Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Z ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Z on eurooppalais-latinalaisen kirjaimiston 25 :s
(tai, jos v ja w lasketaan eri kirjaimiksi, 26 :s)
kirjain. Roomalaiset lainasivat ,Z:n
kreikkalaisilta oikeastaan vasta Ciceron aikana, käyttäen
sitä vain kreik. sanoissa; sen äännearvo lienee
ollut dz. Useimmissa eurooppalais-latinalaisissa
kirjaimistoissa z on järjestyksessä viimeisenä,
samoin kuin se oli lat. kirjaimistossakin. Z:n
äännearvo on z unk., engl., holl., tsek. ja puol.,
samoin tavallisesti myös ransk. kirjoituksessa;
viimemainitussa se kuitenkin usein on mykkä
(esim. assez, donnez). Esp. kirjoituksessa z a:n,
o:n ja u:n edessä = p (esim. caza), mutta sanan
lopussa = dz (esim. nuez). It. kirjoituksessa z
merkitsee osaksi ts:tä (esim. benefizio), osaksi
<te:tä (esim. viezzo). Saks. kirjoituksessa z aina
= ts.
»-äänne on ääntämispaikkaan katsoen
hammas-äänne (dentaali), ääntämistapaansa nähden taas
rakoäänne (spirantti). Samaan tapaan
muodostuvasta s-äänteestä z eroaa siinä, että
jälkimäinen on puheäänellinen, edellinen taas
puheääne-tön.
Matematiikassa z :tä käytetään tuntemattoman
suureen merkkinä. Y. W.
Zaandam [zun-J (Z a a r d a m, S a a r d a m),
kaupunki Pohjois-Hollannissa, Zaan-joen suulla,
rautatien varrella; 28,177 as. (1917). Z. on
tunnettu siististä asustaan ja lukuisista
myllyistään. Paperi-, liima-, tupakka- ja
kaakaoteh-taita. Laivanrakennus, josta kaupunki ennen
oli kuuluisa — Z:ssa Pietari Suurikin opetteli
salvumiehenä laivanrakennusta — on lakannut.
Zabel /tsä’lal], Eugen (s. 1851), saks.
kirjailija, tunnettu lähinnä taidearvostelijana,
kääntäjänä ja sanomalehtimiehenä. Matkusteli
laajalti ulkomailla, perehtyen erityisesti oloihin
Venäjällä, jonka suuret kirjailijat (Dostojevski,
Turgenjev, Tolstoi) saivat hänessä oivallisen
kääntäjän. Hänen teoksistaan mainittakoon:
,,Berthold Auerbach" (1882), „Ivan Turgenjev"
(1884), »Graf A. F. von Schack" (1885) sekä
huvinäytelmät „Mitternachtssonne" ja
»Bautrn-iänger". R. S-nen.
Zabelin bji?■], Ivan Jegorovits
(1820-1908), ven. muinaistutkija ja
kulttuurihistorioitsija, alkoi uransa kansliakirjurina Moskovan
asemuseossa ja antautui jo varhain Venäjän
muinaisuuden tutkimiseen. V. 1856 hän tuli
Kremlin palatsikonttorin arkistonhoitajaksi ja
1859 Venäjän arkeologisen komissionin
jäseneksi sekä sai tehtäväkseen toimittaa kaivauksia
Etelä-Venäjän skyvttiläiskurgaaneissa, joista
löydettiin tutkimukselle erittäin kallisarvoinen
aineisto. Kaivausten tulokset Z. on julkaissut
teoksessa „Herodotoksen Skyytian
muinaisjäännökset" (1866, 1873). V. 1879 hänet valittiin
Moskovan Historiallisen ja muinaistieteellisen
seuran esimieheksi ja Historiallisen museon
apulaisjohtajaksi. Z:n kulttuurihistoriallisista
teoksista on mainittava „Venäjän tsaarien kotoinen
elämä 1500- ja 1600-luvulla" (1862) ja »Venäjän
tsaaritarten kotoinen elämä 1500- ja 1600-luvulla"
(1869, molemmista uusia pain.), suuresti
suunniteltu »Venäläisen elämän historia" (2 os., 1876-79.
laajennettu laitos 1910-12), „Minin ja Pozarskij"
(1883), »Tutkielmia Venäjän muinaishistoriasta"
(2 os., 1872-73), »Moskovan kaupungin historia",
josta ehti valmistua vain I osa (1902, 2:nenpain.
1905). J. J. M.
Zabern /tsä-J, ransk. S a v e r n e, kaupunki
Ala-Elsassissa, Vogesein juurella, Zornin ja
Rein-Marne-kanavan sekä rautatien varrella; 9,100 as.
(1910). Kymnaasi, muinaistiet, museo.
Hioma-kiviteollisuutta. Lähistöllä melkoista
rautateollisuutta. — Z. on roomalaisten jo e. Kr.
perustama siirtola (Tabernse). M. E. E.
Zacatecas [pakat?kas]. 1. Sisämaavaltio
Meksikossa; 63,386 km2, 480,690 as. (1912), 8 km2:llä.
Z. on kauttaaltaan ylätasankoa, 2,000-2,600 m
yi. merenp. Pohjois- ja itäosa ovat kuivan ja
kylmän ilmanalan vuoksi erämaa- tai
aroluontoi-sia ja sen vuoksi asumattomia tai hyvin harvaan
asuttuja. Asutus on keskittynyt etelä- ja
lounaisosiin, joiden läpi virtaa Rio Grande de Santiagon
lisäjokia, ja joissa ilmasto ja kasvillisuus on
subtroopillista. Asukkaat ovat espanjalaisia ja
sekakansoja. Elinkeinot ovat alhaisella asteella.
Viljellään vehnää, maissia, ohraa, papuja,
pidetään sarvikarjaa, lampaita ja hevosia ja
harjoitetaan vähäistä puuvilla- ja villateollisuutta.
Tärkein on hopeamahnin kaivaminen, joka
1610-1810 tuotti 18 milj. mk. vuosittain, mutta jonka
tuotanto sittemmin on koko lailla ehtynyt. —
2. Edellämainitun valtion pääkaupunki,
vlä-tasangolla, 2,450 m yi. merenp., rautatien
varrella; 25,900 as. (1912, 1890 vielä 60,000).
Gua-najuaton jälkeen Meksikon tärkein hopeakaivos-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
