Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Alexander ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
39
Alkeiskasvusolukko Alkuopetus
40
Alkeiskasvusolukko ks. K a s v u s o I u k k o,
IV Os.
*AIkio, Santeri. Uudempia julkaisuja:
,Jaakko Jaakonpoika" (1913, romaani), „Uusi
aika" (1914, romaani), ,,Muistojen komeroista"
(1915, aika- ja luonnekuvia), „Patriarkka" (1916,
kuvausjakso 1870-luvulta), „Ihminen ja
kansalainen" (1918), „Yhteiskunnallista ja valtiollista"
(1919, sanoinalehtikirjoitelmia); kootut teokset
alkaneet ilmestyä 1917. — A. on edelleen ollut
maalaisliittolaisena edustajana kaikilla
valtiopäivillä ja katsotaan mainitun puolueen johtajaksi;
eduskunnan ensimäinen varapuhemies 1918,
toinen varapuhemies 1917, 1918; Castrénin ja
Ven-nolan ministeristöjen jäsen, v. 1919 sosiaaliminis-
j • 19 9S 1 I 1 fl t •• •• ’ f % f
tenon päällikkönä. T. L.
Alkoboli-intoksikatsioui = alkoholimyrkytys
(ks. t. I Os. ja I n t o k s i k a t s i o n i, III Os.).
Alkoholit!omat juomat ks. Virvoitusju
o-m a t, X Os.
Alkoliologia, oppi alkoholista ja sen
vaikutuksista.
♦Alkuaine. Viime vuosina ovat etupäässä
radiumia ja radioaktiivisia ilmiöitä koskevat
tutkimukset, muuttaessaan ja syventäessään
käsitystämme atomeista, hieman muuttaneet myös
alkuainekäsitettä. Ottamalla huomioon
radioaktiivisten atominhajaantumissarjojen usein vain
hetken kestävät atoinimuodot, tunnetaan nykyään
n. 120 eri atomilajia. Vanhan määritelmän
mukaan olisi alkuaineitakin yhtä monta eri lajia.
Mutta eräiden, rakenteeltaan ja radioaktiivisilta
ominaisuuksiltaan kylläkin erilaisten atomien
kemialliset ominaisuudet ovat kuitenkin siksi
samanlaiset, ettei niitä kemiallisilla keinoilla voida
toisistaan erottaa ja että niiden siis täytyy katsoa
edustavan yhtä ja samaa kemiallista alkuainetta.
Niinpä tunnetaan kaikkiaan ainakin viittä eri
lajia lyijyatomeja, joista toiset atomipainonsakin
puolesta poikkeavat jonkun verran toisistaan.
Toiselta puolen voi eri alkuaineiden atomeilla
olla sama atomipaino; niiden kemialliset
ominaisuudet vain ovat erilaiset.
Ennen katsottiin alkuaineiden olemukseen
kuuluvan, että ne eivät voi muuttua toisikseen.
Radioaktiiviset ilmiöt osoittavat kuitenkin
päinvastaista. Radiumin itsensä arvellaan olevan
erään uraanin muuttumistuloksista. Radiumista
taas syntyy, yhden heliumiatomin siitä lohjetessa,
niton niminen jalokaasu j. n. e. Kaikkien
hajaan-tumissarjojen ainakin näennäisesti kestävinä
lopputuloksina ovat nuo jo mainitut lyijymuodot.
Yleinen sivutulos hajaantumissarjoissa on
he-liumi, jonka atomit, oik. atomiytimet, näyttävät
olevan valmiina osina monimutkaisemmissa
atomeissa. Näihin asti on alkuaineiden huomattu
toisikseen muuttuminen, heliumia
lukuunottamatta, rajoittunut vain niihin alkuaineisiin, joiden
atomipainot ovat lyijyn atomipainoa (n. 207)
korkeammat. Englantilainen Rutherford on
kuitenkin v. 1919 huomannut typpiatomienkin
hajaantuvan niihin iskevien «-osasten
(kanavasätei-den) vaikutuksesta vetyatomeiksi ja luultavasti
samalla heliumiatomeiksi. Täten on myös ensi
kerran päästy vaikuttamaan radioaktiivisen
hajaantumisen kulkuun. Viimeinen alkuaine-käsitteen
määrittely: kemiallinen alkuaine on aine, jota
ei millään keinolla voida keinotekoisesti jakaa
yksinkertaisempiin osiin ja jota ei ole huomattu
muiden aineiden seokseksi, ei siis pidä paikkaansa
typen suhteen. Mutta tällä hetkellä ei mitään
muutakaan alkuainemäärittelyä, joka vastaisi
kaikkia tunnettuja tosiasioita, voida asettaa.
Kun nykyisen käsityksen mukaan alkuaineiden
atomit ovat kokoonpannut elektroneista, ja
elektronit taas ovat sähköhiukkasia, on koko
aine-käsite, sekä aineen ja energian suhde toisiinsa
(aine näyttää olevan vain määrätyllä tavalla
toimivaa energiaa) otettava uuden arvioimisen
alaiseksi. N. J. T.
*Alkuaineitten periodinen järjestelmä on
radioaktiivisten tutkimusten kautta saanut hieman
entisestään poikkeavan, mutta kiinteämmän ja
varmemman muodon. Atomien sisäistä
rakennetta koskevien tutkimusten nojalla on tultu
ensiksikin siihen tulokseen, että n. s. y d i n 1 u k u
(atomi „ytimeen" kuuluvien positiivisten
sähkö-yksikkövarausten lukumäärä) on sama, kuin
kunkin alkuaineen järjestysluku periodisessa
järjestelmässä. Tutkimalla Röntgen-putkissa
antikatodeina käytettyjen alkuaineiden antamaa
Röntgen-sädespektriä, on taasen huomattu, että
alkuaineiden kemiallisten ominaisuuksien
osoittama periodisuus (jaksottaisuus) riippuu atomien
ulompien elektronien keskinäisestä
järjestyksestä. Näin on saatu rakennetuksi järjestelmä
(Fajansin järjestelmä), joka pääasiassa näyttää
samanlaiselta kuin entinenkin (Mendelejevin),
mutta jossa järjestysperusteet ovat ylläkuvatulla
tavalla muuttuneet. Tähän järjestelmään
saadaan, lukuunottamatta pientä vaikeutta
harvinaisten maametallien sijoittamisessa, kaikki
tunnetut alkuaineet luontevasti sijoitetuiksi. N. s.
isotoopit (keskenään radioaktiivisesti erilaiset,
mutta kemiallisesti samanlaiset alkuaineet)
sijoitetaan luonnollisesti samalle kohdalle; nehän
esiintyvätkin samana kemiallisena
alkuaineena. Uraanin järjestysluvun ollessa korkein
(92) on täten olemassa kaikkiaan 92
kemiallisesti erilaista alkuainetta. Vain kuusi niistä on
toistaiseksi tuntemattomia. N. J. T.
Alkukavioeläimet (Protungulata 1. Condylarthra),
sukupuuttoon kuollut imettäväisryhmä, johon
kuului kaviokynnellisiä, viisivarpaisia, verraten
pienikokoisia eläimiä, useimmat kanta-astujia.
Niillä oli paljon eri imettäväislahkojen yhteisiä
ominaisuuksia, josta syystä eri kavioeläinryhmien
arvellaan niistä polveutuvan. Useimmat elivät
eoseenikaudella. Tunnetuimpia sukuja olivat
lampaan kokoinen Pantolamda, jolla oli
petoeläintä muistuttavat hampaat, varpaat ja häntä,
sirorakenteinen Tetraclccnodon ja Phenacodus (ks.
t. VII Os.). K. J. V.
Alkunilviäiset (Amphineura), alkuperäinen nil-
viäisluokka, johon kuuluu kaksikvlkisiä meren
-pohjamuotoja. Pää on heikosti kehittynyt tai
kokonaan surkastunut. Hermoston muodostaa
nielurengas ja neljä lukuisain poikkisäikeitten
yhdistämää pitkittäisjännettä. Jalka on
pitkulaisen levyn muotoinen. — Käsittää kaksi lahkoa:
1. Placophora, joilla on kahdeksan levyn
muodostama kuori ja sulkamaiset kidukset ruumiin
sivuilla vaipan alla, suku Chiton (ks. C h i t
o-n i d æ, I Os.); 2. Solenogastres (Aplacophora),
pohjassa kaivelevia, matomaisia, kuorettomia
muotoja, joiden kidukset ja vaippa saattavat olla
surkastuneet. K. J. V.
♦Alkuopetus ks. Alakansakoulu. Täyd.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
