Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Väriaineet ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1657
Väriaineet
1660
Mitä tulee eri v:n kestävyyteen 1.
„aitou-teen", ovat ne siinä suhteessa hyvin erilaisia.
Aito- 1. elitaväreihin ei valo, ilma, vesi, saippua
y. m. vaikuta haalistavasti. Jotkut värit ovat
kuitenkin kestäviä vain toisia vaikutteita
vastaan, mutta ei kaikkia. Ennen jonkin uuden
väriaineen sovittamista käytäntöön on sen kestävyys
eri vaikutteiden suhteen tutkittava. Esim. sään
vaikutusta tutkittaessa asetetaan puoliksi
peitetty, värjätty näytekappale kaikille sään
vaihteluille alttiiksi ja tarkastetaan, miten pian
väri on muuttunut, mihin viidestä
kestävyysluo-kasta väri kuuluu. Niinpä esim. alitsariini
kuuluu ensiinäiseen, eosiini viimeiseen. —
Orgaanisista v:sta eivät muut ole huomattavammin
myrkyllisiä kuin pikriinihappo ja kumigutta.
Ani-liinivärien usein mainittu myrkyllisyys johtuu
vain niitä valmistettaessa käytetystä
arsenikkihaposta, jota itse valmiissa väriaineissa vielä
joskus on epäpuhtautena. Arsenikkihapon sijasta
on viime aikoina alettu käyttää hapetusaineena
nitrobentsolia, jolloin siis saadaan täysin
myrkyttömiä valmisteita.
Seuraavassa käytetty keinotekoisten v:n
luokittelu tapahtuu niiden kem. sukulaisuuden
perusteella. V., joissa kromoforiryhmä ja
molekyli-rakenne pääpiirteissään on samanlainen, ja jotka
valmistetaankin samanlaisista lähtö-aineista,
luetaan samaan luokkaan. Yksityisten v:n nimet
johtuvat osaksi niiden kem. kokoomuksesta,
osaksi ne ovat mielivaltaisesti muodostettuja.
Hapanta tai emäksistä luonnetta ja eri
värisävyjä ilmaistaan määrätyillä kirjaimilla, jotka
edustavat saks. sanoja. Nimen jälkeen liitetty
S osoittaa, että väriaine on happo (Säure), tav.
sulfonihappo; R, että väri vivahtaa punaiseen
(rot), G keltaiseen (gelb), 2G, vieläpä 6G hyvin
voimakkaasti keltaiseen j. n. e.
Trifenylimetaanin, (CaHa^ CH. C«Hs,
johdannaiset: (pararosaniliini-),
rosani-liini-, malakiittivihreä-, fenoli- ja ftaliiiappo-v.
Rosaniliinivärien (vrt. R o s a n i 1 i i n i)
lähtöaineena ovat aniliini, toluidiinit ja näitten
homologit. Tämän ryhmän tärkein edustaja on f u
k-siini (ks. t.), jonka vesiliuos värjää villaa ja
silkkiä välittömästi, puuvillaa tanniini- ja
oksen-nusviinikivi-peittauksen jälkeen. U u s f u
k-s i i n i on sama, mutta uudella tavalla
valmistettu ; happofuksiini 1. fuksiini S,
rikkihapolla rosaniliinista valmistetun
rosani-liinidisulfonihapou natriumsuola. Aniliinivioletit,
joita on useampaakin lajia, esim. m e t y 1 i v i
o-letti (ks. t.) ja k r i s t a 1 1 i v i o 1 e 11 i (ks. t.)
johtuvat pararosaniliinista, (H2N. CftH4)2C = CgHi
= NHL. Sen aminovetyatomit ovat korvatut
mety-lillä, ety Iillä tai bentsylillä. Mitä suurempia,
mitä enemmän ja mitä negatiivisempia korvaavat
ryhmät ovat, sitä sinisempi on värinsävy (esim.
sinivioletti 7 B). Sinisiä v:ta saadaan
rosaniliini-rungosta korvaamalla sen aminovetyatonieita
fenyliryhmillä. Sellainen puhtaan sininen
väriaine on esim. trifenylirosaniliini, CjoHi« (C8H5) 3N3,
a n i 1 i i n i s i n i (ks. t.).
Malakiittivihreä n (ks. t.) valmistamiseen käytetään
dimetyli-aniliinia ja bentsaldehydiä ja on sillä jonkun
verran rosaniliinista poikkeava rungon rakenne.
Briljanttivihreä on vastaava
etyliyhdis-tys. Patenttisini n e n,
metaoksymalakiitti-vihreän disulfonihappo on alkaleitakin vastaan
sangen kestävä. Malakiittiryhmään kuuluu vielä
au rämiini (ks. t.). — Samoin kuin rosaniliini
ja pararosaniliini johtuvat aniliinista ja sen
homologeista, johtuu fenolista ja sen homologeista
toisia v:ta, joista auriini (ks. t.), (OH.CsEU^C =
C8H4 = 0, ja r o s o 1 i h a p p o (ks. t.) ovat
tärkeimmät. — Ftalihappoväriaineita
saadaan kondensoimalla ftalihappoanhydridiä
fenolien kanssa. Perusaine on fenoliftaleiini
(ks. t.), jonka alkalisuolat ovat syvänpunaisia,
vaikka aine itse on väritön; kromoforiryhmä
esiintyykin vasta suoloissa. Jos tavallisen
fenolin sijasta käytetään resorsiinia, saadaan
fluo-r e s s e i i n i a (ks. t.), siitä taas useita muita
väriaineita, eosiini a. erytrosiinia,
floksiinia ja safrosiinia, jotka
kuitenkin ovat hyvin kestämättömiä valoa vastaan.
Kestäviä ovat vain rodamiinit, alkyloitujen
meta-aminofenolien -ftaleiinit, jotka paljon
käytetyt v. värjäävät silkin ja myöskin puuvillan
kauniin ruusunpunaiseksi. Vielä kuuluvat ryhmään
g a 1 1 e i i n i, gallushapon ftaleiini,
harmaanviolettina lakkavärinä käytetty sekä ceruleiini,
antraseenivihreä, jonka savimaa- ja kromilakka
ovat vilireänvärisiä, kestävyydessä alitsariinin
veroisia. — 2. A t s o-v. (ks. t.) ovat erittäin
tärkeitä v:ta, jotka voidaan jakaa vielä emäksisiin,
happamiin, peittaus-, kromeeraus- ja
jääväri-aineisiin. Useimmat ryhmään kuuluvista v:sta
ovat sulfonihappoja. Naftaliinin johdannaiset,
varsinkin naftolien ja naftylamiinien
sulfoni-hapot ovat atso-v:n tärkeimpiä raaka-aineita.
Paitsi artikkelissa atsoväriaineet
mainittuja kuuluvat näihin vielä naftoloranssit,
a~ ja /?■> joista jälkimäinen on edellistä paljoa
parempi villan- ja silkinvärjäysaine; sitäpaitsi
poneeau, sarlakki (ks. t. ja B i
e-brichin sarlakki) ja bordeaux.
Kro-seiinisarlakki (ks. t.) värjää yhtä
kauniisti, vaikkakaan ei yhtä kestävästi kuin
koke-uillivärit. Peittausväreinä käytettyihin atso-v:iin
kuuluvat alitsariinikel täinen GG ja
alitsariinikeltainen R, sekä t
i-manttimusta. Villaan kiinnittyvät ne
paremmin kuin muut atsovärit; sitäpaitsi ne
värjäävät myös puuvillaa. Kroineerau s-v.
käsitellään kuituihin kiinnittyneinä
kaliumbikromaa-tilla, joka vaikuttaa sekä hapettavasti että
peittaa-vasti; värit ovat sangen kestäviä. D i a m i i n i v.,
joita myös sanotaan bentsidiini- ja puuvilla-v :ksi,
ovat puuvillaa ilman peittausta värjääviä v :ta.
Tässä ne poikkeavat kaikista aikaisemmin
tunnetuista v:sta, lukuunottamatta orleaania ja
kurk-kumaa. Useimpain perusyhdistyksenä on
bentsidiini NH2. C8H4. C6 H4. NH2. K o n g o p
u-n a a (ks. t.) saadaan parittamalla
diatsoteerat-tua bentsidiiniä 2 naftionihappouiolekylin kanssa.
Muita atso-v:ta ovat diamiinipuna, -musta ja
-sininen. — 3. A n t r a s e e n i-v :sta on tärkein
alitsariini (ks. t.). Sekoittamalla siihen
eräitä toisia sukulaisyhdistyksiä, joitten
moleky-leissä hydroksyliryhmiä on enemmän, saadaan
kellanpunaisia vivahduksia. Ruskeata on a n t r
a-g e 1 1 o 1 i, sininen a n t r a s e e n i sininen,
punainen ki n itsariini. Paras ryhmään
kuuluva siniväri on a 1 i t s a r i i n i s i n i n e n,
Ci7H7N02(0H)2. Paitsi yllämainittuja lakka-v:ta
kuuluu antraseeniryhmään vielä eräitä
kyyppi-v :ta. joista tärkein on sininen, liukenematon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
