Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yökönlehti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1825
Yökön lehti—Yököt
1826
Yilkorennon eri asteita, a titysimuotoinen hyönteinen: b
toukka, jonka kota on poistettu: e kota: d kotelo, jonka
kota on poistettu.
roptera), milloin erotetaan varsinaisista
verkko-siipisistä (Ncuroptera planipennia) itsenäiseksi
lahkoksi. Niillä on kapeat, karva- t.
suomu-peitteiset, useimmin harmaat t. ruskeat, mustilla
t. vaaleammilla kirjauksilla koristetut etusiivet,
jotka lepotilassa ovat asetetut kattolaskuisesti
leveämpien, poimuisten takasiipien yli. Suuosat
jotenkin vaillinaisesti kehittyneet ja muodostavat
jonkinlaisen imu- tai pistosuun. Alaleuat ja
alahuuli ovat sulautuneet yhteen lyhyeksi,• väljäksi
torveksi. Yläleuat, jotka toukilla ovat
voimakkaiksi kehittyneet, ovat vielä selvinä jälellä,
mutta ovat kokonaan menettäneet merkityksensä.
Tuntosarvet pitkät, rihmamaiset, useilla lajeilla
ruumista monin verroin pitemmätkin.
Täysimuo-toiset hyönteiset oleskelevat usein runsain
määrin vesien varsilla, puiden rungoilla, ruohoissa,
laitureilla, veneitten laidoilla j. n. e. Ne ovat
enimmäkseen yöeläimiä, jotka päivisin istuvat
liikkumattomina, usein suojaisissa paikoissa,
mutta iltasin ja yön aikana lähtevät liikkeelle.
Y. elävät toukkana vedessä. Toisten lajien
naaraat tunkeutuvat veteen laskemaan muniaan,
toisten asettavat munajoukkionsa vedenpinnan
yläpuolelle taikka pudottavat niitä suorastaan
veteen lentäessään tämän yli. Munastot ovat
usein sangen omituisen näköisiä ja eri lajeille
ominaisia: rengasmaisia, pallomaisia,
rahanmuo-toisia, pitkulaisia y. m. Toukkien ruumis on
pitkähkö, pehmeä, kidusrihmoilla varustettu.
Useimmat lajit laativat suojaksensa kodan, jonka
kuljettavat mukanansa kahteen, takaruumiin
viimeisen nivelen kynteen ja kolmeen ensi
nivelen nystyrään kiinnitettynä. Hyönteisen
liikkuessa eteenpäin pistävät ainoastaan pää ja
keskiruumis jalkoineen kodasta esille. Kodan
muoto ja rakenne vaihtelee eri lajeilla hyvin
suuresti, joten usein jo kodasta voi päättää, mihin
lajiin se kuuluu. Jotkut lajit tekevät kotansa
yksinkertaisesti ruokovarren kappaleesta, toiset
tekevät sen reunoillaan toisiinsa liittyneistä
kasvinosista, tikuista, hiekka jyväsistä,
kivi-siruista j. n. e. Muutamat käyttävät
rakennusaineena nilviäisten kuoria. Jotkut ulkomaalaiset
lajit laativat kotia, jotka ovat pettävästi eräiden
kotilonkuorien näköisiä. Ennen
koteloitumistaan kiinnittävät yökorentojen toukat kotansa
rantakiviin, kasveihin, lautoihin t. m. s.,
liittävät molempiin avonaisiin päihin kasviosia t.
kivensiruja ja kutovat usein näiden sisäpuolelle
reikäisen kalvon, siiviläkalvon, joten kyllä vesi
pääsee sisään, mutta eivät mitkään kotelolle
vaaralliset eläimet. Sitten ne koteloituvat kotaansa.
Kaikki y:n toukat eivät kuitenkaan laadi
itsellensä kotia, vaan useat, varsinkin virtaavissa
58. X. Painettu «/l0 19.
vesissä elävät II ydropsychidce-heimon lajit,
viettävät vapaata elämää. Ainakin useat
viimeksi-mainituista voivat, uusimpien tutkimusten
mukaan, laatia itsellensä pienten
plankton-eläinten y. m. ravinnon pyydystämistä varten
jonkinlaiset, usein sangen taidokkaasti tehdyt
suppilon-, pussin-, torven-y. m. muotoiset
pyynti-verkot (esim. Holocentropus, Polycentropus,
Neureclipsis) jopa pyyntikammiotkin erityisine
hienorakenteisine pyyntiseuloineen y. m.
(Ilydro-psyche). Tärkeimpiä heimoja ovat: Pliryyaneidcr,
Limnophilidoe, Hydropsychidce, Lcptoccridce,
Ilyd-roptilidae. Suomessa yhteensä 200 lajia. [Mc
Lach-lan, ,,A monographic revision and synopsis of
the Trichoptera of the European fauna"
(1874-80); John Sahlberg, „Catalogus
Trichopte-rorum Fenniie priecursorius" (1893) ; A. J.
Siltala (Silfvenius), „Beiträge zur Metamorphose
der Trichopteren" (1902-08), „t)ber den Laich
der Trichopteren" (1906), „t)ber die
postembryo-nale Entwicklung der Trichopteren-Larven"
(1907) ; G. Ulmer, ,,Trichoptera" (Die
Susswasser-fauna Deutschlands, 5-6, 1909) ; C.
Wesenberg-Lund, „Biologische Studien iiber netzspinnende
Tric-hopterenlarven" (1911); G. Alm, ,,Bidrag tili
kännedometi om de nätspinnande
Tricliopter-larvernas biologi" (1914).] U. S-s.
Yökönlehti (Pinguicula),
Lentibulariacece-heimoon (sukua naamakukkaisille) kuuluva
kasvisuku, jonka lajeilla on
ruu-sukkeiset, ehytlaitaiset
lehdet ja yksinäiset,
kannukselliset, avonaiset, huulimaiset
kukat vanan latvassa.
Lehtien pinnassa on
nvstykar-voja, joiden limaiseen
eritteeseen pienet hyönteiset
takertuvat, sulaen sen
vaikutuksesta (lihansyöjäkasvit).
Meillä 3 lajia, joista
suurin, 8-20 cm korkea
yleinen y. (P. vulgaris) kasvaa
paikoitellen maassamme
sammaleisilla kivikkorannoilla,
lettomaisilla niityillä y. m.
K. L.
Yököt. 1. Lepakoista joskus käytetty
nimitys, ks. Siipijalkaiset. — 2. Y. (Noctuce
1. Noctuina) ovat keskikokoisia (harvoin pieniä
tai isoja), tav. vahvarakenteisia perhosia, joiden
takaruumis on enemmän tai vähemmän
tasapaksu. Tuntosarvet hoikkenevat kärkeä kohti;
koiraalla ne usein ovat kampamaiset, ripsiset tai
tupsuiset, naaraalla useimmiten yksinkertaiset.
Imutorvi on enimmäkseen pitkä ja hyvin
kehittynyt, joskus lyhyt tai surkastunut. Silmät isot,
joko kaljut tai karvaiset. Useimmat y. ovat
väriltään yksitoikkoisen ruskeita tai harmaita;
muutamissa suvuissa tavataan kuitenkin
helakoi-takin värejä kuten e^im. ritariyökköjen
(Cato-cala), kyttyräyökköjen (Plusia) ja
nummiyökkö-jen (Anarta) suvuissa. Etusiivissä on tav. tälle
perhosryhmälle ominainen kuvio, n. s.
yökkö-kuvio, joka on muodostunut
määrätynmuotoi-sista ja -lukuisista täplistä ja juovista. —
Toukat ovat useimmiten kaljuja; rintajalkoja on
niillä 3 paria; vatsajalat vaihtelevat luvulleen
10, 8 ja 6 välillä. Kotelot lepäävät tav. maassa
t. kasviosien sisässä, harvoin ne ovat sulkeutu-
Yökönlehti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
