Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Äänteenmuutos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1935
Äänteenmuutos
1937
mäksi aiheuttaen jonkin muutoksen
vaikutuksen-alaiseen äänteeseen. Me nimitämme muutosta
kosket usvaikutuksiseksi, jos
vaikuttaja ja vaikutuksenalainen foneemi ovat
vierekkäin tai jos vaikuttaja on vokaali, jonka
artiku-latsioni voi murtua konsonantin lävitse
koskettamaan vaikutuksenalaista foneemia, sekä 1 ä h
i-vaikutuksiseksi, jos vaikuttaja ja
vaikutuksenalainen foneemi ovat lähekkäin, eivät
vierekkäin. Tuloksena ovat monenlaiset
äänteenmuutokset, joiden joukossa voidaan erottaa kolme
päälajia : 1) a s s i m i 1 a t s i o n i (ks. t.) 1. m u k a u s
(konvergenssi): vaikutuksenalainen
foneemi on mukautunut vaikuttajan artikulatsionin
mukaan, 2) metateesi (ks. t.) 1.
paikan-muutto: vaikuttaja vaihtaa paikkaa
aiheuttamatta varsinaista laadunmuutosta
vaikutuksen-alaiseen foneemiin, taikka 3) d i s s i m i 1
a-t s i o n i (ks. t.) 1. e r i 1 a i s t u m i n e n (d i v e
r-genssi): kahdesta samanlaisesta foneemista
toinen, vaikutuksenalainen, on erilaistunut.
K o s k e t u s a vs s i m i 1 a t s i o n i 1.
koske-tusmukaus on edellisen mukaan joko
regressiivinen 1. t a k e n e v a, kun viereisistä
foneemeista edellinen on mukautunut
jälkimäisen mukaan (vaikuttajan artikulatsioni
suoritettu ennakoiden, esim. «n < fe«: ynnä < *iiknä,
äi < ai, ou < au), tahi progressiivinen
eli e t e n e v ii, kun jälkimäinen on mukautunut
edellisen mukaan (vaikuttajan artikulatsioni on
suoritettu viipyen, esim. Il < In: ulia < *alna,
ä < ui, ö < ou) ; vihdoin puhutaan myös r e
g-r e s s i i v i s-p regressiivisestä 1.
resi-prookkisesta mukauksesta, kun
kumpainenkin äänne on vaikuttanut toinen toiseensa,
esim. e < ai, ö < au (tämmöisissä tapauksissa
on kuitenkin ennakoiva ja viipyvä artikulatsioni
saatettu suorittaa eri ottein). Toiselta
näkökannalta katsoen saattaa mukaus olla joko
totaalinen 1. t ä y d e 11 i n e n, kun vaikuttaja
kokonaan on peittänyt vaikutuksenalaisen foneemin
(esim. nn < kn, Il < In, ä < ai), tahi p a r
t-s i a a 1 i n e n 1. osittainen (s u b s i m
i-latsioni), kun vaikutuksenalainen foneemi on
ainoastaan lähentynyt vaikuttajaa (esim. nt <
mt, ou<ati, e < ai). — Regressiivinen 1.
take-neva mukaus 011 kielissä hyvin yleinen, myös,
päinvastoin kuin toisinaan on väitetty,
suom.-ugri Ia isissä kielissä niiden eri asteilla.
Tunnetuista laajakantoisista äänneilmiöistä tähän
kuuluu konsonanttien muljeeraus 1. palataliseeraus
(ks. Muljcerattu konsonantti), s. o.
se ilmiö, että konsonantti äännetään
kohottamalla kielen etuosaa kitalaen etuosaa kohti
(ennakoimalla /-artikulatsioni), esim. suom. murt.
tul’ < tuli, veps. l’cb’e ’lieve’, scm’etidan
’siemennän, kylvän’. Niinikään kuuluvat tähän
regressiiviset äiintiön- 1. vokaalinmukaus- (ks. t.) 1.
,,Umlaut"-ilmiöt (esim. mnorj. kcetill, vrt. goot.
katils < *kulilaz). — Progressiivisen etenevän
mukauksen ilmiöihin on luettava m. m. n. s.
ä ä n t i ö- 1. vokaalisointu (ks. t.).
Vokaalisoinnulle on ominaista, että edellisen tavun
ääntiön artikulatsioni jatkuu seuraavaan tavuun,
vieläpä — niissä kielissä, joissa vokaalisointu
laajimmalta vallitsee — tavusta tavuun kautta
koko sanan. Yleisin on n. s. palataaliattraktsioni,
s. o. aikaisemman tavun taka- tai etuvokaalinen
artikulatsioni kestää seuraavaan ja seuraaviin
tavuihin, esim. unk. hazba ’huoneeseen, taloon’
< liäzbefle), suom. vääryys, jossa loppu- -yya
on syntynyt kantavartalon lopun sulaumisesta
alkuperäiseen itsenäiseen sanaan vuosi. Toinen
vokaalisoinnun laji on n. s. labiaaliattraktsioni
s. o. aikaisemman tavun huuliartikulatsionin
jatkuminen seuraaviin tavuihin; tätä tavataan
etenkin n. s. altailaisissa kielissä, mutta toisinaan
myös suom.-ugrilaisissa kielissä: niin sanotaan
esim. unkarissa kertek ’pyydätte’, mutta sitä
vastoin szölctök ’karkaatte’, öriiltuk ’iloitsette’. —
Progressiivista mukausta 011 myös semmoinen
tapaus kuin suom. pyöntäre < pientare
(labiali-seeraus p:ii vaikutuksesta).
Kosketus metateesi perustuu
enimmäkseen jonkin artikulatsionin liian aikaiseen
suorittamiseen, joten se siis on regressiivistä
1. take nevaa laatua; näinollen joutuu
alkujaan myöhempänä ollut foneemi edelle ja
alkujaan edellä ollut foneemi myöhäisemmäksi
(tuloksen puolesta metateesi näinollen on r e g r e s s i
i-v i s-p r o g r e s s i i v i n e n eli r e s i p r o o
k-kinen). Metateesi on siis verrattava
iimkauk-seen; erotus 011 vain siinä, ettei
vaikutuksenalainen foneemi ole muuttunut vaikuttajan
kaltaiseksi, vaan ainoastaan »vaihtanut paikkaa"
sen kanssa. »Metateesiin" kuuluu m. m.
seuraavan tavun (i tai u) vokaalin liian aikainen
artikulatsioni (»epenteesi"). Esim. semmoisissa
tapauksissa kuin suom. murt. itiil ’tiili’, liiv.
murt. lui’m ’lumi’ muutos ou syntynyt siten,
että välinen konsonantti on seuraavan i:n
vaikutuksesta palataliseerautuuut (luil muodon
sijasta onkin toisissa suom. murteissa tul’), jonka
jälkeen tämä palataalinen artikulatsioni 011
ennakoimalla siirtynyt edellisen vokaalin jälkeen.
Tällainen i:n epenteesi on siis läheistä sukua
muljeeraukselle ja toisaalta myös
vokaalin-mukaukselle (liiv. lui’tn muodon rinnalla 011
toisissa liivin murteissa liim’ ja rinnakkain sen
kanssa käy palataliseeraus: tul"). Myös
labiaali-vokaalin epenteesiä tavataan, esim. liiv. murt.
juu’g ’joki’: vrt. liiv. jogtrd ’joet’,
muinaisiraa-uissa uurusa- ’valkea’: vrt. muinais-intiau arusa-.
Seuraavan vokaalin epenteesiä 011 myös
olennaisesti skandinaav. kielissä tavattava 11. s.
murtuminen, jonka jotkut tahtovat suorastaan lukea
vokaalininukatisten piiriin, esim. länsiskand.,
mruots. tniollc < *meluk (goot. miluks) ;
länsiskand. liialdr ’taistelu’ < hclöali. —
Konsonantin murtumisesta vokaalin läpi mainittakoon
esimerkkinä suomesta /(-metateesit, esiin, venheen
< vendien, valheet < valellet, murheet <
mure-het. Muita esimerkkejä: ransk. (romuge ’juusto’
< *formage, lat. formaticum, ransk. troubler
’hämmentää’ < torbler, lat. turhidare.
Konsonantin murtumisesta toisen konsonantin lävitse
mainittakoon esimerkkeinä: vir. taig < *tugja, suom.
taaja < * tay ja, lapissa samoin daivve < davje =
suom. taaja; lap. javrre - suom. järvi (lapin
muoto on sen laatuinen kuin jos suomessa olisi
*jäyri); lap. bievlla = suom. päloi (lapin muoto
vastaisi suom. muotoa *päyli) ; suo.11. turvas <
liett. tauras, lap. nargget ’vietellä’ = suom. nauraa
< *nayra-, lat. uuda ’aalto’ < *udna, vanli. vir.
lind(a) < *lidn(a) = suom. linna; suom. tähkä <
*täslcä < *täksä, syrj. juskyny ’riisua val,aista’
= suom. jaksaa; lat. vespa ’ampiainen’ < *vepsa;
ransk. fisque < fixe ’kiinteä’, tasque < taxe
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
