkijuomilla tarkoitetaan kaikkia aineita, jotka,
ollessaan 15 astetta Celsiuksen mukaan, sisäl-
tävät enemmän kuin 2 tilavuusprosenttia
etyli-alkoholia eivätkä ole denaturoituja. Tätä
väkevämpien alkoholin pitoisten aineitten valmistus,
maahantuonti, myynti, kuljetus ja
varastossa-pito on sallittu ainoastaan lääkinnöllisiin,
teknillisiin tahi tieteellisiin tarpeisiin.
Suurvaltainsodan aljettua 1914 väkijuomaliike
Suomessa joutui monien pitkälle menevien
hallinnollisten rajoitusten alaiseksi. Seurauksena
niistä oli huomattava väkijuomain käytön
supistuminen. Sodan edellisinä vuosina laskettiin
puhtaan alkoholin kulutuksen henkeä kohti vuodessa
olleen noin 1 1/3 1» sodan aikana sen on laskettu
olleen vain noin 1/4 1, siis 5-6 kertaa pienemmän.
Senvuoksi näitten rajoitusten on katsottu olleen
valmistuksena kieltolaille.
Joka kerta kuin uusia väkijuomaliikkeen
rajoituksia Suomessa on pantu toimeen, ovat niitä
koskevat rikkomukset, joita mainitaan jo aivan
vanhimmilta ajoilta, enemmän tai vähemmän
lisääntyneet. Erittäinkin levisi salapoltto (ks.
Salapolttimo) kotitarvepolton
lakkauttamista seuranneina vuosina sekä sen jälkeen kuin
yksikamarinen eduskunta monenkertaisesti korotti
paloviinaveroa. Tavallisimpia ovat olleet
palo-viina-asetusten rikkomukset syystä, että niitten
sisältämät rajoitusmääräykset ovat olleet
kaikkein ankarimmat. Näistä rikkomuksista
tuomittujen henkilöitten luku 10,000 asukasta kohti
keskiväkiluvusta oli vuosittain keskimäärin:
1858-62 8,j, vv. 1869-73 14, i, 1900-04 2,8,
1910-14 5,». Sen luvattoman alkoholiliikkeen
estämiseksi, jota syystä on edellytetty esiintyvän
kieltolain voimaanastuttua, on kunnille
myönnetty erikoisia valtuuksia ryhtyä tarpeellisiksi
havaittuihin järjestystoimenpiteisiin. Samaa
tarkoitusta varten on sosiaalihallitukseen perustettu
erikoinen raittiusosasto, jonka tehtävänä
myöskin tulee olemaan alkoholin hankkiminen
niihin tarkoituksiin, joihin sen käyttäminen
kieltolain voimaanastuttua on luvallinen.
Yhtä täydellinen kieltolaki kuin Suomessa on
tätä ennen astunut voimaan ainoastaan
Islannissa 1915. Ne useasti mainitut kieltolait, jotka
on säädetty erinäisissä Ameriikan Yhdysvaltain
valtioissa, eivät ole sisältäneet väkijuomain
maahantuontikieltoa. Vanhin sikäläisistä kieltolaeista
säädettiin Mainessa 1851. Sen jälkeen
puolisen-toistakymmentä sikäläisistä valtioista kielsi
väkijuomain valmistuksen ja kaupan alueellaan,
mutta enimmät niistä sittemmin tulivat
kumotuiksi. V. 1905 oli ainoastaan kolmessa
Yhdysvaltain valtiossa kieltolaki voimassa. Sen jälkeen
alkoi kieltolakiliike maassa uudelleen nopeasti
levitä. V:n 1918 alusta Yhdysvaltain
kieltolaki-valtioitten luku nousi 27:ään. Sikäläisten
kieltolain harrastajain päämäärä viime aikoina on
ollut koko valtioliittoa koskevan yleisen
kieltolain aikaansaaminen. Sitä koskevan
lakiehdotuksen hyväksyi Yhdysvaltain senaatti 1 p:nä lokak.
ja liittokongresisi 17 p:nä jouluk. 1917.
Ennenkuin tämä ehdotus tulee lopullisesti laiksi,
vaaditaan siihen vielä, että 3/4 eri valtioista on
sen hyväksynyt. Tämän hyväksymisen täytyy
tapahtua 6 vuoden kuluessa siitä, kuin kongressin
päätös on tehty. — Enemmän levinnyt kuiu
yleinen kieltolaki on kunnallinen 1. paikallinen
kielto-oikeus, joka myöntää paikallisille yhdyskunnille,
tavallisesti kunnille mutta myöskin laajemmille
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
