Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Värjäys ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1677
Värjäys
1679
rikkinatriumin avulla veteeu. Värin
säestämiseksi kuituihin käytetään suoloja kuten
ruokasuolaa, glaubersuolaa, soodaa y. m. Yleensä
tapahtuu v. siten, että kuituaine keitetään
tarpeellisilla aineilla varustetussa liuoksessa. Päättyneen
v: n jälkeen tulee heti poistaa ylimääräinen,
mukana seurannut väriliemi kuiduista, jonka
jälkeen ne pestään. — Usein seuraa
rikkivärien-kiu käyttöä metallisuolajälkikäsittely.
Peittaväreillä värjättäessä on, esim.
emäksisiä värejä käytettäessä, puuvillakuidut
ensin tehtävä happamiksi. Tämä n. s. p e i
t-t a u s saadaan aikaan etupäässä tanniinilla tai
muilla parkkihaponpitoisilla aineilla kuten
suma-kiila ja väriäkämillä metallisuolojen yhteydessä.
Etenkin käytetään tällöin antimonisuoloja kuten
oksennusviinikiveä, sitäpaitsi tinan,
maametal-lien ja raudan suoloja. Menettelytapa on
seuraava. Puuvillan annetaan olla monta tuntia
n. 60°: n lämpöisessä tanniinihauteessa, jonka
jälkeen siitä poistetaan ylimääräinen liuos ja
puuvilla asetetaan suoraan haaleaan
oksennusviini-kivihauteeseen. Puolen tunnin kuluttua puuvilla
virutetaan puhtaalla vedellä tavallisessa
lämmössä. Itse v. toimitetaan erityisessä
värihau-teessa, jossa aluksi ou vain osa tarvittavaa väriä
ja hiukan etikkahappoa. Väriä lisätään vähin
erin.
Alitsariinivärit ovat peittaväreistä
erittäin tärkeitä, mutta puuvillan suhteen on
niistä enää vain turkinpunaisella
sanottavaa merkitystä. Sen avulla suoritetaan v. siten,
että puuvilla ensin keitetään puhtaaksi heikosti
emäksisessä liuoksessa, virutetaan ja lingotaan,
jonka jälkeen se turkinpunaöljyllä öljytään.
Tämän jälkeen peitataan aluminiumsulfaatti- tai
alunaliuoksella, joka on soodalla tehty
emäksiseksi. Sitten seuraa liituaminen, jolloin
kuivatut langat käsitellään haaleassa,
liidunpitoi-sessa hauteessa. Nyt on kuituaine valmis
värjättäväksi; tähän käytetyn veden täytyy
sisältää hieman kalkkia. Värihauteeseen pannaan
tarvittava määrä väriä, joskus etikkaa, tanniinia,
sumakkia y. m. V. käy puolikylmiltään, jonka
jälkeen lämpö kohotetaan 75° :seen. V:n jälkeen
käsitellään kuituaine uudelleen turkinpunaöljyllä
ja vihdoin avivoidaan marseillensaippua- ja
soodahauteessa, joka toisinaan sisältää myös
jotakin tinasuolaa.
Kuidussa kehitettävät värit ovat
hyvin kestäviä mutta veteen liukenemattomia
värejä. Oltuaan ennen paljonkin käytännössä ei
niistä enään käytetä juuri muita kuin
para-nitraniliini- 1. jääpunaista, aniliinimustaa ja
joitakuita mineraalivärejä.
Jääpunalla, jonka väri suuresti muistuttaa
turkinpunaista, värjätään seuraavasti. Kuituaine
keitetään ensin puhtaaksi ja käsitellään sitten
/?-naftolihauteessa n. 65°:ssa; hauteeseen on
usein lisätty turkinpunaöljyä ja
natriumalumi-naattia. Kun ylimäärä liuosta on lingottu pois,
kuivataan kuituaine n. 55° :ssa ja kehitetään
väri heti senjälkeen jääkylmässä
diatsoteeraus-hauteessa, joka on valmistettu paranitraniliinista,
suolahaposta ja nitriitistä. V. tapahtuu heti;
senjälkeen virutetaan ensin kylmällä, sitten
haalealla vedellä ja lopuksi saippuoidaan. Tämä
v.-tapa on hyvin monimutkainen ja kaikki
toimitukset vaativat erikoista huolellisuutta. Jää-
värit kestävät erittäin hyvin valoa, huonosti
sitävastoin hankausta.
Aniliinimustaa, joka on puuvillassa kestävin
musta väri, sanotaan kaupassa tavallisesti
timanttimustaksi. Puuvilla kastetaan liuokseen
jossa on suolahappoista aniliinia,
natriumklo-raattia ja vaskisulfidia. ylimäärä liuosta
lingotaan pois ja ,,kehitetään" kohtalaisen lämpimässä
paikassa „ilmakylvyssä", tai lämpimässä
höyryssä 30-40° :ssa, jolloin vaskisulfidi toimii
hapenvälittäjänä. Aniliini hapettuu jo tällöin
aniliinimustaksi; täysin pysyvän värin saa
aikaan jälkikäsittely bikromaattiliuoksessa
(hape-tusmenettely). Nykyään menetellään enemmän
niin, että eri aineet, suolahappoinen aniliini,
kaliumbikromaatti ja rikkihappo liuotetaan
erikseen. Juuri ennen käyttöä sekoitetaan liuokset
toisiinsa ja hauteen lämpö kohotetaan
värjättäessä hitaasti 60° :een (yksihaudemenettely).
Mineraali värejä käytetään nykyään
hyvin vähän. Sellaisia ovat mangaaniruskea,
ber-liininsininen ja n. s. chamois eli ruosteväri.
Kyvppiväreillä tarkoitetaan värejä,
jotka alkalisten pelkistysaineiden vaikutuksesta
muuttuvat liukenevaan, n. s. leuko-muotoon,
sellaisina imeytyvät kuituun ja myöhemmin, ilman
hapen vaikutuksesta muuttuvat kuidussa
liukenemattomaksi väriksi. Itse liuosta sanotaan
,,kyypiksi". Vanhin ja tunnetuin kyyppiväri on
indigo. Sillä värjättäessä käytetään
pelkistävänä aineena nykyään
natriumhydrosulfiitti-liuosta. Ensin valmistetaan n. s.
perus-k y y p p i, jota varten indigo pastana tai
jauheena sekoitetaan natronlipeänpitoiseen veteen
ja hydrosulfiittilisäyksellä muutetaan liukoiseksi.
Täten saatu keltainen liuos sekoitetaan n. s.
vär-jäyskyyppiin, johon puuvilla upotetaan
useampaan kertaan, antamalla aina välillä ilman hapen
vaikuttaa siihen. — Viime aikoina on kauppaan
ilmestynyt paljon uusia kyyppivärejä, jotka
yleensä vaativat liuetakseen hyvin alkalisia
hauteita; näin ollen ne soveltuvat vain puuvillalle
mutta ei villalle, jonka v:stä seuraa esitys.
II. Villa osoittaa erityistä taipumusta yhtyä
väreihin. Niinpä tarttuvat esim. monet
substantiiviset puuvillavärit suoraan villakuituun.
Hap-pamet ja emäksiset värit eivät nekään kaipaa
mitään edelläkävpää peittausta. Varsinaiset
peittavärit sitävastoin vaativat tässäkin
tapauksessa peitän kiintyäkseen kuituun.
Emäksisiä värejä käytettäessä värihaude
sisältää väriliuoksen ja hieman etikkahappoa.
Kuituaine pannaan kohtalaisessa lämmössä
hauteeseen, jota hiljalleen kuumennetaan.
Puolituntisen värjäämisen jälkeen hauteen annetaan
jäähtyä, värjätty esine huuhdotaan vedellä ja
kuivataan.
Happamilla väreillä värjättäessä pannaan
hauteeseen tarvittava määrä väriä, tehdään
happamaksi rikkihapolla ja lisätään n. 10-20 %
villan painosta glaubersuolaa. Suolalisävs edistää
värjäyksen tasoittumista. Kiehuvaa haudetta
käytettäessä tapahtuu v. 1/I-1 tunnissa
Substantiiviset värit ovat villa-v:ssä
syrjäyttäneet monet happamet värit, koska ne
paremmin kestävät vanutusta. Värjääminen
toimitetaan haaleassa hauteessa, hitaasti kuumentaen ja
lisäten glaubersuolaa joko yksinään tai
ammo-niumasetaattia etikkahapon kanssa. N. tunnin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
