Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Äänteenmuutos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1935
Äänteenmuutos
1939
’taksa’; anglosaks. voaxan ’pestä’ < ivascan, karj.
1’öt’Ici ’tuohenterva, tökötti’ < *tökti. —
Todennäköisesti progressiiviseksi on
käsitettävä sellainen metateesi kuin keskiajan
ranskan forment ’vehnä’ < froment tai angls.
burna ’kaivo’ < (goot.) brunna; taikka
länsi-skand. Iiors ’ratsu’ < hross.
K o s k e t u s d i s s i m i 1 a t s i o n i on perin
vähän tutkittu ala. Tämmöistä — ainakin
tuloksensa puolesta — on se, että pitkän
vokaalin tai kahden peräkkäin seuranneen saman
vokaalin sijalle on syntynyt diftongi.
Regressiivistä dissimilatsionia on suomessa
alkuperäisen pitkän e: n tai e-e:n muuttuminen
»e:ksi (tie < *te, savonmurt. viessii < *ve-essä),
samoin o:n, öcn muuttuminen «o:ksi, ^ö:ksi (tuo
< *tö, yö<^*o)\ niinikään suomen murteissa
tapahtunut muutos oa, ua < u, a-a, eu, iä < a, ti-ä
(moa, mua < maa, moata 1. muata <C.*ma-atak,
pcä 1. piä < pää). Progressiivinen on
dissimilatsioni päinvastoin, kun savonmurteessa
c-e;stä on tullut ci (esim. veissä <[ *ve-essä tai
kun englannissa e:stä on tullut ci (engl. name
’nimi’: äänn. neim), ö:sta uu (engl. no, ’ei’, äänn.
nöu). Dissimilatsionia kahden vokaalin kesken,
jotka eivät ole aivan samoja, vaan ainoastaan
toisilleen läheisiä, tavataan semmoisissa
tapauksissa kuin että saksassa äi:stä on tullut ai (esim.
utein s. o. stain ’kivi’ < *stäin, vrt.
päinvastaista ilmiötä, vokaalinmukausta: mnorj. stceinn
< kantaskand. stainaR) tai että eri suom.
murteissa e«:sta, eä:stä on tullut ia, iä, oa :sta ua,
ö«:stä yä (kipiä ’kipeä’, vrt. mukausta murt.
muodossa Icipee, kippee; sanua ’sanoa’, vrt.
mukausta sanoo 1. sannoo, perintyä ’perintöä’,
vrt. mukausta perintöä) taikka että seuraavat
muutokset ovat tapahtuneet itämerensuoin. kielissä
ua < öa, iiä < öä, iä < eä (esim. vir. juua ’juoda’
< * juu, siinä ’syödä’ < soä, viia, etelä vir. vijjii <
*vcä, vrt. päinvastoin mukausta semmoisissa
virol. tapauksissa kuin toa ’tuvan’ < tua, söed
’sydet’ < siied, vead ’viat’ < viad). Esimerkkinä
konsonanttidissimilatsioriista on
indoeurooppalaisessa kantakielessä tapahtunut äänteenmuutos
tt > tst, josta sitten on tullut st (ynnä eräät
muut tämän sukuiset muutokset).
Lähivaikutuksiset ä:t (monet
nimittävät näitä »kaukovaikutuksisiksi") ovat toisaalta
läheisessä sukulaisuudessa
kosketusvaikutuksis-ten kanssa, mutta toisaalta taas luonteeltaan
niistä eriäviä.
Lähi m u k a u k s e s t a mainittakoon
joitakuita esimerkkejä: regressiivistä
mukausta : ransk. cherchcr ’etsiä’ < muin. ransk.
ccrchicr (lat. circarc), veps. sizl’ik ’sisilisko’ <
*sizl’ik, ruots. murt. säsild = särskild, Hiv. uin
’linna’ < *lin, muin.-ital. *kwerjkwc ’viisi’ <
*perjkwe, lat. barba ’parta’ < *farba, lat. bibö
’juon’ < *pibö; osittaista lähiassimilatsionia : liiv.
ni’em ’lehmä’ < *li’cm. Vokaaliassimilatsioneista
ovat varmaan tähän (eivätkä
kosketusvaikutuk-siseen) luettavat sellaiset tapaukset kuin ransk.
balance < *balancea < bilancea, lat. sauvage,
salva f/e ’hurja’ < *salvaticum <C.silvaticum.
Progressiivista assimilatsionia: ransk. vcrveine
(kasvinnimi) < rahvaan lat. *vervena < verbena,
ransk. carnavalc: vrt. it. carnevale.
Lähi metateesi on sellainen ä., että joku
edempänä sanassa oleva foneemi on siirtynyt
aikaisemmaksi (regressiivinen metateesi)
tai päinvastoin alumpana oleva myöhemmäksi
(progressiivinen metateesi! läpi yhden
tai useampien tavujen; tällöin on saattanut
tapahtua, että foneemi samalla on säilyttänyt
entisenkin paikkansa (siis syntynyt jonkinlainen
sekaniuodostus muuttuneen ja alkuperäisen
muodon välillä), taikka on samalla kuin myöhempi
foneemi on siirtynyt aikaisemmaksi, samalla
aikaisempi siirtynyt myöhemmäksi, joten siis
on tapahtunut molemminpuolinen paikanmuutto
(regressiivi is-p rogressiivinen 1.
resiprookkinen metateesi). Ne äänteet,
jotka tavallisimmin ovat paikkaa muuttaneet,
ovat r ja h-, kuitenkin on esimerkkejä muidenkin
äänteiden lähimetateesista. Tavallisimmat ovat
regressiiviset metateesit, esim. (/(-metateeseja
suomesta: ihmeet < imehet, kahmalo < kamahlo,
rahvaan < raavahan, huuhmar 1. huhmar <
*huu-marcli; (r-metateeseja) : lat. pristinum ’mylly’
< pistrinum, it. trcato ’teatteri’ < tcatro, ransk.
tremper ’kastaa’ < lat. temperare; tapauksia,
joissa paikkaa muuttanut äänne samalla on
säilynyt entisessäkin paikassaan, ovat semmoiset
kuin lat. pristrinum ’mylly’ < pistrinum, it.
trcutro - teatro ’teatteri’, ransk. tresor <
thesau-rus, rahvaanlat. vinginti ’kaksikymmentä’ <
li-ginti. Progressiivinen metateesi on
harvinaisempaa, esim. lat. cocodrillus ’krokotiili’ = crocodilus,
tai myös (säilyttämällä alkuperäisenkin paikan)
crocodrillus. Regressiivis-progressiivisesta 1.
resi-prookkisesta metateesistä ovat esimerkkejä
sellaiset kuin it. grolia ’kunnia’ < gloria, suom.
lipilaari < *lipiraali t. *liperaali (liberal), suom.
picrtane < pientare, pihjala < pihlaja. Kahden
peräkkäin seuraavan tavun vokaalienkin
keskinäistä metateesia tavataan, esim. rahvaanlat.
stu-pila ’olki’ < stipula, kreik. Mitylene (nimi) =
Mytilene, ransk. liiretcr < heritcr ’periä’.
L ä h i d i s s i m i 1 a t s i o n i on sellainen ilmiö,
että liian aikaisin heräävä etempänä sanassa
seuraavan saman tai samanlaisen foneemin
mielikuva tai päinvastoin liian myöhään jatkuva
alumpana sanaa olleen saman tai samanlaisen
foneemin mielikuva on vaikuttanut eriävän
äännemielikuvan synnyn. Tuloksena on, että
samoista tai samanlaisista foneemeista toinen on
erilaistunut tai myös kadonnut. Tämän mukaan
on siis tässäkin liike joko regressiivinen
tai progressiivinen. Esimerkkejä: 1)
eri-laistumistapauksia: a) regressiivistä
dissimilatsionia: suom. murt. tolppari < torppari, plakkari
’tasku’ < praklcari (Aleksis Kivellä:
pikiprak-kari) ; it. rosignuolo ’satakieli’ < lat. luscigniola :
mruots. nyklar ’avaimet’ < lyklar; reetoromaau.
nembrc < lat. membrum ’jäsen’; mordv. l’em =
suom. nimi; länsiskand. tyggva ’pureksia’ <
*kyggva; b) progressiivista dissimilatsionia:
suom. räätäli < räätäri (vrt. ruots. skräddare),
torppali < torppari, karvali < karvari, IAperi
(nimi) < Lipcli (vrt. ruots. Libclitz), it. armadio
’lipas’ < lat. armarium; vatj. tsehsi ’keski’ <
*1seht$i-, suom. murt. malvi < malmi; suom.
murt. kitmppali < kumppani; 2) katotapauksia:
a) regressiivistä dissimilatsionia: ruots. fodra
< fordra, ransk. faible ’heikko’ < flebilem;
ruots. korsten ’uuninpiippu’ < skorsten; tser. iiöor
’tyttö’ < *tiiöor (vrt. suom. tytär, sana on
balti-laista alkuperää); b) progressiivista dissimilatsio-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
