Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Väriaineet ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1657
Väriaineet
1661
indantreeni (C«Il7N02)2, jolla on vielä
eloisampi väri kuin indigolla. Villan värjäykseen
sitä ei voi käyttää, koska se vaatii liian
väkevästi emäksisen kyypiiiliuoksen. — 4.
Indigo-v:iin kuuluu pait&i jo edellämainittua indigoa
useita muita keinotekoisesti valmistettavia v:ta.
Näistä on dibromindigo, Ci6lI8Br2N202,
sama kuin vanhana aikana paljon käytetty
purp-puraväri (ks. Purppura). Väriaine ei ole
kovinkaan kestävä; parempia tässä suhteessa
oyat tetra h ro m indigo (sininen) ja t i
o-indigo (violetinpuuainen). Kaikki nämä ovat
kyyppi-v:ta. — 5. K i kk i-v: I la, jotka
keksittiin 1893 (Vidal), on nykyaikana sangen tärkeä
sija v:n joukossa. Niitä saadaan kuumentamalla
mitä erilaisimpia orgaanisia aineita, mutta
etenkin amino-, oksyamino- ja nitroyhdistyksiä rikin
ja rikkinatriumin (etupäässä Na2S2) kanssa, joko
vedessä tai kuiviltaan, alemmassa tai
korkeammassa lämpötilassa. Koska näin erilaiset aineet,
vieläpä esim. sahajauhotkin kelpaavat rikki-v:n
valmistukseen, ovat ne sangen halpoja. Sen ohessa
ne ovat hyvin kestäviä ja värjäävät puuvillaa
ilman peittausta. Ne eivät liukene veteen, vaan
i ikkinatriumiliuoksiin ja saostuvat näistä
taasen happoja lisäämällä.
Rikkinatriumiliuoksis-tansa ne asettuvat puuvillakuituihin ja
kiinnittyvät niihin ilman vaikutuksesta, kestäen hyvin
pesua, hankausta ja valoa. — Niiden kem.
kokoomus on toistaiseksi tuntematon; arvellaan, että
ne ovat jonkinlaisia disulfideja, jotka
rikkinat-riumiliuoksiin liukenevat hydrosulfideiksi ja
ilmassa taas hapettuvat liukenemattomiksi
disul-fiileiksi. Tärkeimpiä raaka-aineita ovat: mustien
värien kuten esim. v i d a 1-m u s t a n,
rikki-mustan ja i m m e d i a a 1 i m u s t a n
valmistamiseksi para-aminofenoli, . difenyli-amiini ja
uinitrofenoli; i m m e d i a a 1 i p u h d a s s i n
i-s e n valmistamiseksi eri indofeuolit, i m m
e-diaalikeltaisen, tiogeenipurppu-r a n valmistamiseksi meta-fenylendiamiini y. m.
diamiinit.
Arvokkaita keinotekoisia v:ta, jotka kuuluvat
eri ryhmiin tai joiden rakenne ei ole täysin
selvitetty, ovat vielä a n i 1 i i n i m u s t a, C^sHmNs,
violetin musta jauhe, joka, koska se on veteen
täysin liukenematon, synnytetään suoraan
kuidulle, hapettamalla aniliinia kaliumbikromaatilla
ja rikkihapolla. Nitroväriaineita on
esim. keltainen pikriini happo (ks. t.),
ma r t i u s-k elta, dinitr o-ct-n a f t o 1 i ja
naftolikelta S,
dinitro-a-naftolisulfoni-happo. K i n o 1 i i n i k e 1 t a on kinoftalonin
disulfonihapon natriumisuola, kinoliinin
johdannaisia ovat väriherkkien valokuvauslevyjen
valmistuksessa käytetyt s y a n i i n i t k i n.
Mau-v e i i n i a, joka kuuluu safraniineihin
(ks. t.), ja joka on vanhin teknillisesti
valmistettu aniliiniväri (Perkin), saadaan hapettamalla
aniliinia bikromaatilla. Tärkeä väriaine on
m e t y 1 e e n i sini (ks. t.), C,6H18NaSCl-(-ZuCl2
hyvin kestävä. Induliinit ,(ks. t.), joista
useimmat ovat veteen liukenemattomia,
liuotetaan asetiiniin (etikkahapon glyseriiniesteriin)
puuvillaa niillä värjättäessä; peittana käytetään
tanniinia ja oksennusviinikiveä.
Keinotekoisten v:n suunnaton valmistus on
vähentänyt luonnossa esiintyvien v:n
käytön pieneen osaan siitä, mitä se oli vielä
n. 50 v. takaperin. Kasvikunnassa esiintyy v:ta
joko täysin valmiina tai vain kromogeeneina,
leukoyhdistyksinä, y. m. aineina, jotka helposti
ovat täysiksi v:ksi muutettavissa. Usein riittää
vain hapen aikaansaama hapettuminen,
mahdollisesti jonkin emäksen läsnäollessa. Useimmat
kasvi-v. ovat heikkoja happoja, toiset
neutraali-sia tai emäksisiä. Otsoni, kloori, vieläpä ilma
ja valokin tuhoavat monet kasvi-v., hapot
muuttavat niiden väriä, tehden sinisistä punaisia,
punaisista keltaisia; ammoniakilla
neutralisoitaessa palautuvat alkuperäiset värit tavallisesti
kuitenkin. Alkalit muuttavat monet punavärit
sinisiksi, siniset vihreiksi, keltaiset punaisiksi tai
punaruskeiksi; mieto happo saa taas tavallisesti
alkuperäisen värin palaamaan. — Yleisin
eläinkunnassa esiintyvistä v :sta on veren punaväri,
hemoglobiini (ks. t.), joka kem.
molekyli-rakenteensa puolesta on kasvikunnan yleisimmän
väriaineen, le.htivihreän (ks. t.),
sukulainen. Lehtivihreän sisältämän magnesiumin sijasta
on hemoglobiinissa rautaa. Useimmat eläinkunnan
v. ovat hemoglobiinin johdannaisia ja
muuttumis-tuloksia. Eräät bakteerit synnyttävät sangen
eloisia v:ta, punaisia ja sinisiä, esim. ravintoaineissa.
Värjäykseen kelpaavia v:ta on kasvikunnassa
sangen paljon, eläinkunnassa vähän. Punaisista
väreistä on tärkein värimatarassa esiintyvä
krappiväri, jossa varsinaisena väriaineena
on alitsariini (ks. t.). Punapuu 1.
bresilja-puu sisältää väritöntä b r a s i 1 i i n i a (ks. t.),
C18H1406, jonka alkalinen liuos on punaista.
Ilmassa se hapettuu brasileiiniksi, CigH^Os,
joka aluminiumoksidin kanssa muodostaa
sinipunaisen lakan. Sama väri on santelipuun
santa-1 i i n i 1 1 a, C15H1405. Eräät jäkälät, joita kasvaa
Välimeren ja Kanarian saarten raunoilla,
sisältävät o r s e 1 j i nimistä väriainetta (ks. t. ja
0 r s e 1 1 i i n i sekä Orsiini). Samoissa
kasveissa on myös 1 a k m u s t a (ks. t.). P e r s i o,
karta m iin i, karotiini, aika n niini*
ovat myös punaisia kasvi-v :ta. Eläinkunnasta
saatavista punaväreistä, ks. K o k e n i 1 1 i ja
Karmiini sekä Purppura. Keltaisista
kasviväreistä ks. K e 1 t a p u u (jossa on
moriini»), Quercitroni (jossa on q u e r c i
t-riiniä), Kurkku m a, Orleaani ja
K a t e k u. Sinisistä kasvi-v :sta on tärkein
indigo (ks. t.), jota samoin kuin
alitsariinia-kin nykyään valmistetaan pääasiassa
keinotekoisesti. Paljon käytetään vieläkin myös s i n
i-puuta (ks. t.), joka sisältää hematoksy-
1 i i n i nimistä väriainetta.
Useita liukenemattomia orgaanisia väriaineita
käytetään kivennäisvärien ohella myös
peitin-väreinä, s. o. maali-sivellys, öljy-, vesi- ja
liima-väreinä kirja- ja tapettipainossa sekä värikynien
ja tussien valmistuksessa. Nämä v. ovat tav.
happo-v:n aluminiumi-, bariumi- ja
kalsiumisuo-loja ja emäs-v:n suoloja. Ne sekoitetaan
useimmiten erilaisiin kivennäisaineihin kuten
barium-sulfaattiin, kipsiin, liituun ja kaoliiniin;
sekoittamisen täytyy olla erittäin perinpohjainen.
Alu-miniumioksidin ja piidioksidin kanssa
valmistetut sekoitukset antavat peitetyn pinnan kuultaa
lävitsensä ja niitä sanotaan sen takia 1 a s e
e-rausväreiksi (ks. t.). Näihin kuuluvat
krappi- ja alitsariinilakat (ks.
K r a p p i 1 a k k a), joita on keltaisia, punaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
