Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ylioppilaslehdet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1791
Ylioppilasosakunnat—Ylioppilastalot
1792
mään Jeesuksen Kristuksen totisina
opetuslap-sina, b) syventää hengellistä elämää ylioppilaissa
ja edistää heidän keskuudessaan vakavat
Raamatun lukua, c) saattaa ylioppilaita
antautumaan työhön Jumalan valtakunnan levittämiseksi
oman kansan keskuudessa ja koko maailmassa.
Maailmanliittoon kuuluvat eri maiden
kristilliset ylioppilasjärjestöt kansallisina tai
pienempinä kansainvälisinä ryhminä, joita nykyisin on
kolmetoista, nimittäin: 1) Alankomaat ja Sveitsi;
2) Austraalia; 3) Etelä-Afrikka; 4) Intia ja
Ceylon; 5) Japani ynnä Korea; 6) Kiina; 7) Ranska
ja Italia; 8) Saksa; 9) Skandinaavia ynnä
Suomi; 10) Suurbritannia; 11) Yhdysvallat ja
Kanada; 12) Venäjä sekä 13) yhtenä ryhmänä
ne maat, joissa ei vielä ole krist.
ylioppilas-järjestöä. Niinkuin tästä luettelosta näkyy, on
krist. y. levinnyt aina kaukaiseen itään —
Japaniin ja Kiinaan — saakka, joissa maissa se
varsinkin toht. Mottin lähetysmatkojen kautta on
voittanut laajalti jalansijaa. V. 1907 pidettiin
suuri Maailmanliiton kokous Tokiossa, seuraava
oli Konstantinopolissa 1911 ja viimeinen 1913
Lake Mahonkissa Pohjois-Ameriikassa. —
Maailmanliiton toiminnasta lausuu muuan
ruotsalainen kirkkohistorioitsija: ,,On pantava merkille,
että liiton ihanteet eivät ole kaikki valetut
yhteen kaavaan. Muutamat piirteet ovat
yhteiset kaikille liikkeille, ja niissä on, niinkuin
luonnollista onkin, anglosaksilainen vaikutus
helposti havaittavissa. Mutta tietoisesti liiton johto
ei edistä tätä vaikutusta, päinvastoin teroitetaan
mukaantumista eri kansallisiin olosuhteisiin ja
tapoihin".
Maailmanliiton johdossa ovat alusta saakka
olleet puheenjohtajana ruotsalainen toht. Karl
Fries, sihteerinä toht. Mott.
Maailmansodan aikana on krist. yliopp.-liike
ollut sotaakäyneissä maissa mobilisoituna
laupeuden työhön sotilasten ja sotavankien hyväksi;
Saksan, Englannin ja Ameriikan krist.
ylioppilas-järjestöt ovat suorittaneet tällä alalla yhdessä
N. M. K. Y:n kanssa jättiläistyön.
[Karl Fries, „John R. Mott. En ledare af
världsrörelser" (1914) ; Aarni Voipio, „Nuorten
parissa uudessa maailmassa. Kuvauksia
kristillisistä ylioppilaskonferensseista Amerikassa"
(1914).] * Ar. E.
Ylioppilasosakunnat (eli ,,-kansakunnat",
n a t i o n e s, joksi niitä entisinä aikoina
sanottiin) lukevat yliopistossamme alkunsa Turun
akatemian ensi ajoista asti ja perustuvat jo
keskiajan yliopistoissa vallitsevaan tapaan, ks.
Yliopisto. Jo 1643 ne mainitaan, ja niitä
oli silloin kuusi ruotsalaista ja ainoastaan kolme
suomalaista; 1665 yliopiston konsistori päätti
jakaa ylioppilaat kuuteen ruotsalaiseen ja
kuuteen suomalaiseen osakuntaan. Mutta aikaa
myöten kasvoi kasvamistaan suomalainen aines
ruotsalaiseen verraten, ja mainitun vuosisadan
vaihteessa oli olemassa kahdeksan suomalaista ja
ainoastaan kaksi ruotsalaista kansakuntaa,
nimittäin Aboenses (turkulaiset), Australes (s. o.
entisen „Etelä-Suomen" ylioppilaat), Boreales
(ent. „Pohjois-Suomen" ja Ahvenanmaan
ylioppilaat), Nylandi (uusmaalaiset), Ostrobotnienses
(pohjalaiset), Satacundi (satakuntalaiset), Tavasti
(hämäläiset), Viburgenses (viipurilaiset, s. o.
kaikki itäsuomalaiset), Vestrogoti (länsigöötalai-
set) ja Smolandi (smolantilaiset). Tämmöisenä
pysyi sitten kansakuntajako seuraavilla
muutoksilla: v. 1798 Turussa olevat ruotsalaiset
yhdistettiin yhdeksi, sveogoottien, kansakunnaksi, ja
1829 se kokonaan lakkasi; samoin austraalit 1813
yhdistettiin turkulaisiin; 1833 viipurilaisista
erotettiin savokarjalainen kansakunta; 1838
pohjalaiset jaettiin etelä- ja pohjoispohjalaisiin, mutta
1844 tämä jako, joka oli herättänyt paljon pahaa
verta, peruutettiin; 1846 aboensit, boreaalit ja
satakuntalaiset yhdistettiin länsisuomalaiseksi
kansakunnaksi. Yliopiston uudella ohjesäännöllä
1852 kansakunnat virallisesti kokonaan
hävitettiin, kunnes ne 1868 jälleen osakunniksi
nimitettyinä tunnustettiin. Osakuntia oli entisen
perustuksella kuusi: uusmaalaiset,
savokarjalai-set, hämäläiset, länsisuomalaiset, viipurilaiset ja
pohjalaiset, ja semmoisina ne pysyivät nykyisen
satalukumme ensi vuosiin saakka. Mutta silloin
(1903-07) ryhdyttiin suuresti kasvaneen
ylioppilasten luvun johdosta osakuntia pienemmiksi
jakamaan, joten niitä nykyisin on olemassa
kaksitoista: uusmaalainen, eteläsuomalainen,
savolainen, karjalainen, hämäläinen, turkulainen,
varsinaissuomalainen, satakuntalainen,
viipurilainen, eteläpohjalainen, vaasalainen ja
pohjoispohjalainen. -— Osakuntien tehtävä on yhdistää
samoilta seuduilta kotoisin olevat ylioppilaat
jalostavaan toveri-elämään sekä valvoa ja auttaa
samaan toveripiiriin kuuluvia heidän
opinnoissaan. Lukukausien aikana osakunta kokoontuu
säännöllisesti kokouksiin. Osakunnan lähin johto
kuuluu sen inspehtorille ja kuraattorille;
edellisen osakunta valitsee yliopiston professoreista ja
konsistori vahvistaa hänet virkaan, jälkimäisen
toimeen osakunta samoin valitsee jonkun
vanhemman jäsenensä. Osakunnalla on oikeus
tarkoi-tustensa hyväksi inspehtorikollegin
suostumuksella verottaa jäseniänsä. Entisinä aikoina olivat
osakuntien jäsenet jaetut toisistaan jyrkästi
erotettuihin luokkiin: senioreihin (vanhempiin),
jotka melkein itsevaltaisesti ratkaisivat asiat,
junioreihin (nuorempiin) ja novitsioihin
(tulok-kaihin), joiden viimeksimainittujen tuli monella
tavalla palvella ja passata vanhempia jäseniä;
tämä jako on myöhemmin kokonaan poistettu.
[A. H. Snellman (Virkkuflen), „Pohjalaisen
osakunnan historia", I, II; K. O. Lindeqvist,
„Tie-toja hämäläisen ylioppilas-maakunnan ja
myöhemmän osakunnan entisyydestä" (Kaikuja
Hämeestä V) ; G. Granfelt, ,,De västfinska
natio-nerna 1640-1722"; A. Jörgensen, „Nyländska
avdelningens matrikel 1640-1868"; A. R.
Blomqvist, .,Tietoja Viipurilaisesta maakunnasta
1800-33" (Kaukomieli II) ; L. Tudeer, „Piirteitä
Viipurilaisen osakunnan elämästä
1810-20-luvulla" (Kaukomieli VI); K. K. Tigerstedt,
„Savolaks-Karelska afdelningens historia 1834-52"
(Svenska Litt.-sälsk. i Finland. Förhandl. o.
uppsatser. 17).] K. O.
Ylioppilastalot. Ajatus oman talon tai omien
talojen rakentamisesta ylioppilasyhdyskuntien
kokouksia varten on meillä jo varsin aikaisin
ollut vireillä. Niinpä keväällä 1842 eräässä
silloisten kahden Pohjalaisen osakunnan yhteisessä
kokouksessa päätettiin ryhtyä rahankeräykseen
jjohjalaisten osakuntatalon aikaansaamiseksi.
Hanke kuitenkaan ei johtanut tuloksiin.
Sittemmin osakuntalaitos 1852 lakkautettiin ja sijaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
