Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Äänioppi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1921
Äänioppi—Äänisjärvi
1922
valtaan kuuluvaa omaisuutta koskevissa asioissa
kirkkovaltuusto, 011 ä. yleinen, mutta erilainen,
määrätyn ijän ja perheellisyyden tuottaessa
lisä-ääniä.
Ä. yksityisluontoisissa yhteenliittymissä, kuten
yhtiöissä ja yhdistyksissä, riippuu kunkin
yhteenliittymän luonteesta ja tarkoituksesta sekä
jäsenyydestä ja siihen liittyvistä ehdoista, eikä
sen järjestelyssä tämän vuoksi tule kysymykseen
mitkään yleiset ja yhdenmukaiset näkökohdat. —
ks. Eduskunta, Eduskuntavaalit,
V a a 1 i p a k k o. S. O. P.
Äänioppi 1. akustiikka (ks. t.) käsittelee
oppia äänen (ks. t.) synnystä, esittää äänen
leviämisen, heijastumisen ja interferenssin
lake a; sen alaan kuuluu soitannollisten äänien
1. sävelten (ks. t.) fysikaalisten ominaisuuksien
kuten korkeutta määräävän värähdysluvun,
värähdyksien amplitudin suuruudesta riippuvan
vahvuti en ia näiden muodosta riippuvan soinnin
sävyn tutkiminen, edelleen soittokoneiden
väriih-dyssuhteiden tarkastelu sekä puheen ja
kuulemisen mekanismin ja toiminnan fysikaalinen puoli.
— A :ia ovat uudella ajalla kehittäneet m. m.
Mersenne, joka ensiksi selviisti esitti, että
sävelen korkeus on riippuva sen värähdysluvusta,
Sauveur (nimitti ä:ia akustiikaksi), joka tutki
harmoonisia yläsäveliä ja ilman värähdyksiä
soitto-torvissa, Chladni, joka tutki n. s.
sointi-kuvioita (ks. C h 1 a d n i’ n
sointi-kuviot), Newton, D. Bernoulli, Euler, Laplaee,
Savart, d’Alembert y. 111., jotka ovat
laajentaneet ä:ia arvokkailla teoreettisilla lisillä.
Uusille urille Ilelmholtz 011 johtanut ;i:n
kuuluisalla teoksellaan ,,l)ie Lehre von cl en
Ton-empfinclungen" (1803; 5:s pain. 1890). Hän
selvitteli m. m. kysymystä sävelten soinnista n. s.
resonaattoreilla (ks. t.). [Chladni, ,,Trait6 de
1’acoustique" (1809); Tyndall, ,.On sound"
(1807, vi im. tarkastettu pain. 1893); Ra’’au,
..Die Lehre voin Schall" (2:nen pain. 1875);
Rayleigh, „Theory of sound" (1877-78, 2 nil.;
2:nen pain. 1894); Zellner, ,.Vorträge iiber
Akustik" (1892; 2 nid.); L. Riemann, ..Populäre
Darstellung der Akustik in Beziehung zur
Musik" (1890).] U. S:n.
Äänirako frima glottidis) on kurkunpäässii
kummankinpuolisen todellisen iiänijänteen välissä
oleva rako. joka hengitettäessä on laa a. eteenpäin
teriiväkuliraisesti päättyvä aukko: iiii imettäessä
ä. sulkeutuu kapeaksi raoksi, ja painettaessa
äänijänteitä toisiaan vastaan, kuten esim. yskäistessä
(ennen ilmavirran sysiivstii). hiiviäii se kokokaan.
n’. K.)
Äänirauta ks. V i r i t y s r a 111 a.
Äänisjoki, Vienanmereen laskevasta
Onega-joesta joskus käytetty, harhaanjohtava nimitys.
Joki ei tule Äänisiärvestii.
Äänisjärvi (myös A ii uinen; ruots. One;/a,
ven. Onezskoe ozcro, Once/o), Laatokan jälkeen
Euroopan suurin järvi, sijaitsee Aunuksen
Karjalan sekä Suomen luonnonhistoriallisen alueen
ja Fennoskandian kaakkoisrajalla, G0° 53’ ja
02° 55’ viilillä pohj. lev. sekä 34° 14’ ja 30° 30’
viilillä it. pit. Greemv.; pinta-ala 9,890 km2,
suurin pituus (Kumsulahden pohjukasta
Igtim-r.ovon puron suulle) 245 km, suurin leveys
(Logmozerosta Pudozin pogostaan) 90 km;
rantaviivan pituus 1,458 km (suurempi kuin
Laato-61. X. Painettu »>/io I9-
kan) ; korkeus keskimäärin 35 m yi. merenp.
Ä. on muodoltaan pitkänsoikea, luoteeseen
levenevä. 62 :s leveyspiiri jakaa sen kahteen
eriluonteiseen osaan. Eteläinen on ehytrantainen
ja saareton, pohjoisessa sitävastoin on suuri
lukumäärä kallioisten niemien toisistaan
erottamia pitkänkapeita, samansuuntaisia, kaakkoon
aukeavia lahtia, jotka Zaonezjen
(Äänisentakai-sen) niemimaan ja sen edustalla olevan Boljsoj
Klimetskij-saaren välityksellä jakautuvat kahteen
ryhmään: läntisiin, järven pääaltaaseen tai
Maloe Onego poukamaan päättyviin (Petroskoin,
Kontupohjan, Lizman, Unitsan y. m. lahdet), ja
itäisiin, Boljsoe Onegon ympärille ryhmittyviin
(Velikaja-guba ja pitkä Zaonezskij-lahti, jonka
pohjoisosaa sanotaan Poventsanlahdeksi).
Rannikkojen vuoriperä. on lännessä ja luoteessa
poi-muttuneita ja liuskeiksi muuttuneita
myöhäis-esikambrisia muodostumia (erittäinkin
vihreii-kiveii, mutta myös kvartsiitteja,
konglomeraatteja, fylliittiä ja dolomiittia) ; koillisessa ja
idässä, suunnilleen Besov-nosin niemeen asti
etelässä, tulee näkyviin alkuvuoren graniittia ja
graniittigneissiä; kaakossa ja etelässä,
Fennoskandian rajan takana, leviää nuorempia,
Venäjän tasangolle ominaisia kerrossarjoja.
Kallio-[lerustan päällä 011 vahvalti irtaimia maalajeja.
Yleisimmät niistä ovat moreenisora,
vierinkivi-sora ia hiekka; savea 011 m in paikoin järven
lähimmässä ympäristössä. — Saarista, joita on
ainoastaan 01°30’:n pohjoispuolella, yllämainittu
Boljsoj Klimetskij 011 laajin (149 km2). —
S y v y y s s u h t e e t. Altaan keski- ja
eteläosassa pohja alenee loivasti keskustaan päin,
saavuttaen 50-00 m: n syvyyden 10-25 km:n
päässä rannasta. Ainoastaan kolmessa kohden,
Petroskoin ja Pedajaseliin leveydellä, lähempänä
länsirannikkoa, on yli 70 m:n syvyisiä kohtia
(eräs näistä 101 m). Boljsoe Onego on
enintään 40 iii syvä, samoin Zaonezskij-lahden
suupuoli. Poventsanlahdessa sitävastoin 011 80:kin
111:11 syvyinen ala. Maloe Onegon pohjan rakenne
011 erittäin vaihteleva; syvyyskäyrät
mutkittelevat suuresti ja kulkevat usein lähekkäin.
Lizmanlahden vedenalaisena jatkona kulkee
kyseessäolevan poukaman pitkittäissuunnassa
kaakkoa kohti yli 90 111 syvä hauta, jonka
kaak-koispäässä, suunnilleen 02° :n kohdalla, 011
luodattu järven syvin kohta, 125 111 (Laatokan
suurin tunnettu syvyys 260 m, Suomenlahden
121 iii). A:n keskimääräinen syvyys on vain
30 m: 21.7% altaan piilta-alasta on 10 m:n
syvyyskäyrän alapuolella ja ainoastaan 2,2 %
011 70 111 :ti käyrän alapuolella. — Pohja on
järven eteläpuoliskossa ja Poventsanlahden
suuosassa hiekkainen, muualla lietteinen.
A: e e n laskevista joista ovat
tärkeimmät: lännestä Suojoki 1. Suoju
(Petroskoin-lahteeii), luoteesta Sununjoki (Kontupoh
janlali-teen), pohjoisesta Kumsujoki (Poventsanlahteen
aukeavaan Kumsulahtcen), idästä Voilla ja
Tser-naja. kaakosta Andoma ja Vytegra. Sadealue
kiisittiiii 00,380 km2, josta Suojoen osalle tulee
9.990 km2 ja Vytegra 11 1,780 km2. Laskujoki
Syväri (ks. t.) lähtee järven lounaisosasta. —
V e d e n p i 11 n a n useampivuotisissa
vaihteluissa ei ole selvää jaksollisuutta voitu
todeta (havaintoja on tehty v:sta 1886).
Tulva-vuosia ovat olleet 1888, 1889, 1899, 1903 ja 1904,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
