Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Värjäys ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1677
Värjäys
1681
kuluttua v. on valmis. Jälkikäsittely
metallisuo-loilla tulee toisinaan kysymykseen.
Villan peittaväreihin kuuluu paitsi
alitsarii-nia y. m. varsinaisia peittavärejä myös monet
atsovärit, joiden valon-, ilman- ja
pesunkestä-vyys on varsin suuri. Peittaväreille käytetään
etupäässä kaksihaudemenetelmää. Villa
ensiksikin peitataan, mikä nykyään tapahtuu
kolmellakin eri tavalla, sitten se erityisessä värihauteessa
värjätään. Peitta-aineina käytetään kromi- tai
aluminiumisuoloja yhdessä orgaanisten aineiden,
kuten viinikiven, muurahaishapon ja maitohapon
kanssa. Itse värihaude sisältää hiukan
etikka-happoa, ja se kuumennetaan vähitellen
kiehumaan. — Yksihaudemenetelmässä v. toimitetaan
samassa hauteessa kuin peittauskin niin, että
sekä väri että peitta sekoitetaan yhtaikaa
toisiinsa. Menetelmä säästää sekä aikaa että höyryä.
Kyyppiväreillä (indigolla) värjätään
villaa pääasiassa samoin kuin puuvillaakin.
Haude ei saa olla kovin alkalinen, sen
lämpötila mieluimmin n. 50°. — Rikkivärejä
ei väkevästi alkalisen hauteensa takia juuri
käytetä villan v:seen.
III. Silkin v. Eläimellisenä tuotteena silkki
suhtautuu väriaineisiin samoin kuin villa. Sen
etukäsittely ennen v:tä on jotenkin mutkikas.
Raaka silkki saa olla ensin haaleassa, soodaa
sisältävässä hauteessa, sitten haaleassa
saippua-hauteessa; tämän jälkeen seuraa haalea haude,
joka sisältää vähän kuningasvettä,
hapettaminen ilmassa, virutus ja uusi saippuahaude. Nyt
asetetaan silkki n. s. rikkikamariin yöksi ja sen
jälkeen kädenlämpöiseen
vetysuperoksidiliuok-seeu. Vasta nyt on silkki valmis värjättäväksi.
Silkissä olevan liiman ja kuoriaineen
poistamiseksi sitä keitetään tunnin aika hauteessa, joka
sisältää n. 35 % oliiviöljysaippuaa. Tästä
keitto-hauteesta saatu liemi käytetään sitten
varsinaiseen v:een, jolloin silkki värjätään samojen
periaatteiden mukaan kuin villa. Silkille
ominaista on, että sitä joskus värjätään puuvillan
tapaan substantiivisillakin väreillä, jotka sitten
diatsoteerataan ja kehitetään. Tekosilkkiä
värjättäessä käytetään väreinä pääasiassa emäksisiä
ja substantiivisia puuvillavärejä.
Pellavan v. suoritetaan yleensä kuten
puuvillankin, mutta koska pellavassa on
enemmän sellaisia aineita, jotka estävät värin
tunkeutumasta kuituun, keitetään voimakkaammin
ja käytetään yleensä vähemmän haudeaineita.
Hyvin paljo käytetään apuna turkinpunaöljyä
ja monopolisaippuaa.
Juuttia värjättäessä on se ensiksi aina
valkaistava kloorikalkiUa. Sen v. emäksisillä
väreillä käy erittäin hyvin neutraalisessa hauteessa.
Värjääminen aloitetaan käden lämmössä ja
hauteen lämpötila kohotetaan vähitellen 80° :seen.
Kovaan veteen lisätään hiukan etikkaa, värin
tasaamiseksi käytetään vähän alunaa. H a p p
a-m e t värit värjäävät juuttia, jos haude on
kiehuva ja sisältää alunaa. R i k k i v ä r i t
värjäävät juuttia kuten pellavaa.
P u o 1 i v i 1 1 a on tuote, jossa on sekaisin
villaa ja puuvillaa. Sen v. voi tapahtua kahdella
tavalla, joko siten, että villa ja puuvilla
värjätään kumpikin eri kerroilla, kummallekin
ominaisilla tavoillaan (kaksihaudemenetelmä) tai
siten, että villa ja puuvilla värjätään yhtaikaa
samassa hauteessa (yksihaudemenetelmä).
Viimeksimainittu tapa soveltuu vain silloin, kun
käytetty väri värjää kumpaakin kuitulajia.
Tällaisia värejä ovat vain substantiiviset väriaineet
ja yain niitä voidaan siis käyttää
yksihaudemenetelmässä. Kaksihaudemenetelmään sopivat
miltei kaikki muut värit.
T e k o v i 1 1 a on vanhoista lumpuista
repimällä saatua kuituainetta, joten se on väriltään
hyvin kirjavaa. Nämä värit poistetaankin
sen-tähden erityisillä käsittelytavoilla, ennenkuin
uudelleen-v. tapahtuu. Tämä on tietenkin hyvin
samantapainen kuin villan v.; jos kasvikuituja
on mukana, käytetään puolivillan v.-tapoja ja
substantiivisia värejä.
Nahan v. Nykyisten parkitusmenetelmien
takia ovat värjättäväksi joutuvat nahat joko
parkkinahkoja tahi krominahkoja. Nämä
värjätään kumpikin eri tavalla. Parkkinahat
värjäytyvät helposti emäksisillä mutta myös
happamilla väreillä. Krominahkaa käsitellään
mieluummin parkkihapoilla, ennenkuin sitä värjätään
emäksisillä ja happamilla väreillä.
Substantiivisia värejä käytetään etupäässä
mustaksivärjät-täessä; peittavärit sopivat hyvin krominahan
v:een.
Höyhenien v. tapahtuu siten, että
höyhenet pestään ensin kädenlämpöisessä vedessä, johon
on pantu vähän saippuaa ja ammoniakkia. Itse
v:een käytetään tavallisesti happamia värejä ja
hauteeseen lisätään rikkihappoa.
Olkia värjättäessä keitetään niitä ensin
hiukan soodaa sisältävässä hauteessa jonka
jälkeen ne valkaistaan. V:een käytetään
emäksisiä värejä, hauteeseen lisätään etikkahappoa ja
keittäminen kestää kauan. Myös happamet ja
substantiiviset värit soveltuvat, mutta vaativat
vielä pitemmän keittoajan. — Jotenkin samaan
tapaan värjätään puunlastuja, mutta tällöin
voidaan edellisten lisäksi käyttää rikkivärejäkin.
Edellisessä on kuvattu vain niitä v.-tapoja,
joissa käytetään keinotekoisia väriaineita. Näillä
voidaan saada aikaan paljon useampia värisävyjä
kuin luonnollisilla. Tämä seikka ja
menettelytapojen yksinkertaisuus ovat saaneet aikaan sen,
että luonnonvärien käyttö on supistunut sangen
vähiin. Sinipuuta käytetään värjäämään
metallisuoloilla peitattua puuvillaa mustaksi ja
siniseksi. Se soveltuu myöskin silkille ja villalle.
Keltapuuta käytetään villaa ja puuvillaa
sekasävyiseksi värjättäessä. — Orseille ja
p e r s i o ovat sinipunaisia villavärejä. -—
Kate-kulia saadaaii puuvillaan ruskea väri, joka
emäksisillä tervaväreillä voidaan saada halutun
sävyiseksi. Silkkiä voidaan katekulla värjätä
mustaksi. K o k e n i 1 1 i antaa peitatulle
villalle kauniin helakanpunaisen värin.
V. ja sen kanssa läheinen ,,painovärjäys" ovat
nähtävästi saaneet alkunsa ruumiinosien
maalauksesta ja tatuoimisesta; kankaisiin alkoivat
luonnonkansat kiinnittää samoja värejä öljyn
avulla tai hieroen. Vanhoilla intialaisilla oli
kuitujen v. jo korkealle kehittynyt. Roomalaisaikaan
värjättiin vähemmän; silloin tunnettiin krappi,
kermes, punapuu, alkanna ja etenkin jo paljoa
aikaisemmin käytännössä ollut purppura.
Peit-tana käytettiin m. m. alunaa. N. 1300 opittiin
Italiassa tuntemaan orseille. Ameriikan löytö
teki monet väripuulajit ja kokenillin Euroopas-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
