Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Behring ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
141
Behring—Belgia
142
kin, kun ei saanut riittävää kannatusta
uudistus-aatteilleen, kokonaan antautuakseen suorittavan
taiteilijan työalalle. Westfalenin Hagenissa hän
vv. 1906-07 suunnitteli ja suoritti
mielenkiintoisia töitä (Folkvvang-museon luentosali,
Delsternin krematorio y. m.) ja vieläkin
laajakantoisemmaksi ja hedelmiätuottavaksi hänen
toimintansa muodostui suuren AEG-sähköyhtiön
palveluksessa, yhtiön taiteellisena ohjaajana, sen
laajojen tehdasrakennusten suunnittelijana ja sen
valaistusesineiden uudenaikaisena luojana. Keskellä
vuosisadankäänteen „Jugend-tyylin" kiemura- ja
muotomylläkkää B:n selvä, viivain, värien,
kappalten rytmilliseen kauneuteen, melkeinpä vain
teoreettisille perusmuodoille rakentava,
historiallisia muototraditsioneja vierova taide vaikuttaa
melkein ilmestyksentapaisesti. Yhtä
puhdistetun yksinkertaisena, mittausopillisen alkeellisena
ja täten muodin vaihteista riippumattomana B:n
ornamentiikkakin toisarvoisena tyytyy vain
säestäjän osaan tai olemaan, etualaan tunkeutumatta,
täytteenä konstruktiivisesti indifferenteillä
paikoilla; yhtä vähäinen on muotoplastillistenkin
aiheiden merkitys. Järkähtämättömän
taiteellisen tahdon ilmauksena, harkitun puhtaana ja
terveenä, arvokkaan vakavana, abstraktina B:n
taide yleispiirteisyydellään ei aina lämmitä, jos
kohtakin se yllättää ja vakuuttaa. B:n viimeinen
suurtyö, saks. lähetystön talo Pietarissa,
rakennettiin 1911-12. [F. Hoeber, „Peter Behrens" (1913);
Monographien deutscher Reklamekiinstler, B. 5:
„Peter Behrens" (1913).] U-o N.
♦Behring, Emil Adolf von, saks. lääkäri
ja bakteriologi ensin ylimäär. professorina
Haliessa, sitten, v:sta 1895, hygienian vakinaisena
professorina Marburgissa v:een 1916, jolloin
hän luopui opettajatoimestaan. B. on tullut
kuuluisaksi seerurntutkimustensa vuoksi, jotka
m. m. johtivat nykyään yleisen difteriaseerumin
keksimiseen 1894. Tämän seerumin keksiminen
ja käytäntö perustui n. s. B e h r i n g i n lakiin,
jonka mukaan veriseerumi sellaisesta yksilöstä,
joka on jollain tavoin hankkinut immuniteetin
määrättyä tautia vastaan, ruiskutettuna toiseen
yksilöön tekee tämän immuuniksi sanottua tautia
vastaan. B:n seerumikeksinnöillä on erittäin
suuri käytännöllinen merkitys tarttuvatautien
hoidossa. Kuoli 1917. Y. K.
Beketov
kt’-/, Andrej Nikolaevits
(1825-1902), ven. kasvitieteilijä ja [-yhteiskunnallinen toimihenkilö, Pietarin yliopiston rehtori
1876-88, yliopistollisten naiskurssien johtaja,
useiden tieteellisten seurojen puheenjohtaja ja
niiden julkaisujen toimittaja. B:n aloitteesta
perustettiin Pietarin kasvitieteellinen puutarha
ja häntä voidaan pitää miltei koko itseään
nuoremman ven. kasvitieteilijäpolven kasvattajana
ja kouluttajana. Samana vuonna kuin Darwinin
kirja lajien synnystä ilmestyi (1859), julkaisi
B. tästä riippumatta polveutumisopillisia
ajatuksia („Garmonija v prirode"), asettuen
pääasiassa n. s. lamarckilaiselle kannalle katsoen
ulkonaisten olosuhteiden muutosten
aikaansaavan muutoksia eliöissä. Olemisen taistelun hän
myös oli huomannut, mutta ei pitänyt sitä
varsinaisena kehitystekijänä, vaan ainoastaan
tasapainon ylläpitäjänä luonnossa. — B. oli inyös
Venäjän etevimpiä floristeja ja
kasvimaantietei-lijöitä. Tätä alaa koskevista julkaisuista mainit-
takoon „Geografija rastenij" (Vjestnik russk.
geogr. obsts., XVI-XVII) sekä useita tutkielmia
Pohjois-Venäjän kasvistosta. J. A. W.
Bekker, August Immanuel (1785-1871),
saks. filologi, vista 1810 ylimääräisenä, v:sta 1811
vakinaisena klassillisen filologian professorina
Berliinin yliopistossa; tutki väsymättömän
ahkerasti eri maissa kreik. ja lat. käsikirjoituksia
sekä julkaisi näiden tutkimusten nojalla suuren
joukon varsinkin kreik. kirjailijain teoksia
entistä luotettavammassa asussa. O. E. T.
♦Belgia. 7,642,054 as. (1917).
Historia. 1900-luvulla ovat Belgian
tärkeimpiä valtiollisia kysymyksiä olleet kysymykset
vaalioikeudesta, Kongo-valtiosta ja sotalaitoksesta.
Vapaamielinen puolue ja sosialistit ovat jo kauan
vaatineet yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta.
Niinkuin jo kaksi kertaa aikaisemmin — 1893 ja
1902 — yrittivät sosialistit taas 1913 yleislakolla
ajaa vaatimuksensa perille saamatta kuitenkaan
aikaan muuta kuin että klerikaalinen hallitus
lupasi asettaa komitean asiaa tutkimaan. —
Kuningas Leopold II, joka 1885 oli tullut
Kongo-valtion hallitsijaksi, testamenttasi 1889 tämän
siirtomaan Belgialle. V. 1908 Kongo-valtio
siirtyikin kruununkoloniana B:n haltuun. — Jouluk.
1909 kuoli Leopold II ja kuninkaaksi tuli hänen
veljenpoikansa Albert I, joka päinvastoin
kuin setänsä nauttii suurta kansansuosiota.
Kuningas Albert on monasti menestyksellä osannut
esiintyä välittäjänä puolueriitojen raateleman
kansansa keskuudessa, samalla kuin hän
parantamalla Kongon hallintoa, jota varsinkin
Englannissa moitittiin alkuasukasten huonosta
kohtelusta, sai aikaan paremmat suhteet
viimemainittuun valtioon. — Suurvaltain sodan edellä
käyneinä vuosina tuli kysymys sotalaitoksen
uudistamisesta yhä uudelleen esiin julkisessa
keskustelussa. Yltiöklerikaalien vastustuksesta
huolimatta hyväksyttiin jouluk. 1909 laki, joka
saattoi voimaan henkilökohtaisen
asevelvollisuuden, kuitenkin sillä rajoituksella, että sen
alaiseksi oli joutuva ainoastaan yksi poika joka
perheestä. Mutta armeian uudestaanjärjestely
edistyi hitaasti, ja julkisuudessa huomautettiin
pian, että B:n armeia ei kykenisi puolustamaan
Maasin linjaa saksalaisten hyökkäystä vastaan
ja että maa varmasti tulisi tulvilleen saksalaisia
joukkoja, jos Ranskan ja Saksan välillä syntyisi
sota. Saksalaisten maahantulon pelko oli suuri
Marokon kriisin aikana 1911, ja hallitusta
moitittiin puolustuslaitoksen laiminlyömisestä.
Puolustuslaitoksen vahvistamista vaadittiin yhä
voimakkaammin ja toukok.-kesäk. 1913
hyväksyttiin uusi sotilaslaki, joka ulotti asevelvollisuuden
kaikkiiru Palvelusaika oli jalkaväessä oleva 15
kuukautta, armeian lukumäärä sodan aikana
350,000, rauhan aikana 55,000. — Klerikaalit,
jotka saivat v:n 1912 vaaleissa enemmistön,
ajoivat vasemmiston vastustuksesta huolimatta
1913 perille mieleisensä koululain. Koska maassa
oli n. 90,000 koulunkäymätöntä lasta, oli
pantava toimeen koulupakko. Tämä tuli kuitenkin
olemaan ainoastaan näennäinen, sillä laista
puuttuvat varsinaiset pakkomääräykset. Lain
pe-rilleajajain kantaa kuvaava on m. m. säännös,
että se, joka ei neljän kilometrin piirissä
asunnostaan lukien löydä uskonnollisen kantansa mukaista
koulua, saa pitää lapsensa kotona.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
