Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Illumineeraus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
413
lllumineeraus—Ilmailu
414
tuotteet ovat kivihiili ja paloöljy.
Rautateitä
oli 1915 19,560 km ja sähkörautateitä 6,050 km.
lllumineeraus (ilbiminä’re — valaista). I:ksi
nimitettiin keskiaikaista, aina 1600-luvulIe
saakka jatkuvaa käsikirjoitusten taiteellista
koristamista värillisin alkukirjaimin,
reunusorna-mentein ja tekstikuvin. Alkujaan i:lla lienee
ymmärretty vain valokohtien kullalla
tehostamista. I:ta harjoittivat aluksi munkit;
myöhemmin, n. 1200-luvun keskivaiheilta illuminaattorit
taidemaalareista erillään muodostivat yhdessä
kirjurien ja kirjannitojain kanssa oman
ammattikuntansa. Puupiirrostaiteen käytäntöön tultua
illuminaattorit myöskin värittivät puupiirroksia.
U-o N.
*Illusioni ks. myös H a r h a-a i s t i m u s,
Täyd.
Ilmahyökkäys, lentokoneilla tai ilmalaivoilla
tehty hyökkäys vihollisen asemia,
varastopaikkoja, tärkeimpiä rautatieasemia, kaupunkeja
vastaan, jolloin lentokoneista heitetyillä pommeilla
hävitetään viholliselle tärkeitä paikkoja ja
sytytetään niitä tuleen. W. E. T.
Ilmailija, lentokoneiden ja ilmalaivojen
ohjaajien sekä tähystäjien yhteisnimitys. Saadakseen
oikeuden lentokoneen ohjaamiseen vaaditaan i:lta
nykyään enimmissä sivistysmaissa todistus
kansainvälisesti hyväksytyn ohjaajatutkinnon
suorittamisesta. Tällaisessa tutkinnossa vaaditaan
lentokoneen ohjaajalta, paitsi teoreettisia tietoja
lentokoneiden rakenteesta, määrätynlaisia
näytteitä taidosta koneen ohjaamisessa.
Maailmansodan aikana, jolloin sotaakäyvissä maissa
kou-luutettiin suuret määrät sotilasilmailijoita,
alettiin näitä, ennenkuin tulivat hyväksytyiksi
lentokoulun oppilaiksi, lääketieteellisesti tarkoin tutkia.
Paitsi yleisempää tutkimusta sydämentoiminnan,
näkökyvyn y. m. suhteen, kiinnitettiin erikoisen
suurta huomiota hermoston nopeaan ja oikeaan
toimintaan. Tässä käytettiin apuna erilaisia
mittauslaitteita, pyöriviä istuimia y. m.
Tämänkaltaisen tutkimuksen tarkoituksena on karsia
oppilaiden joukosta pois yksilöt, joiden menestyminen
i:n vaativassa tehtävässä on vähemmän
otaksuttava. Yksityisissä lentokouluissa sensijaan
saattaa jokainen maksun suorittamalla yrittää
kehittyä ohjaajaksi. Yleensä saattaa jokainen
säännöllisesti kehittynyt henkilö nykyisiä
opetusmenetelmiä noudattamalla ,,oppia lentämään". R. H.
Ilmailu ks. myös Ilmapurjehdus, III
Os. sekä kuvaliitettä, Täyd. — Uudempi
kehitys, jota erikoisesti maailmansota on
edistänyt, on pääasiassa kulkenut samaan
suuntaan kuin aikaisempikin. Pääasiassa on
nykyisiin loistaviin saavutuksiin tultu rakennetta
täydellistämällä ja muotoja parantamalla.
Pääajatus sitävastoin on pysynyt samana
niinhy-vin „ilmaa keveämpien" kuin „ilmaa
raskaampienkin" lentoneuvojen alalla. Ilmalaivat,
joiden pääedustajina voidaan pitää
saksalaisten ja englantilaisten sotatarkoituksia varten
rakentamia ilmajättiläisiä, ovat pääpiirteittäin
melkein samanlaisia kuin jo ennen
maailmansotaakin. Tulokset sellaiset, kuin esim. saks.
,,Zeppelin"in edestakainen matka Euroopasta
Etelä-Afrikkaan, sekä engl. ilmalaivan „R. 34":n
edestakainen matka Englannista
Pohjois-Ame-riikkaan osoittavat kuitenkin, että ilmaa
keveämpien lentoneuvojen kehitys on jatkunut. Näiden
suurimpana varjopuolena kuitenkin on niiden
ylen korkeat rakennus- ja ylläpitokustannukset
sekä riippuvaisuus vartavasten rakennetuista
suojuksista, joten päähuomio on kiintynyt
halvempiin ja käytännöllisempiin, ilmaa raskaampiin
lentokoneisiin.
Heti maailmansodan alussa tuli
lentokoneen suunnaton merkitys sodan palveluksessa
ilmeiseksi. Sotaakäyvät maat rupesivat niinollen
kuumeisella tarmolla niitä rakentamaan ja
edelleen kehittämään. Tuloksena olikin mitä suurin
määrä uusia, toisistaan enemmän tai vähemmän
eroavia tyyppejä, jotka pian taas saivat antaa
etusijan täydellisemmille muodoille. Näin
kehittyi 2 eri pääluokkaa: maa- ja
vesilentokoneet sekä kummassakin luokassa erikseen,
erilaista toimintaa silmälläpitäen, t i e d u s t e 1 u-,
pomminheitto- ja
taistelulentokoneet, jotka ovat joko yksi-, kaksi- tai
kolmi-tasoja.
Maa- ja vesilentokoneiden pääasiallinen
eroavaisuus on siinä, että edelliset ovat varustetut
pyörillä lentoonlähtöä ja alaslaskcutumista
varten maan pinnalla, jälkimäiset taas lähtevät
lentoon ja laskevat alas käyttäen kenttänään
vedenpintaa, jolla ne pysyvät joko erikoisten
ponttoo-nien tai veneen muotoiseksi rakennetun runkonsa
varassa.
Molempiin näihin pääluokkiin kuuluvat, eri
tarkoituksia varten rakennetut koneet taas
eroavat toisistaan pääasiassa kokonsa, nopeutensa,
herkkyytensä ja aseistuksensa puolesta. Pienet
taistelulentokoneet, jonkalaisilla nykyään on
saavutettu 300 km:n tuntinopeus, ovat useimmiten
rakennetut vain yhtä henkilöä varten, ovat
aseistetut 2:11a konekiväärillä ja voivat suorittaa
ilmassa melkein minkä liikkeen hyvänsä, kun
taas suuret pomminheittokoneet ovat
hidasliikkeisempiä (n. 100-150 km tunnissa), mutta
saattavat sensijaan ottaa useiden satojen jopa
tuhansien kg:n lastin. Tiedustelulentokoneet ovat
tavallaan molempien edellisten välimuotoja.
Erikoisen suurta huomiota on
Ientokoneteknii-kassa kiinnitetty ohjauslaitteisiin ja ohjausta
helpottaviin apukojeisiin. Tätä tarkoitusta
varten ovatkin lentokoneet useimmiten varustetut
kompasseilla, korkeus- ja nopeusmittareilla,
vieläpä laitteilla, jotka osoittavat poikkeukset
lentosuunnasta ja vaakasuorasta tasosta.
Äärettömän monia mahdollisuuksia tarjoavassa
elementissä jää kuitenkin liikkumisen vakavuus viime
kädessä riippuvaksi ohjaajan hoitamista sivu-,
korkeus ja tasapaino-ohjauslaitteista
sekä moottorin toiminnasta. —
Voimakoneina lentokoneissa käytetään edelleenkin
yksinomaan poltto moottoreita. Nämä ovat
vähintään 6-silinterisiä ja teholtaan tavallisesti
80-600-hevosvoimaisia. Useimmiten moottori
on asetettu rungon etuosaan niin, että suoraan
akselilla kytketty potkuri „vetää" lentokonetta.
Vesilentokoneissa ja suuremmissa
maalentoko-neissa moottori usein sijoitetaan kantotasojen
väliin ja saattaa moottoreita tällöin olla useampia
(6).
Varsinaisimpana rakennusaineena
lentokoneteollisuudessa käytetään erilaisia puulajeja
yhdessä teräksen ja aluminiumin kanssa. Viime
aikoina on kuitenkin alettu valmistaa lentokoneita
kokonaan metallistakin (esim. saks. „Junkers"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
